Minustako ranskan kääntäjä?
Hah, mikä vitsi!!!
Ei tästä tule mitään, en osaa ranskaa enkä näköjään osaa myöskään kirjoittaa... Lähden itkien kotiin. Tai siis Amerikkaan.

Aamulla oli tylsää, ja silti kaikki ajateltavissa oleva tekeminen tympi jo etukäteen. Niinpä mää sit makasin selälläni huoneen lattialla mähöttämässä. Jotenkin uuvutti tää jatkuva myllytys, en jaksanut olla yhtään aktiivinen tai sosiaalinen, vaikka sekin on sopivissa määrin tosihauskaa. Sit tuli koti-ikävä:(. Olisi ihanaa, kun voisi vähän aikaa vaan olla ja levätä.

Lopulta sain revittyä itseni ylös ja ulos. Syksy on täällä! Ostin äitille, Vilille ja Simolle lehtiä kirjakaupasta ja menin sitten Anttilan alakertaan handlaamaan. Mä taidan oikeasti olla vähän kipeä, kun kaikki syömiseen ja ruuanlaittoon liittyvä tuntui tosi vastenmieliseltä. Eikö olisi paljon kivempaa, jos voisi elää tarvittaessa ilman ruokaa, ilman että koko ajan olisi nälkä?

Iltapäivän oon pyhittänyt ahkeralle läksyjenteolle ja sen jälkeen syvennyin Vilman lehtiin.

"Kirjailijakollegat Stephen King ja John Irving ovat julkisesti vedonneet Rowlingiin, ettei Harry saisi tarinan päätteeksi surmaansa." hihii:DDDD

Mun videot on rikki, ja kuolen varmaan, kun enoo nähnyt Lostia kahteen viikkoon. Viime torstain jakso jäi ihan turhan takia väliin, koska olin Kääntiksen pilttibileissä, joissa oli ehkä hiukan väsähtänyttä, kun ei sinne ollut vaivautunut muita kuin me ranskan kääntäjät. Ei omissa yksityisbileissä sinänsä mitään vikaa oo, mut olisin ainakin voinut katsoa sen Lostin ennen kuin menin sinne... Tänä torstaina oli sit kastajaiset, ja oli ehkä vähän ylihauskaa:DDD. Mää oon joskus tainnut mennä avautumaan meidän tuutoreille lukion orjapäivistä ja ne oli saaneet jotain epätoivottuja virikkeitä. Mun piti niiden rastilla esittää kiimaista oravaa... Tosin sain koko meidän ryhmän villittyä mukaan ja me saatiin viisi extrapistettä, ja sitä paitsi me oltiin edellisellä rastilla juotu kulhosta omaa sekoitusta, jossa oli salmaria, siideriä, limsaa ja kahvia, joten sujui ihan luontevasti.

Nyt taas elämä hymyilee. Isi lupasi viedä mut huomenna ulos syömään:}}}.

Vähän oon nörtti. Mä rakastan koulun käymistä:}}}}. Oon tutkinut jotain tunnin ranskankielistä simopitkää artikkelia Pierre Bourdieusta. En tajunnut mitään, mutta oli tositehokas olo.

Kaikki muukin on vaan tosikivaa: se, kun pääsin kauppiksen kuoroon ja italian kursseille (vaikka molemmat tarkoittaakin ihan simppana lisää ohjelmaa kiireiseen elämääni!!!), se, kun vihdoin on tullut niin syksy, että aamulla on kylmä (tulee koulu-olo), se, kun meillä on niin paljon pilttibileitä, että nukun pääasiallisesti iltapäivisin, se, kun meillä on ihan sicavaikeita läksyjä (tänään me käännettiin yhtä lausetta käännösprosessin tunnilla suunnilleen puoli tuntia, läksyksi tuli loput A4 sivusta...) ja varsinkin se, kun alan tajuta mitä meidän opettajat puhuu tunneilla (siis lähinnä ne jotka puhuu ranskaa:}}}).