Tähän
asti en kauheasti ole jännittänyt (paitsi taksin soittamista), mutta
nyt mietityttää miten elän seuraavat kymmenen tuntia :/ Siitä seuraavat
yli 20 tulee ehkä olemaan vielä hirveämpiä, mutta ainakaan ei tarvitse
panikoida sitä, ettei ole kaikkea tarvittavaa mukana. Jos ei ole, ei
ole. Passi on joka tapauksessa enkä kauheasti muuta tarvi loppujen
lopuksi. Ahh, Amerikka ja kesä ja koti odottaa :)
Mun matkalaukku
on hämmentävän tyhjä, vaik se varmaan painaakin ihan kamalasti koska
totta kai mulla täytyy olla viidet eri kengät ja neljä romaania mukana
(sekä unkarin kirjat, kun sain vielä viimeisen kotitehtävän tänään).
Musta tuntuu että mulla oli Norjassakin enemmän tavaraa... Tosin
kuoropuku ja erillinen juhlapuku iltajuhlaa varten vie yllättävän paljon
tilaa rinkassa. Mietin juuri, että siitä on kaksi viikkoa kun
lähdettiin sinne, ja tavallaan ihmettelen mihin kaikki aika menee mutta
toisaalta kahden viikon takainen elämä tuntuu kuuluvan ihan eri elämään,
ja ainakin eri vuodenaikaan. Silloin oli vielä kevät ja opiskeluja ja
rutiineja, sitten tuli Norjan matka joka kului jonkinlaisessa
superväsyneessä hysteria-/adrenaliinihiprakassa ja sen jälkeen oon vain
yrittänyt kuluttaa aikaa ja hoitaa välttämättömiä askareita. Juuri nyt
kaikki alkaa olla hoidossa (tai niin ainakin itselleni väitän), joten
enää voin kuluttaa aikaa huomisaamuun asti. Siitä eteenpäin en oo
kauheasti suunnitellut. Äiti tosin on, munkin puolesta :)
Kuukauden
päästä sitten lähden Raumalle kesäksi, ja oon siitä paljon
innostuneempi nyt kun olisin osannut edes odottaa. Ärsyttävää tietenkin,
kun ei ole ketään kavereita viikolla lähellä, mutta mulla on myös aika
pitkät työpäivät, joten en varmaan muutenkaan ehtisi paljon ketään
näkemään muuta kuin viikonloppuisin. Jännittää mukavalla tavalla päästä
tutustumaan uuteen kaupunkiin ja aloittaa "tyhjästä". Aion kokeilla
kuinka vähällä tavaralla on mahdollista pärjätä :D
Joo, enää 8 tuntia ja 39 minuuttia siihen et taksi tulee.
"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." -Nuuskamuikkunen
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
torstai 10. huhtikuuta 2008
Kohmeessa
Mietin tänään uimahallin saunassa, miten hassua on kun lämpö tuntuu
luksukselta. Tai oikeastaan vielä hassumpaa on ehkä se, ettei se
Suomessa edes ole niin kovin hassua. Täällä kylmä ja epämiellyttävä sää
on niin normaalia, että jokaista auringonpilkahdusta osaa arvostaa, kun
taas esimerkiksi Charlottessa (ja varmasti muissakin yhtä lämpimissä
paikoissa) miellyttävä lämpötila ja aurinko on niin itsestäänselvyyksiä,
että hiukan harmaa ja sumuinen päivä (=normipäivä Turussa) tarkoittaa
huonoa säätä. Isi juuri päivitteli Suomessa käydessään ettei taida enää
sopeutua tällaiseen ympärivuotiseen värjöttelyyn. Ihmettelin ensin
vähän, mutta pakko myöntää, että sään puolesta eläisin ainakin sata
kertaa mieluummin Pohjois-Carolinassa kuin täällä. Paitsi ehkä
keskikesällä.
Mun elämäni pienet onnenhetket liittyy tosi usein lämpöön. Siihen kun tulee kylmästä viimasta sisään ja saa taas veren kiertämään jäsenissä. Kuumat, punaiset posket reippaalla kävelylenkillä. Kuuma kahvi tyhjässä vatsassa iltapäivän loputtoman hitaasti matelevalla luennolla. Tai niin kuin tänään, istuttuani paikalleni kohmettuneena liian kovalle säädetyssä ilmastoinnissa (huhtikuussa? Suomessa? taivaan tähden...) unkarin tunnilla, kun pääsin uimahallin saunan lauteille ja löyly sai ihon kipristelemään ja punoittumaan. Ihanaa, melkein kipeää nautintoa. Kuitenkin, miksi pitää elää täällä, missä ihmistä ei ole tarkoitettu elämään? Ollaanhan me kovin sopeutuvainen laji, hieno juttu, mutta jatkuva palelu rupeaa vähitellen korpeamaan... :/
tasan kolme viikkoa, sitten LÄMPIMÄÄN!
Mun elämäni pienet onnenhetket liittyy tosi usein lämpöön. Siihen kun tulee kylmästä viimasta sisään ja saa taas veren kiertämään jäsenissä. Kuumat, punaiset posket reippaalla kävelylenkillä. Kuuma kahvi tyhjässä vatsassa iltapäivän loputtoman hitaasti matelevalla luennolla. Tai niin kuin tänään, istuttuani paikalleni kohmettuneena liian kovalle säädetyssä ilmastoinnissa (huhtikuussa? Suomessa? taivaan tähden...) unkarin tunnilla, kun pääsin uimahallin saunan lauteille ja löyly sai ihon kipristelemään ja punoittumaan. Ihanaa, melkein kipeää nautintoa. Kuitenkin, miksi pitää elää täällä, missä ihmistä ei ole tarkoitettu elämään? Ollaanhan me kovin sopeutuvainen laji, hieno juttu, mutta jatkuva palelu rupeaa vähitellen korpeamaan... :/
tasan kolme viikkoa, sitten LÄMPIMÄÄN!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
IIiiihhh!
Haha, kevättä rinnassa tai jotain :D Voi tietty johtua kahvistakin...
Oon ihan pöpinä innosta, kun tajusin et kahden viikon päästä odottaa
Norja ja kuorofestarit, ja vaik kuin kivaa!!! Miljoonia (okei,
tarkemmin ottaen ehkä tuhansia...) kuorolaisia kaikista pohjoismaista ja
Virosta, gaalaillalinen, konsertteja ja esiintyminen kaupungin
keskustassa...! Ja Norja <3
Ja koulukin on melkein loppu, kevät on täällä ja tänään meen synttäreille! Livet leker, verkligen.
Ja nyt lopetan vuodatuksen...
tasan neljä viikkoa Amerikkaan!
Ja koulukin on melkein loppu, kevät on täällä ja tänään meen synttäreille! Livet leker, verkligen.
Ja nyt lopetan vuodatuksen...
tasan neljä viikkoa Amerikkaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)