Kivuuden

Olen oppinut valvomaan öisin (mistä osittain myös herkkä mielentila). Tänään aamulla suljin koneen kolmelta, totesin että silloin kun kämppis palaa juhlimasta on minullakin vihdoin lupa panna maate. Käännös imee mukanaan, kadotan ajantajun, keskityn sen maailmaan ja unohdan sen todellisuudessa mua ympäröivän. Työ alkaa luistaa vasta kymmenen tai yhdentoista maissa illalla, kun on jo pimeää, kerrostalo hiljenee ja tunnen olevani ihan yksin hereillä.

Aamulla, neljän tai viiden tunnin unien jälkeen peilistä tervehtiikin sitten olotilaa kuvastavan huonovointislta näyttävä tyyppi, naama kalpeana ja silmät punoittaen...

Tämän viikon kivuuksiin kuuluu
aurinko !!!!!!!
onnistunut banaanikakku
tanssi
partiokokous jossa ei ollutkaan ensiapua
hyvä musiikki
huominen siivouspäivä, en malta odottaa

Alkon myyjä kehui uutta lompakkoani tänään, oon aika iloinen sen esiin vedettävästä muoviläpästä, ihan toivon aina että joku pyytäisi todistamaan henkilöllisyyden. Pienet on ihmisen ilot.

Work work

Heräsin eilen junasta, todella syvästä unesta. En ollut kuullut kuulutuksia, en havainnut junan pysähtymisiä tai ylipäätään mitään tähän maailmaan liittyvää. Mietin hetken olinko mahdollisesti jo vaikka jossain Pieksämäen paremmalla puolen. Olo oli sillä lailla tokkurainen, että arvelin nukkuneen pitkäänkin. Älysin sitten sentään tarkistaa kellon ja huokaisin helpotuksesta. Oltiin jossain Toijalan paikkeilla.

Vähän siis väsyttää kahden ensimmäisen luentoviikon jälkeen.

On kai vähän omakin vika, etten ole käynyt kaikkia suomen kursseja tähän mennessä (nyt kärsin läpi pilkkusääntöjä tirskuvien kakkosvuotisten kanssa ja tunnen oloni hyvin vanhaksi ja hyvin kyyniseksi) tai varsinkin että olen halunnut haalia lähes kaikki syventävien opintojen erikoistumiskurssit samalle vuodelle. Toisaalta en haluaisi edelleenkään jättää mitään pois. Tykkään kaikista mun kursseista. Tulkkaaminen on hiukan hermostuttavaa ja nostattaa adrenaliinitason joka viikko korkealle, mutta tuottaa myös (useimmiten) palkitsevia onnistumisen elämyksiä. Digi-tekstikurssi, jolle tällä hetkellä käännetään wikipedia-artikkelia suomenruotsalaisista, voisi ehkä olla hiukan mielenkiintoisempi, mutta toisaalta siellä saa kääntää - mikä ei, hämmentävää kyllä, aiempina opintovuosina ollut lainkaan koulutukseni pääpaino... Ja kaiken kruunaa kaunokirjallinen kääntäminen, joka on kivoin kurssini ikinä. Romaanin kääntäminen on ihan uusi kokemus (kiva sellainen!), olen taas aika ajoin päässyt sellaiseen keskittymisen transsiin käännökseni kanssa työskennellessä, että muu maailma katoaa kokonaan. Hieno tunne. Eikä haittaa yhtään vaikka luennot on perjantaisin yhdeksästä neljään, yleensä kun me päästään vauhtiin, hysteeriset naurukohtaukset seuraavat toisiaan ihan koko iltapäivän (siitä on sitten hyvä jatkaa samoissa tunnelmissa partiokokousta vetämään). Tällä viikolla pohdittavia aiheita olivat mm. tekotissit ja merimursut...

Valitettavasti (tai no, onneksi) elämäni ei rajoitu yliopistolle, ja tykkään oikein kovasti kurssien lisäksi myös kuoroharkoista, partiokokouksista (niin turhauttavaa kuin niiden pitäminen välillä onkin), kavereiden tapaamisesta, yo-liikunnan jumpista, kahviloissa notkumisesta, ruoan laittamisesta pitkän kaavan mukaan, telkkarin katsomisesta, pitkistä kävelyretkistä ja erityisesti NUKKUMISESTA. Viimeksimainittua on tullut menneellä viikolla harrastettua aivan liian vähän, mistä siis junasammahtaminen.

Onneksi on olemassa viikonloput <3 Tulin pitämään seuraa (ja laittamaan ruokaa) veljelleni, joka hoitaa talonmiehen hommia, kun vanhemmat vetää lonkkaa Thaimaassa. (tosin en tiedä, kuinka hyvin ne onnistuu irrottautumaan arkirutiineista kun tänäänkin tuli ohjeistus, mitä kaikkia ohjelmia pitää laittaa boksille tallentumaan... kuulemma tämä on valmistautumista loman jälkeiseen ankeuteen) Simo-reppana on tehnyt lumitöitä hiki hatussa joka päivä, eikä ole ilmeisesti edes hyödyntänyt tyhjää taloa bileiden merkeissä - se on pelottavan aikuinen, oli lotonnutkin jättipotin toivossa :D

Nukuin tänään aamulla univelkoja pois, heräsin vasta koiran vaativaan nuuskutukseen oven takana - se on tottunut saamaan aamuruoan viimeistään kahdeksalta, joten puoli yhdeltätoista ilmeisesti epätoivo jo iski... Mun huoneessa oli edelleen ihan pimeää katolta ikkunan edessä roikkuvan lumiverhon takia, siksi varmaan nukuinkin noinkin pitkään. Panin sitten hihat heilumaan: päivän aikana syntyi pastaa ja vaivalla keitettyä tomaattikastiketta, Simpalle meksikonpata ja illaksi pitsaa, jonka ohella paistoin pari pellillistä sämpylöitä itselleni mukaan Turkuun. Keittiössä hääriminen on niin ihanan rentouttavaa, ei oikeastaan ehdi kauheasti keskittyä mihinkään muuhun, varsinkaan kaiken maailman termilistoihin ja suomen kotitehtäviin (kirjoitetaanki balladi vai ballaadi, huoh...). Lisäksi itse vaivalla valmistettu illallinen tuottaa paljon enemmän tyydytystä kuin tietokoneen ääressä hotkaistu voileipä ja jugurtti...

Nyt yritän kovasti keskittyä siihen, että telkkarista tulee Bond, ja voin hetken vain olla. En mieti huomista junamatkaa ja stemmoja, enkä maanantain kymmenestä kahdeksaan urakkaa yliopistolla tai tiistain yhdentoista tunnin luentourakan päälle lisättyä partiokokousta tai sitä että en ehkä ensi viikollakaan paljon nuku. En mieti en mieti en mieti.

Hajoan pakkaseen

Oon viettänyt mukavan ruokapainotteisen viikonlopun. Perjantaina tein Herkkukaakaota (josta ei ole kuvaa, mutta joka näytti ihan...kaakaolta) ja tänään kokkailin lounaaksi mulle, Annalle ja vierailevalle tähdelle, saksalaiselle Maxille, kukkakaalikeittoa (joka ei myöskään ollut erityisen valokuvauksellista, mutta hyvää kylläkin) sekä fondant au chocolat -kakkusia (kuvassa! huonolaatuisessa tosin :( olis ehkä aika hankkia uusi kamera...?) Nämä on ihanan suklaisia - melkein liiankin, jopa mulle - ja nimensä mukaan aika juoksevia sisältä. Sokerihumala taattu!

Eilen taas kokattiin Lauran ja Minnan kanssa herkkulounasta ennen kuin siirryttiin sohvaan katsomaan kulttuuripääkaupungin avajaisia... Alkuperäinen suunnitelmahan oli mennä paikan päälle satamaan tapahtumaa seuraamaan, mutta laiskuus ja mukavuudenhalu veivät voiton. Tänään on ehkä ekaa kertaa koko viikolla ollut sellainen olo, etten ole kipeä melkein mistään kohtaa, voiton puolella siis. Toivottavasti. Oon kyllästynyt olemaan jatkuvasti väsynyt ja apaattinen, ikävöimään jonnekin pois, makaamaan sikiöasennossa sängyllä kun ei muukaan huvita.

Päätin juuri päivällä piristyä ja olla positiivisempi. Se oli ihan helppoa hetken, silloin kun laitoin ruokaa ja syötiin. Sitten tuli taas pimeää, pää alkoi särkeytyä eikä ajatus huomenna alkavasta viikosta innostanut enää yhtään.

Lisäksi sain vanhemmilta Thaimaasta viestin, joka päättyi sanoihin "pärjäile pakkasessa". Thanks.

Eka viikko kevät(???)lukukautta on melkein takana. Olo on lähinnä jyrän alle jäänyt. Vatsa on kipeä päivittäin, päätä särkee jatkuvasti, saan pahoinvointikohtauksia aterioiden päälle, iho syyhyää öisin, nukun surkeasti, näen painajaisia, viluttaa, särkee, huimaa. En silti ole oikeastaan kipeä. Ahdistustakin koen lähinnä pieninä hetken annoksina - kuullessani uutisia talven vatsatautiepidemiasta, ilmastonmuutoksesta, noro-viruksesta, maanvyöryistä tulvista ennätyksellisen kylmistä ja kuumista säistä. Jostain syystä kaikki tämä tuntuu erityisen pelottavalta juuri nyt. En tiedä, mistä se on peräisin tai mitä voisin asialle tehdä. Menisi vain pian ohi.

Onneksi on hyviäkin hetkiä. Näin tänään pitkästä aikaa vanhan lukiokaverin, käytiin syömässä ja teellä, juteltiin kaikesta tulevaisuuden suunnitelmien ja itujen kasvattamisen väliltä.

En jaksa nyt enempää, keitän illaksi riisipuuroa ja puhun pian skypessä Maximen kanssa. Sitäkin on kova ikävä...

Vuosi 2010

Tänään toivun puolikuumeisesta junamatkailusta makaamalla sängylläni kuin laho lahna ja katsomalla sensuuritta kaiken mitä tv-apparaattini suvaitsee lähettää. Esimerkkinä iltapäivän/illan laatutarjonnasta voin mainita vaikkapa elämäni toisen jakson sarjasta "Kuumempi kuin tyttäreni".

Tässä kuitenkin katsaus ah niin jännittävään elämääni ja (jo viikko sitten) päättyneeseen vuoteen 2010!

 

Tammikuu:
Otin vuoden 2010 vastaan pikavisiitillä Turussa, hölkkäsin Portsasta keskustaan ehtiäkseni katsomaan ilotulituksen (30 asteen pakkasella oli ehkä myös jotain tekemistä juoksemisen kanssa...). Jo toinen päivä tammikuuta lensin kuitenkin takaisin Ranskaan, missä monsieur (ja tenttiviikko) odotti! Partioretkeilin vuorilla hurjassa kymmenen asteen pakkasessa, söin kuninkaiden piirakkaa (?? galette des rois :)) ja raclettea oikein urakalla ja pääsin ekaa kertaa elämässäni laskettelemaan Alpeille! Niin ja muutin Maximen kämppään jossa hajotin ensi töikseni vessan ja aiheutin melkein vesivahingon... Olen niin kovin aikaansaava.

Helmikuu:
Toinen lukukausi ranskalaisessa yliopistossa käynnistyi hiukan kankeasti, mutta onneksi heti kohta oli taas LOMA ja lähdin Mikeyn kanssa Barcelonaan, jossa kierrettiin (jalan) lähes kaikki kiertämisen arvoinen, syötiin ihan sairaan paljon sairaan hyvää ruokaa ja yövyttiin kaupungin kivoimmassa hostellissa, jossa tutustuttiin myös hauskoihin tyyppeihin ja vietettiin erinäisiä hauskoja random-iltoja :) Loman jälkeen saatiin Kaisan kanssa Rennesissä vaihdossa ollut opiskelukaveri kylään ja saatiin oikein vaivata päätämme kun yritettiin keksiä jotain viihdykettä Grenoblessa...

Maaliskuu:
Kurppailin monsieur'n kanssa sekä useammissa juhlissa (hiukan ryppyjäkin mahtui rakkauteen näiden osalta) että Gray-cityssä, laskettelin ja opin paljon uutta lajista, nautin minulle epätavallisista maaliskuun lämpöasteista ja viihdytin vierailulle saapunutta tätiäni.

Gray

Huhtikuu:
Sisareni saapui vierailulle Grenobleen ja vietettiin pääsiäistä mm. munarallin ja vatsaavääntävän tivolivierailun sekä liköörinmaistelun merkeissä. Melkein lähdin Geneveen kevätlomalla mutta enpä lähtenytkään, kiitos SNCF:n lakon... Nautin kuitenkin helteisestä säästä ihan turvallisesti kotiparvekkeellakin. (parveketta on edelleen kova ikävä :( samoin sitä hellettä)

kotipiha <3

Toukokuu:
Partioretkeilin taas, tällä kertaa ikävän märissä tunnelmissa, tein muutaman tentin, valvoin euroviisuja kansainvälisessä seurassa, helatorstailomailin Pariisissa (in lööv with Vélib), käväisin Mont Blancilla ja angstailin lähenevää vaihtovuoden loppua. Sää helli (sitä partioviikonloppua lukuunottamatta) edelleen <3

Kesäkuu:
Pakkasin tavaroitani ja valmistauduin henkisesti lähtöön. Sain aavistuksen siitä mitä kesä Grenoblessa parhaimmillaan/pahimmillaan  voi olla, kun helleaalto asettuu mukavasti laakson ylle eikä ilma liiku suuntaan eikä toiseen. Muutin junalla Saksaan (vihjeenä kelle vaan laukkuja Pariisissa raahaavalle että siellä EI ole liukuportaita metrossa) ja pääsin melkein saman tien kiinni jalkapallon MM-humuun. Sain kavereita saman tien (kiitos CouchSurfing!) ja vietin juhannusta taikoja tehden Frankfurtin keskustassa.

Heinäkuu:
Kolea alkukesä vaihtui hurjaan helteeseen myös Saksassa. Sain mieluisia vieraita sekä Ranskasta että Suomesta ja (töissä oloa lukuun ottamatta) aika kului kuin siivillä. Juhlatunnelma tosin kuoli siinä vaiheessa kun Saksa hävisi semi-finaalissa Espanjaa vastaan toivonsa MM-kullasta... Loppukuusta aloin jo vähitellen haaveilla koti-kodista, Suomesta, saunasta ja jopa Turun yliopistoon paluusta.

Elokuu:
Odottelin jo aika suurella innolla paluuta Suomeen, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään pienen mutkan Ranskan kautta :) Sitä ennen piti taas lähettää muutaman kymmentä kiloa tavaraa Suomeen - valitettavasti pahvilaatikkoon kääritystä matkalaukusta ei ole kuvamateriaalia tarjolla... Ranskassa vietin ihanan rentouttavat viisi päivää, söin hyvin ja tapasin puolet monsieur'n suvusta. Tämän jälkeen olikin jo korkea aika palata kotiin, tuhlaajatyttärenä tili lähes tyhjänä ja yksi ainoa olkalaukku mukanani saavuin Pirkkalan lentoasemalle mistä äiti ja isi tuli hakemaan ja vei kotiin saunaan <3

 

 

 

 

Syyskuu:
Muutin Turkuun, aloitin yhteiselon Annan kanssa ja totuttelin taas "oikeaan" elämääni. Yritin viihdyttää monsieur'ta parhaani mukaan, mutta lopulta epätoivo ajoi sen takaisin Ranskaan opiskelemaan, kun työpaikkaa ei irronnut. Vaikka ero surettikin, olin aika innoissani sellaisista asioista kuin vaikka käännöskurssit ja yliopistoliikunta. Ja jälleennäkemisestä vaatekaappini kanssa!

Lokakuu:
Lennähdin lomaksi taas Ranskaan (kiitti isi Ü), hämmensi ihmisiä harrastamalla kutomista, tapasin kavereita, jännitin monsieur'n vanhan rämän auton kanssa tehdyillä retkillä ja rentouduin ihan täydellisesti <3 (ei mun loma tainnut ihan kuukautta kestää mutta lokakuulta ei ole jäänyt mitään tämän merkittävämpää mieleen :D)

Aamiaiseksi köyhiä ritareita, noms noms!

Marraskuu:
Partioleireilin taas lumisissa merkeissä, juhlistin synttäreitäni kulttuuriviikonlopulla Helsingissä, fiilistelin jo (hyvissä ajoin etukäteen) joulua, väsyin pimeään mutta innostuin valtavista lumikasoista!

Ranskan kääntäjien viinijuustoiltamat hiukan auttoi kaamosväsymyksen keskellä :)

Joulukuu:
Olin postin jouluapulaisena. Teinkö jotain muuta? En muista enää. Kaiketi selvisin ihan kunnialla syyslukukaudesta... Kuukauden kohokohta oli kun jouluaaton vastaisena yönä uhmasin 28 asteen pakkasta ja ajoin Tampereen keskustaan hakemaan parasta joululahjaani! Se kiipesi autoon silmäripset valkoisiksi jäätyneinä ja julisti ettei enää astu loppulomalla jalallaan sieltä ulos. Ihan miten vaan... Loma oli ihana, nyt vain odottelen seuraavaa (enää seitsemän viikkoa)

Oggi sto proprio male

Hyvää alkanutta vuotta, toivoo yksi mökkihöpertynyt ja kotiinsa hautautunut! Ehkä joskus ensi kuun puolella opin miten tämä uusi vuosiluku kirjoitetaankin, nyt vielä vika ykkönen pyörähtää ihan huomaamatta nollaksi... Isikin huomasi vuoden ensimmäisenä päivänä että ei muuten tunnu uudelta vuodelta, vaikka tulee mäkihyppyäkin telkkarista. Isin kohdalla outo olo johtui varmaan lähinnä sohvamähöily-uudenvuoden jälkeisestä ei-krapulaisesta olotilasta, mutta multa meni kanssa vuoden vaihtuminen täysin ohi, asiaankuuluvasta juhlimisesta huolimatta.

Vietin viikon päivät esitellen Maximelle pohjolan talven ihmeitä (meidän pihapalju oli aika kokemus parinkymmenen asteen pakkasessa, samoin liukurimäki laskettelurinteen huipulta alas asti, ja jouluvalaistu Siperia veti herran ihastuksesta mykäksi kun kohdalle osui vielä sopivasti kuuro pehmeää pakkaslunta...), mutta kun olin jättänyt sen Pirkkalan lentokentälle uuden vuoden päivänä, olo oli melko tyhjä. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mua ei huvita yliopistolle paluu ja uudet kurssit, eikä oikein mikään muukaan uusi ja jännä. Haluan vain sen yhden takaisin tänne, tai minut sinne tai ihan mihin vain sen kanssa... Eilen päätin että asialle on tehtävä jotain ja varasin lentopisteilläni lennot Ranskaan (no, Geneveen) hiihtolomaksi, joka meillä sattuu kummallakin onnellisesti samalle viikolle. Silti vaan tuskastuttaa tiedossa oleva kevät, joka kuluu lähinnä odotellessa seuraavaa lomaa.

Koti-kotona on juuri nyt hyvä ja turvallinen olla, vaikka täällä vähän oudolta haiseekin (mun ullakkokopissani siis, eikä se johdu ihan pelkästään koiran tassuhiestä, ties milloin täällä on viimeksi tuuletettu). Päivät kuluvat lohdullisesti saman kaavan mukaan: aamulla herään kun alkaa valostua (eli noin kymmeneltä), tuijottelen hetken kuistin lumista kattoa ja huurteisia puita, nousen ja syön aamiaista kirkasvalolamppu ja Aamulehti seuranani, käännän, käyn koiran kanssa lenkillä, syön, käännän lisää, istuskelen illan olohuoneessa perheen kanssa, syön iltapalaa ja vetäydyn takaisin ylhäiseen yksinäisyyteeni lukemaan ja netissä luuhaamaan. Taidan olla aika yksinkertainen ihminen, mutta en juuri nyt kaipaa mitään tämän kummempaa elämääni. Ainakaan pakollisia tanskan, asiakirjojen kirjoittamisen tai käännösteknologian kursseja...