Hei vaan kaikki, pitkästä aikaa. Loman ja Ranskan jälkeen
talvihorros/kevätväsymys iski ihan yllättäen ja pyytämättä, joten annoin
periksi ja nukuin. Noin viikon, tai siltä se ainakin tuntui. Nyt alan
kuitenkin vähitellen heräillä taas (päivän pituus tänään oli 12 tuntia
10 minuuttia!), ja äkkiä maailma näyttää aika erilaiselta kun viikko
sitten, kun lähinnä halusin joko palata ensimmäisellä koneella Ranskaan
tai hautautua peittojen alle odottamaan lämpimiä kesäpäiviä. Nyt äkkiä
vesilätäköt ja roiskuva rapa tarkoittavat sulavaa lunta (vihdoin,
VIHDOIN) ja palautettavat työt ja työnhakustressi lähestyvää kesää.
Ilmassa voi - olkoonkin että vain hyvin heikosti ja hiukan
mielikuvitusta apuna käyttäen - jo haistaa hiukan sulan maan tuoksua, ja
mä herään aamuisin ilman herätyskelloa 07:05 (sisäisen kelloni
virittämä aika, joka päivä aika lailla minuutilleen sama). KEVÄT!
(joskin
tähän väliin myönnän että olen täysin avoimen kateellinen kun
italialinen facebook-kaveri fiilistelee kevättä Italiassa, vuoden ekaa
gelatoa ja vastaavaa, vähän on eri kriteerit meillä!)
Olo on
välillä kuin juuri talviunilta kömpineellä mehiläisellä, jäsenet vielä
hiukan jäykät ja meno sen mukaisesti kömpelöä ja verkkaista. Turku
näyttää melkein vieraalta, kun äkkiä onkin taas valoa ja näkee asioita,
ja haluan taas tehdä asioita ja käydä paikoissa. Usein kuitenkin
edelleen päädyn loikomaan raukeana vuoteelleni auringonläikkään - erona
aiempaan on kuitenkin se, että olen enimmäkseen tyytyväinen laiskaan
olotilaani... Ehkä viikon tai parin sisään kesä-minäni kuoriutuu, ja
elämä huoneeni seinien ulkopuolella alkaa taas vetää puoleensa. Sitä
odotellessa nukun kuitenkin vielä muutamat laiskat päiväunet!
