Selvästi hyvä päivä

Kevät kevät kevät. Aurinko paistaa ja hanki hupenee. Ihanaa!

Retkeilin eilen (taas) Turkuun kuulemaan tuomion proffalta viime aikaisesta edistyksestä. Se olikin ihan hyvällä tuulella ja heitti läppää - myös ruotsiksi… Ehkä lähenevä eläkeikä piristää, ja siinä hyväntuulisuudessa olikin vähän semmoinen “hahaa, you suckers, en enää koskaan joudu katsomaan teitä, eikä mun tarvitse enää koskaan jankuttaa näitä samoja asioita graduseminaarissa”-vivahde.
Hommat joka tapauksessa luistaa, ja uskon yhä optimistisesti aikataulun pitämiseen. :)

Sain myös Maximelta ilouutisia: meillä on nyt kämppä Brysselissä. Jee! Siinä on kolme (!) terassia ja aika kivan näköinen lasitettu olohuoneen nurkkaus. Vielä ei kylläkään olla keskusteltu siitä, kuka ne lasit sitten pesee… Tervetuloa siis visiitille Euroopan pääkaupunkiin ;)

Mulla on tällä hetkellä yks vanha partiokaveri Ranskasta (tai siis hän on saksalainen, mutta tunnetaan Ranskasta) kylässä, ja mulla on nyt jo ainainen kriisi viihdytettävästä vieraasta. Vähän ehkä jopa ärsyttää että kutsutaan itse itsensä kylään (itsehän en koskaan tätä harrasta ^^) kyselemättä paljon että sopiiko mulle. Tällä viikolla on yhden leffan dedis ja haluaisin päästä taas gradun kirjoittamisen makuun, kun viime viikko meni ihan reisille haastatteluja tehdessä. Enkä sitä paitsi ihan oikeasti jaksaisi keksiä viihdykettä ja tekemistä, varsinkin kun herra on (anteeks nyt vain mutta aika stereotyyppisesti) kohtalaisen nuuka eikä mikään saisi maksaa mitään. Argh.

Vaikka valitankin näin, kyllä silti otan aina mielelläni vieraita vastaan :) Mieluiten toki siten, että joko vierailun ajankohta sopii mullekin tai sitten niin ettei mun tarvitse toimia jonain ympärivuorokautisena risteilyemäntänä. Ja kaikki kivat tyypit saa tulla aina.

Nyt yritän taas keskittyä aurinkoon ja kolmeen terassiin ja suklaamuniin ja muuhun mukavaan!

Ikävä jo nyt

Takana on mitä mainioin viikonloppu, jonka aikana pääsin sylittelemään aika tosi pikkuista vauvaa (se ei itkenyt yhtään mut nähdessään! tuijotti vain vaativasti mun tissejä :D) ja juomaan kuohuviiniä tuoreehkon maisterin kunniaksi. Kuohujuoma kaadettiin asianmukaisin menoin samppanjalasitorniin! Ilta päättyi Dynamon tanssilattialle tungoksessa huojumaan, missä sain (vain yhden) osuman olutta tukkaan.

Vaikka oli hauskaa, tuli myös aika haikea olo. Näen näitä ihmisiä ehkä ihan viimeisiä kertoja yhdessä. Kohta opinnot on ohi (toisilla on jo), sitten me aikuistutaan ja hajaannutaan ympäri Suomea ja maailmaa, eikä nähdä enää kuin satunnaisesti. Ihan hirveän surullista!

Aikuistuminen tuntuu muutenkin tosi tylsältä ja ikävältä ajatukselta, saatika sitten se, että joudun asettumaan kauas vanhoista ystävistäni ja perheestäni. Vaikka onkin varmasti kivaa muuttaa Brysseliin ja päästä sisustamaan omaa (meidän yhteistä <3) asuntoa, juuri nyt päällimmäinen tunne on haikeus. Haluaisin pysäyttää ajan… ja sitten toisaalta kuitenkin olis aika ihanaa, kun olis jo kesä ja saisin unohtaa gradun :)

Jännän äärellä

Sain kaikki neljä graduhaastattelua pidettyä, JEEEEEE! (ja tähän kohtaan hirveetä tuuletusta, pari kärrynpyörää ja voltti) Nyt pitäis enää analysoida materiaali ja kirjoittaa se itse gradu… No, kaikki aikanaan.

Nyt on nimittäin jännät ajat käsillä meidän tulevan asunnon suhteen. Maxime aloitti työt maanantaina Brysselissä ja metsästää nyt asuntoa, koska sille on firman puolesta majoitus vain ekaksi kuukaudeksi. Meikä yrittää auttaa netin välityksellä minkä pystyn, mutta meidän kriteerit on vähän erit, joten välillä on hiukan vaikeaa. Mun mielestähän vaaleanpunainen kylpyhuone ja maailman söpöin kattoterassi on paljon olennaisempia asioita asunnon valinnassa kuin sopiva asuinalue tai autopaikka…

Onneksi Brysselin hintataso vuokrien suhteen on kuitenkin vähintäänkin kohtuullinen: samaan hintaan jolla Helsingissä saisi esim. 35 neliön yksiön voi Brysselissä helpostikin löytää sadan neliön ja kahden makuuhuoneen asunnon (tosin nämä on sitten vähän kauempana keskustasta muttei kuitenkaan vielä ihan susirajalla). Voin siis oikeasti haaveilla jostain tosi ihanasta, eikä vain jostain välttävästä johon meillä sattui olemaan varaa :)

Mulle ihan uusi juttu on kuitenkin paikallinen tapa tehdä vuokrasopimus yhdeksäksi vuodeksi (!!!) kerrallaan. Tällöinkin voi tietenkin irtisanoa sopimuksen kolmen kuukauden varoajalla, mutta pitää maksaa useamman ylimäääräisen kuukauden vuokra, jos ei siis sopimus olisi muuten loppumassa. Meidän olisi kuulemma mahdollisuus saada kolmen vuoden sopimus, jossa ekan vuoden aikana sopimuksen irtisanoessa maksaa kolmen ylimääräisen kuun vuokran, toisen vuoden aikana kahden jne. Aika hurjaa. Paras siis valita hyvin kertalaakista!
***
Yritän nyt vihdoin saada eilisen haastattelun toisen osion litteroitua, jotta voin siirtyä viikonlopun viettoon! Mulla on ikävästi sellainen olo, että flunssa on iskemässä: vajosin äsken puolentoista tunnin koomaan ja heräsin viluisena ja mahdollisesti kuumeisena :( Yritin parantaa oloa vihreän teen ja puolukkamuffinssin voimin, mutta nyt mahakin on kipeä. Aargh. Toivottavasti tokenen huomiseksi, jotta pääsen nuuhkimaan yhtä aika pientä vauvaa Turkuun ja sitten juhlimaan tuoretta maisteria!

Hyvää viikonloppua kaikki ihanat!

Oho!

Kerrankin facebookin säätiedotus-ominaisuudesta (sinulle, jolla ei ole ikkunoita/elämää) oli jotain hyötyä! En olis älynnyt mennä pihalle kuikuilemaan eilisiä revontulia, jos ensin pikkusiskoni ja sitten koko muu Suomen kansa ei olisi riemuinnut täällä etelässäkin loimuavista revontulista :) Olin tosin vähän myöhässä, joten näin vain vihreää kajoa taivaalla, vaikka ilmeisesti Tampereellakin on nähty komeaa loimotusta… Kuva ei siis ole oma, vaan Aamulehden sivuilta.

Ilmeisesti nyt ollaan lähestymässä jotain auringon aktiivisuuden huippua, joten ehkä vielä lähipäivinä (tai siis -öinä) voisin nähdä IHAN aidot ja oikeat revontulet. Sormet ristiin :)

Viikon Strömsö-hetki

Ulkona on aika mainio sää, aurinko paistaa ja linnut laulaa (yöllä tosin lämpötila laskee -25 asteeseen, mikä on vähän vähemmän mainiota, mutta päivällä voi jo kuvitella että ihan pian on kevät). Ja mitä teen minä? Istun sisällä virkkaamassa ja lukemassa diskurssianalyysiä, TIETTY. En nyt sinänsä muutenkaan oo mikään hiihtäjä, eikä terassikautta voi mun nähdäkseni avata ennen kuin ulkona tarkenee edes viisi minuuttia ilman naparetkivarusteita. Näin on siis varmaan ihan hyvä.


Kyllä erään pienen vauvan kelpaa tämän alla sitten synnyttyään pötkötellä. Vähän riemunkirjava siitä taisi tulla… (Niin, ja aion siis vielä päätellä nuo langanpätkät ja virkata kaikki ruudut yhteen :D)

Perin edesmenneen mummuni aurinkolasit varmastikin suoraan joltain 80-luvun reissulta Gran Canarialle.


Kyllä se kevät vielä tulee. Kannustan aurinkoa ikkunaruudun tältä puolen: lämmitä ja sulata hanget!

Bryssel

Kai voin sen täälläkin julkistaa. Meistä tulee Maximen kanssa brysseliläisiä! Ihka aitoja pääkaupunkilaisia siis. M aloittaa työt jo maanantaina, ja muuttaa nyt loppuviikosta - paperit allekirjoitettiin eilen, eli nopeaa toimintaa… (onneks mun ei oo tarvinnut olla siellä stressaamassa, että miten käy. olisin varmaan istunut heijaamassa itseäni jossain nurkassa. otan aina kaiken niin raskaasti :D)

Kesällä minäkin ehkä pääsen vihdoin tuohon oluen ja vohveleiden, simpukoiden, ranskalaisten (perunoiden) ja taivaallisen hyvän suklaan kaupunkiin.

p.s. Kuva Ecosian kuvahausta

Nostalgiaa

Huhhuh mikä päivä… Tarkoitus oli kirjoitella tässä päivällä ehtiessäni gradun metodilukua, joka on ihan pian valmis (pitäis olla siis perjantaina), sekä nakuttaa pari pikkukäännöstä, joihin yleensä menee max. kaks tuntia per käännös. Tänään meni toi kaks tuntia ihan siihen, että sain tarvittavan tiedoston koneella auki. Oon ollut niin hermona aiheesta ensimmäinen graduhaastattelu. Viime hetken paniikissa olin ihan varma, että valitsemani ohjelmat on ihan vääriä, ettei mun kysymyksiin mitenkään voi vastata niin että saan tarvitsemani materiaalin ja että tarjoiluksi valmistettu kakkukin suunnilleen myrkyttää haastateltavat! Ainakin se näytti lähinnä apinanoksennukselta :S

Haastattelu on kuitenkin onnellisesti ohi, joskin tuli siinä jossain kohtaa hämärästi mieleen, että jokin harjoitteluhaastattelu olis voinut olla ihan kätsy. Tuli myöskin mieleen, että kun en varsinaisesti ole tällainen people person niin miksi, oi MIKSI halusin tehdä juuri haastatteluja enkä esim. jotain kirjallisen materiaalin analyysiä??? Mutta kai mää nyt yhden gradun saan kirjoitettua? Raivolla, jos en muuten.

Kun en saanut jännitykseltäni töitä tehtyä, päädyin lueskelemaan ikivanhoja blogimerkintöjä livejourna-ajoilta. Voi LOL! Olin aivan järjettömän negatiivinen ihminen (ai miten niin olin?). Valitin mm. aiheesta, että sain nelosia ja vitosia tenteistä vaikken ollut yhtään panostanut. Onhan tämä nyt ihan kamala vääryys! Lähinnä ehkä olin pettynyt siihen, ettei mun tarvinnut antaa kaikkeani ja panostaa, koska jollain sairaalla tavalla pidän sellaisesta. Eli oikeasti kaikkein tyydyttävimmät hetket yliopistolla oon viettänyt sinä vuonna kun luin kandin kasaan ja kävin lisäksi kaikki mahdolliset pääaineen syventävät kurssit samana vuonna, sekä nyt kun tästä gradusta on OIKEASTI vähän haastetta.

Iski myös ihan kamala nostalgia… Mulle tuli jopa ikävä ruotsin tappotylsille kielioppitunneille, joilla kärsin keväällä 2008 joka jumalan torstai klo 8-12 ja joilla käytännössä nukuin istuvilteen kello kymmenen kahvitaukoon asti. Ja tuli ikävä lintsaamista ja sitsejä ja opiskelijabileitä, joissa ainakin blogin mukaan kävin huomattavasti useammin kuin itse muistinkaan. Tuli ikävä toissavuoden käännössessioita, jotka tajusin lopettaa vasta kun kämppis kotiutui kolmen aikaan baarista. Kaikkea sellaista… 

Ehkä tietty voisin keskittyä ensin viemään tämän urakan lopullisesti päätökseen ja vasta sitten haikailla villin nuoruuteni perään :D

BÖÖ! (kuvat mun ja Alpon tän päiväiseltä naparetkeltä. oli KYLMÄ)

(Ihmettelin lenkillä, miks Alpo vaikutti ihan masentuneelta ja laahas vaan jalkojaan mun perässä. Jos se nyt ei olekaan mikään maailman innokkain lenkkeilijä, kyllä se yleensä aika innoissaan sinkoilee metsässä, vaan ei tänään. Se oli kuulemma aamulla hotkaissut naamaansa äitin hormonipillerin. Ei oo helppoo olla tyttö, NI!)

Viikkokatsaus

On sunnuntai ja kahvin, suklaan ja Strömsön aika ja asiat alkavat vähitellen loksahdella paikoilleen. Tällä viikolla oon tehnyt ihan hulluna töitä ja gradua, itkenyt ja panikoinut aika paljon ja tehnyt monia isoja päätöksiä. Oon myös ehtinyt nauttimaan auringonpaisteesta Pyhäjärven jäälle, ja äkkiä kaikki tuntuu paljon seesteisemmältä! Onneksi en siis ole ehtinyt bloggailemaan aiemmin tällä viikolla. Olisi tullut turhaan vain negatiivisia merkintöjä ;)

Tänään aion VIHDOIN vastata Annalta saamaani haasteeseen, mutta ensin hiukan kuulumisia. (tähän kohtaan varoitus, että merkintä on piiiiiiiiitkä)

Gradu etenee suurin harppauksin - vihdoin! Tosin proffa on aika idiootti, eikä halua mun etenevän “liian nopeasti” (toisaalta samaan aikaan haukkuu meitä koko ajan laiskoiksi, kun ei työskennellä kuulemma tarpeeks…). Ilmeisesti mikään ei kelpaa. Mulla on jokaisen seminaaritapaamisen jälkeen paska fiilis ja itken äitille ja Maximelle sitä, miten en tiedä mitä multa odotetaan ja miten pitäisi tehdä kun mitään ohjeita ei tipu. Pelkkiä haukkuja. Ja kaikesta proffan sanomisesta tulee sellainen fiilis, että se jotenkin odottaa jo valmiiksi mun olevan ihan surkean huono gradunkirjoittaja… Huoh.

Mutta sitten kuitenkin, oon saanut pian jo kaikki haastateltavat kokoon - hyvä meidän naapurit ja äitin työkaverit! Ensi viikolla aloitan tositoimet, ja sitä ennen pitää vielä selvittää, miten aion analysoida materiaalini. Sitten vaan kirjoittamaan :)

Maximen työrintamalla menee tosi hyvin. Niin hyvin, että hän saattoi valita neljästä eri paikasta. Ja se oli niin ihana, että valitsi paikan sen mukaan, missä mulla on parhaat työ- ja jatko-opiskelumahdollisuudet. <3  Monet ehkä tästä jo arvaa meidän tulevan kotikaupungin, mutta taikauskoisena en uskalla vielä täällä julkaista paikan nimeä ennen kuin paperit on todella allekirjoitettu… (uu, jännitystä!)

Mutta nyt siihen haasteeseen. Kyseessä on haaste, jossa pitää ensin kertoa 11 random-asiaa itsestään ja sitten vastata haastajan 11 kysymykseen. Sitten pitäisi vielä keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille, mutta luulen, että KAIKKI Suomen bloggarit on jo tehneet tän :D Jos joku ei oo, ja haluaa tehdä, vinkatkoon niin keksin kysymyksiä.

Ensin 11 faktaa:
1. Katson ihan sairaasti telkkaria, mutta seuraan tosi vähän mitään sarjoja. Paitsi eilen alkoi Kidsing ja viikko sitten Amazing race, eli enpä taida jatkossakaan viettää mitään sosiaalista elämää lauantaisin :D
2. Oon ihan varma, että mun ensimmäisestä lapsesta tulee tyttö, ja sille on nimikin valmiina.
3. Mulla on IHAN HIRVEÄ vauvakuume, eikä asiaa helpota se, että noin kaikki facebook-kaverini on paksuna… Ja osa ei-facebook-kavereistakin.
4. Oon kuitenkin sellainen etukäteen suunnittelija, joka ei voi edes miettiä lasten hankkimista ennen kuin kaikki elämän osa-alueet on kunnossa. Niin kuin parisuhde, työt, asunto jne. Eli jos ei tapahdu vahinkoa, tuskin koskaan saan lapsia :D
5. En kestä Suomen talvea. Pieninä annoksina se voi olla kiva, mutta tällainen maaliskuinen -24 astetta ei oo enää kivaa. Eikä se loka-helmikuun pimeyskään.
6. Inhoan suihkussa käymistä :D Tykkään kuitenkin siitä tunteesta, kun olen puhdas, joten pyrin käymään lähes joka päivä kuitenkin suihkussa…
7. Mun mielestä paras loma ikinä on sellainen, jossa nukutaan teltassa, ei ole mitään hirveän kunnianhimoisia suunnitelmia, ja aurinko paistaa koko ajan. Eli esim. viime kesän loma oli aika kiva.
8. Edellämainitusta syystä lähden ainakin yhdelle, ehkä jopa kahdelle partioleirille ensi kesänä. Jee!
9. Mun mielestä on ihan kamalaa menettää tärkeitä ihmisiä. Siis en nyt tarkoita edes, että joku kuolisi, vaan sellaista, että jotenkin elämä vain vie eri suuntiin, eikä enää pidetä yhteyttä.
10. Tästä syystä mua stressaa ihan kamalasti se, että pian muutan pois Suomesta. En halua, että mut unohdetaan täällä.
11. Mun ei pitäisi todellakaan enää kirjoittaa tätä, vaan ripustaa pyykkiä, tuoda vuodevaatteet takaisin sisään pakkasesta, lukea diskurssianalyysiä, suunnitella graduhaastatteluja, ilmoittautua partioleirille tai tehdä kirjanpitoa. Gulps. Pitkä ilta tulossa…

Ja nyt vielä Annan kysymykset:
1. Mitä kappaileita kuuntelet tällä hetkellä?
Oon kuunnellut kaikenlaisia vanhoja helmiä mp3:lta lenkillä: Francis Cabrelin Je l’aime à mourir, Je t’aimais je t’aime et je t’aimerai, MGMT:n Time to pretend (siis apua, siitä on VIIS vuotta kun ostin ton levyn!), Kentin Mannen i den vita hatten ja muita nostalgiapläjäyksiä…
2. Minkä elokuvan näit viimeksi, kotona ja leffateatterissa? Suositteletko?
Näistä kirjoittelin ihan oman postaukseni edellisviikolla, sieltä voi käydä katsomassa :)
3. Minkä päivän eläisit uudestaan?

Varmaankin sen, jolloin vihdoin “alettiin oleen” Maximen kanssa. Se oli aika ihana päivä. Ja varsinkin se ilta ;)
4. Jos saisit olla päivän kärpäsenä jonkun katossa, kenen katossa olisit?
Ihan ehdottomasti Victorian ja Danielin :D Haluaisin tietää, voiko se Daniel oikeasti olla tarpeeksi ihana Victorialle…
5. Jos saisit muuttaa jonkun asian elämässäsi, mikä se olisi?
Muuttaisin gradun keskeneräisestä tiedostosta koneella valmiiksi tuotokseksi kansiin!
6. Kadutko jotakin? Jos kyllä, mitä?
Aika usein kadun vieläkin sitä, etten lähtenyt yläasteelle Pyynikille, vaan jäin nössönä lähi-yläasteelleni vanhojen luokkakavereiden kanssa. Olisin voinut ehkä elää edes vähän vähemmän hirveät kolme vuotta…
7. Minkä neuvon antaisit 10 vuoden takaiselle itsellesi?
Kertoisin, että yläasteesta voi selvitä, ja että monet asiat on paljon helpompia sen jälkeen (esim. koskaan yläasteen jälkeen en ole joutunut pelkäämään, että joku äkkiä vyöryy päälle ja runnoo seinää vasten, vaikka tämä(kin) oli ihan arkipäivää silloin). Ja että olen ihan ok tyyppi, vaikka kaikki maailman ääliöt väittäis päinvastaista.
8. Mitä toivot tulevalta vuodelta?
Toivon, että graduni valmistuu, ja että me Maximen kanssa löydetään kiva asunto sieltä yhdestä nimeltämainitsemattomasta Euroopan pääkaupungista. Ja että tulevaisuudensuunnitelmat muutenkin selkiytyis vähän.
9. Mitä haluaisit osata tehdä paremmin?
Ensin mietin, että haluaisin mielelläni osata laulaa tai maalata tosi hyvin. Mutta sitten oikeastaan luulen, että kaikkein eniten haluaisin osata olla parempi ystävä. Jotenkin empaattisempi ja parempi kuuntelija. Sellainen, jolle tekee mieli soittaa, kun on murheita. Tässä mulla on sentään toivoa kehittyä, kun taiteelliset lahjani taitaa kuitenkin olla aika keskinkertaisia ;)
10. Minne matkustat seuraavaksi? Tai minne haluaisit matkustaa? Miksi?
Matkustan sinne Maximen luo varmaan ensi kuussa, kunhan varmistuu, että se on tosiaan siellä. Syy lienee kaikille selvä :D Jos en matkustaisi tuonne, haluaisin matkustaa Marokkoon. Tai Kap Verdeen. Jonnekin lämpimään ja vähän eksoottiseen.
11. Helsinki vai Tukholma?
Tukholma. Se tuntuu paljon isommalta kaupungilta, siellä paistaa aina aurinko ja ihmiset on yltiöystävällisiä.

p.s. Kuvista krediitit meiän äitille. Meikä oli vain assistenttina…

***
EDIT: Tässä niitä kysymyksiä. Saa käyttää mut ei ol pakko. Hehheh. (apua, ensimmäistä kertaa käytän Putous-sitaattia täällä :/ )
1. Mikä on suurin unelmasi?
2. Milloin olet ollut kaikkein onnellisin tähän mennessä?
3. Missä ja minkälainen haluaisit olla 40-vuotiaana?
4. Mitkä oli viime vuoden parhaat juhlat?
5. Uskotko horoskooppeihin?
6. Mikä on lempivaatekauppasi?
7. Tykkäätkö festareista? Miksi/mikset?
8. Fanitatko ketään tällä hetkellä? Ketä?
9. Mikä on parasta suomalaisuudessa?
10. Jos saisit ilmaisen maailmanympärimatkan, jolla sais pysähtyä vain yhteen maahan joka mantereelle, mitkä maat valitsisit?
11. Mitä aiot tehdä tänä kesänä?