Palasin (palkalliselta!) kesälomalta kaksi viikkoa sitten ja olen sittemmin puhkunut intoa ja energiaa. Viime viikolla tosin kaaduin petiin maailman sitkeimmän flunssan lannistamana, ja esim. vessaan kävely tuntui lähes maratooniin verrattavalta urakalta. Kävinpä lääkärissäkin anomassa vähän lisää sairaslomaa, kun en ihan kahdessa päivässä taudista toennut. Loppuviikosta olin todella valmista kamaa takaisin töihin, missä pääsee sentään seuraamaan jotain jännempää kuin Serranon perheen sekoilua tai kissan hepulointia ja missä joku muu laittaa ruokaa (kanttiinissa siis). Fyysisestä rapakuntoisuudesta huolimatta henkisellä puolella energiaa ja intoa riittää!
Olen seuraavat neljä viikonloppua yksin kotona, ja koska kaikki kaverit ovat kesäloman tai ramadanin vietossa, joudun luultavasti keksimään itse itselleni viihdykettä. Blogiinkin saattaa siis eksyä jorinoita meidän mahtiksesta kesälomarundista Balkanilla tai toivottavasti lähiaikoina toteen käyvästä vaatekaapin siivousprojektista (tiedän, että tuskin maltatte odottaa).
P.s. Miksei Mauno tajua, että tarvitsen kissan kainaloon silloin kun olen kipeä tai surullinen...?
Sarjis täältä.