Havaintoasema: Turun lentoasema

Aurinko nousee 7:17 ja laskee 19:59. Päivän pituus on 12 h 42 min.

Tuorein havainto: 26.03.2007 15:00
lämpötila 13.7 °C, paine 1034.0 hPa, kosteus 43%, luoteistuulta 1 m/s, selkeää (0/8)

Kevät toi mukanaan kaiken sen, mitä kaipaa talvella ja myös kaikki ne asiat, joiden takia se on vasta neljäntenä mun suosikkivuodenaikalistallani. Auringonpaiste on kivaa, samoin lintujenlaulu, vähän märkä tuoksu, pitkät päivät (valo ylipäätään), se kun tarkenee ilman viittä vaatekerrosta ja voi pihailla ilman että heti jäätyy, mutta EN PIDÄ pölystä, joka tunkeutuu joka paikkaan, ainaisen tukkoisesta olosta ja väsymyksestä, enkä erityisestikään allergiasta. Noniin, lähestyn taas aihetta niin positiivisesta näkökulmasta:SSS Olihan mun hyvien asioiden lista kumminkin paljon pidempi kuin huonojen.

Olisin joka tapauksessa kovin mielelläni jossain muualla kuin tietokoneen ääressä miettimässä mitkä läksyt tekisin ensimmäisenä, mutta kun ei oikein innosta jäädä nörttäämään kuoroharjoitusten jälkeenkään. Oon iltaisin aina kamalan väsy, enkä ymmärrä miten jotkut ihmiset voivat istua yömyöhään koneella ja saada vielä jotain aikaan:S Oikeastaan ongelma ei taidakaan olla olosuhteissa vaan siinä että oon laiska ja epämotivoitunut opiskelija... Tajusin just tänään, että olisin paljon mieluummin fysiikan kuin ranskan kääntämisen opiskelija. Olin aamupalalla yliopiston kahvilassa Myssyssä ja luin samalla rästiin jääneitä kielioppiläksyjä, kun viereiseen pöytään levittäytyi lauma luonnontieteilijöitä, jotka puhuivat innoissaan mustan aukon lämpötilan laskemisesta. Olin heti valmis hylkäämään ranskan lauseopin kiemurat, ottamaan älykkään ilmeen, vaihtamaan pöytää ja hivuttautumaan mukaan keskusteluun. Luulin tietäväni mitä haluan tehdä, mutta silti keksin koko ajan miljoonia paljon houkuttelevimpia mahdollisuuksia kuin ranskan kääntäminen. Tiedän kyllä että työskentelen paljon mieluummin kääntäjänä kuin vaikka insinöörinä tai fysiikan opettajana, mutta silti opiskelu ei jaksa motivoida ihan hirveästi.

Argh, pitää ruveta ihan oikeasti tekemään niitä läksyjä! Todennäköisesti päädyn kuitenkin fysiikan oppiaineen nettisivuille tutkimaan sisäänpääsyvaatimuksia:SSS


Niin kuin päädyinkin, mut hei mää voin ottaa fysiikan sivuaineeksi!!! Siihen on vapaa sivuaineoikeus, ihan saleen meen ens syksynä fysiikan peruskurssi ykköselle!:DDD

Yksi turha entry lisää

Mun ei todellakaan pitänyt tulla tänne nyt vaan huomenna paremmalla ajalla, mutta kun väsyttää ja on ihan kamala pissahätä niin en voi keskittyä esim lukemiseenkaan. Taru on suihkussa enkä pääse vessaan ja hammaspesulle enkä voi siis mennä vielä nukkumaan argh!

Oli kamalan rankkaa palata takaisin kouluun, vaikka mun tän viikon pisin päivä olikin eilen, kun mulla oli peräti kaksi tuntia koulua... Tän viikon luennoista yli puolet on peruttu, kun meidän opettajat lähti hummaamaan (virallisesti työmatkalle) Montrealiin. Kyllä mun mielestä silti on ihan oikeutettua olla aivan kuolemanväsynyt jo tiistaina:SSS Asiaan voi vaikuttaa myös se, että toisin kuin viime viikolla, oon taas koko ajan menossa ja sitten eilisten kuoroharjoitusten jälkeen nukuin koko yön kamalan levottomasti ja heräilin vähän väliä toteamaan, että kyllä, edelleenkin mulla soi päässä Schlagt Künstler die Pauken. Vähemmästäkin tulee hermoraunioksi. Onneksi huomenna pääsee the Crashin keikalle, saa ainakin jotain huomattavasti laadukkaampaa päähän soimaan kuin kuorosovitus saksankielisestä juomalaulun tapaisesta...

Meillä oli tänään ensimmäistä kertaa simultaanitulkkausta, jota oon odottanut jo pitkään kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Tänään ei tosin päästy vielä ihan asiaan, vaan harjoiteltiin vain toistamalla opettajan puhetta samaan aikaan kun kuunteli sitä, ensin ranskaksi ja sitten suomeksi. Taivas vain tietää mitä itse tulkkauksesta tulee, kun tuokin osoittautui lähes mahdottoman vaikeaksi yksinkertaisille insinöörinaivoilleni. Voitte kokeilla itse miten kivaa on puhua tietämättä onko omassa puheessa lainkaan intonaatiota tai tulevatko tavut ulos suusta oikeassa järjestyksessä:SSS Ja tää ei oikeastaan ollut niin tärkeä juttu, että olisin halunnut kirjoittaa siitä tänne, mutta olisi vain ollut niin kivaa osoittautua kerrankin luonnonlahjakkuudeksi jossain. Varsinkin kun tykkään tulkkaamisesta oikeastaan aika paljon... Se vaatii kamalasti keskittymistä mutta on omalla tavallaan tosi palkitsevaakin.

Kevät

Panostaminen ei ehkä ole pitkän päälle terveellistä, olen huomannut. Juuri kun on saanut kaiken järjestettyä aivan täydellisesti ja kuvittelee, että vihdoin voi hetkeksi huokaista helpotuksesta ja antaa olla vain, aurinko tulee esiin pilvestä ja huomaan, että taas pitää imuroida. Jostain syystä mun tavaratkaan ei voi pysyä nätisti omilla paikoillaan vaan niiden pitää vaellella ympäriinsä ja kerääntyä epämääräisiksi kasoiksi huoneen lattialle:S Mulla itselläni ei luonnollisesti ole mitään tekemistä asian kanssa.

On tässä kuitenkin hyvätkin puolensa. Mitä enemmän teen sitä enemmän jaksan, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Perjantaina me käytiin "turkulaisten olohuoneen" eli uuden pääkirjaston avajaisissa (siellä on vaiks kuin hienoa!) ja siltä reissulta mulle tarttui mukaan aivan liikaa lukemista. Sinne oli hankittu paljon uusia kirjoja ja en vain voinut vastustaa sitä tunnetta, että joku on vain päällystänyt sen kirjan ja asettanut hyllyyn odottamaan juuri mua. Ajatella nyt, jos joku idiootti rasvasormi olisi ehtinyt viedä sen ennen mua, kirjaparalle olisi jäänyt elinikäiset traumat, eikä sen lukemisesta olisi ikinä enää saanut samaa nautintoa kuin nyt, kun se on ihan sileä ja siisti! Nyt mulla on sitten kolme kirjaa yhtäaikaa kesken ja lukeminenkin on eräänlaista suorittamista. En voi käydä illalla nukkumaan ennen kuin oon lukenut vaikka 15 sivua Den amerikanska flickania... Aika älytöntä, mutta tahdon saada ne kaikki luettua ja musta on oikeasti kiva lukea, oon vain niin pässi, että joudun pakottamaan itseni keskittymään. Sitä paitsi, jos en eilenkin illalla olisi valvonut lukemassa, olisin ehkä nukkunut autuaasti kuunpimennyksen aikaan. Nyt muistin sen, kun olin juuri sammuttanut valot ja silti oli vielä ihan valoisaa, kun kuu paistoi mun verhojen läpi. Makasin yli tunnin valveilla tuijottamassa taivaalle. Näin myös yhden helikopterin ja tähdenlennon, mutta kuunpimennys oli kyllä ehdottomasti hienoin. Kuu alkoi muuttua ensin vähitellen mustaksi, mutta sitten kun se oli melkein kokonaan peitossa, se muuttui taas kokonaan näkyväksi. Se ei vaan ollut enää kirkas ja valkoinen vaan himmeä ja tumman punertavanharmaa. Olin aivan fiiliksissä:SSS

Nyt aamulla olin ulkona, ja vaikka vieläkin on vähän liian kylmä ja liikaan lunta mun makuuni, tuntui silti keväältä! Aurinko paistoi ja oikeasti lämmitti ja linnut piti kauheaa elämää puskissaan. Enoo oikeastaan koskaan ollut kevätihminen, vaan oon odottanut sitä että talvi loppuu ja kesä alkaa. Kevät on vain ollut se välttämätön paha siinä välissä, aikaa jolloin aika varmasti on maailman suurin stressi ja ulkona on rumaa ja moskaista, mutta tänä vuonna on ollut maailman ihaninta seurata ilmatieteen laitoksen sivuilta, kuinka päivät pitenevät. Nyt on päivän pituus Turussa jo 10 tuntia ja 40 minuuttia!!! Aamulla on kiva herätä pirteänä ja tuntuu kuin päivässä olisi enemmän tehokasta aikaa.

Taidan lähteä lukemaan, mun täytyy päästä luvun loppuun...