Tämä on kylpyläkaupunki...

...syksyllä
kastumme aina kun kävelemme keskustaan
nähtävyyksiä ei ole mutta
taloista katsoo pyöreät ikkunat
(Ultra Bra)

Eipä soinut tuokaan paljoa päässä viikonloppuna Pärnussa. Olin siellä siis kuoron kanssa laulamassa ja koheltamassa. Heti kärkeen me meinattiin jäädä mellakoitsijoiden jalkoihin Tallinnan keskustassa, mutta onneksi meidän minibussin kuskilla oli hyvät refleksit ja päästiin pakoon poliisiauton kannoilla. Esiintymisen ja käkeilyn (meidän lempiharrastuksen) lisäksi viikonlopun aikana ehdittiin myös polskimaan Tervis Paradiis -kylpylään, ja nyt mulla on lonkat sekä etu- että takapuolelta mustelmilla, kun me muuten niin rauhalliset ja hillityt ceeämmäläiset innostuttiin laskemaan isona klimppinä Villivirta-liukumäkeä... Asiaan kuului tietenkin myös jumittuminen jokaiseen mutkaan hoilottamaan juomalauluja. Yhdessä kohtaa muistan maanneeni mahallani mäessä, Tuure (yks meidän basso) roikkumassa nilkasta niin että kumpikaan ei päässyt eteen eikä taakse:SSS Tänään vielä, kun saavuttiin Tallinnan linkka-asemalle, yksi laituriin pysähtynyt bussi syttyi tuleen ihan meidän silmien edessä...
Oon nukkunut viikonlopun aikana yhteensä ehkä saman verran kuin yleensä yhdessä yössä ja tuntuu yhtä aikaa siltä kuin olisin vain viettänyt yhden TODELLA pitkän päivän kuoron kanssa ja toisaalta siltä kuin olisin ollut matkoilla ainakin pari viikkoa. Nyt on ihan outoa olla kotona, kun on hiljaista ja rauhallista... Pitäisi oikeastaan kirjoittaa yhtä esseetä, mutta toisaalta pitäisi ehtiä toipua edes vähän vappua varten. Rankkaa;D

Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Tai kelin puolesta pitäisi oikeastaan kai sanoa kesä, mutta juuri nyt on kevätolo. Välillä levoton olo sillä tavalla, että jokainen paikallaan vietetty hetki on jollain tavalla hukkaan heitetty. Välillä taas jokaisesta pienestä asiasta riemastuva olo, niin kuin tänään kun kävelin kotiin konservatoriolta ja Aurajoen pinta oli kerrankin tyyni ja melkein samanvärinen kuin taivas ja mieleen muistui päivällä syöty pienen lapsen pään kokoinen voisilmäpulla (ihan oikeastikin, voitte mennä itse katsomaan Cafe Braheen!). Tai raukea olo niin kuin eilen junassa kotimatkalla, kun päivän lämpö hohkasi vielä poskiin sisältäpäin ja torkuin pikajunan pehmeällä penkillä hyvän musiikin soidessa vasempaan korvaan.

Mulla on uusi kesätukka, ja kaikki tuntuu äkkiä kevyeltä ja ihanalta! Ilma on vielä raikas enkä saa aivastelu- ja niiskutuskohtauksia joka kadunkulmassa eikä mun silmät oo aamuisin muurautuneet umpeen ainakaan siitepölyn takia. Kuitenkin on jo ihanan lämmin, voi syödä ulkojätskiä ja ohimoille on ilmestynyt kaksi rusketusraitaa silmälasien sangoista...

Kevätkevätkevätkivaakivaakivaa!

Hansa-shokkihoitoa tylsyyteen

Kävin tänään Hansa-korttelissa. Ei sinänsä mikään tapaus, joka viikko siellä syystä tai toisesta tulee luuhattua, mutta tänään kokemus oli kyllä ennätysmäisen järkyttävä:SSS. Ovella ensinnäkin törmäsin monsieur Jean Vienneen vihreän maanisesti silmiään pyörittelevän Hansa-hirviön alla, ja heti tuli automaattisesti syyllinen olo, vaikka muistinkin samantien että nyt on loma ja mun ei edes pitäisi olla missään tulkkaustunnilla! Siihen torin puoleiselle ovelle asti kuului jostain syvältä Hansan uumenista ihan kamalaa kiekunaa ja ulinaa. Pahaa aavistellen jatkoin kohti Stockmannin levyosastoa (ja voitteko käsittää että The Arkin levy tulee myyntiin vasta HUOMENNA, vaikka se on julkaistu jo EILEN?!? Joudun siis huomennakin raahautumaan keskustaan argh...) ja vasta Hansa-torille päästyäni muistin että tänään on Yle kulmilla Turussa. Sinne keskelle oli pystytetty lava, jossa oli menossa ilmeisesti Euroviisu-karaoke. Joku nainen (tai mies, enoo ihan varma:S) lauloi "Katson sineen taivaan" osuen aika harvoin oikeaan rytmiin ja vielä harvemmin oikeaan säveleen. Yksikin pikkulapsi parkui täyteen ääneen sitä kuunnellessa...

Kahdelta siellä olisi alkanut Benny Törnroosin juontama Fångad av en sång -tapahtuma (suomenruotsalaisten Tammerkosken sillalla:D), mutta mää en voinut jäädä odottamaan sitä, kun piti mennä Varamiespalvelun haastatteluun. Elämäni tilaisuus päästä laulamaan ruotsiksi ja vielä nähdä Benny Törnroos livenä, mutta ei...

Ja oikeasti aika hienoa, että mun päivän kohokohta on ollut Hansa-korttelissa käyminen:SSS

Turku o varsinaise Suame syrän

Turku on ensimmäinen asiassa kuin asiassa (mm. Suomen ensimmäinen pääkaupunki). Turussa asuu 0,0027 % mmapallon väestöstä. Turku on yksi Suomen metropoleista. Ettäs tiedätte!

"Joskus käy niin, että rakastuu paikkaan, jossa asuu." Toden totta, se vain käy ilman että itse huomaakaan. En edes tiedä missä vaiheessa olen kehittänyt Turusta ja turkulaisuudesta itselleni pakkomielteen... Tykkään vain niin paljon olla täällä. Tykkään asua rannikolla, kun joskus tuulee niin paljon että betoniporsaat kaatuu. Tykkään siitä, että kaupunki on niin tiivis ja kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Tykkään erityisen paljon näistä jähmeistä ja kotipaikkauskollisista turkulaisista <3<3<3. Joskus olen ehkä yksi heistä. Tosin jos mun uutta Turku-kirjaani on uskominen, mun täytyy asua täällä vielä 49 vuotta, 4 kuukautta ja 4 päivää ennen kuin voin sanoa itseäni turkulaiseksi. Pah.

Elämänhallintaa

Joinain aamuina ei vain lähde. Nykyään valitettavan usein... Iltaa kohti yleensä pääsen vähitellen vauhtiin ja jatkan täysillä liian myöhään, seurauksena se, että seuraavana aamuna kuvittelen olevani pirteä, mutta huomaankin matkalla vessaan, että oon pukenut housut päälle nurja puoli ulospäin. Kaaos ja kiire tuntuvat pitävän mua pakkopaidassa, vaikka haluaisinkin, että tilanne olisi päinvastainen. Mun mielestä on ihan okei, jopa kivaa, kun on liian paljon tekemistä, mutta haluan itse hallita elämääni. Haluan, että voin tehdä päätöksiä panikoimatta ja ettei mun koko ajan tarvitse olla vihainen itselleni siitä-ja-siitä asiasta, joka piti oikeasti hoitaa jo aikoja sitten. Tarvitsisin ehkä ajatuseulan.

Eilen poikkesin sitten matkalla töihin Akateemiseen ostamaan elämänhallintavihon. Se on ehkä paras juttu ikinä: voin laittaa kaikki stressaavat asiat sinne muistiin ja siellä ne pysyy tallessa. Mun pitää jollain lailla huijata itseni pitämään huolta itsestäni ja omista asioistani, kun sitä ei (kumma kyllä) kukaan muukaan tee, ja jos listaaminen on se juttu, millä se onnistuu, niin sitten olkoon niin.

Enoo pystynyt pitkiin aikoihin kirjoittamaan tänne sen paremmin kuin omaan päiväkirjaanikaan, kun oon keskittynyt noihin muihin asioihin (kumpi sitten onkaan syy ja kumpi seuraus). Nytkin oon joutunut aloittamaan noin kolme kertaa uudestaan alusta, kun tuntuu, etten saa sanottua mitään mitenkään järkevästi. Mulla alkaa ote lipsua:S En vain osaa kirjoittaa tai sanoa kellekään niitä asioita, jotka vaivaa, vaikka tiedän kyllä että voisin ja mua ehkä jopa ymmärrettäisiin. Sanat ei suostu tulemaan.

Joka tapauksessa, mulle kuuluu seuraavaa:

Mun rakkaaseen Eiccaani oli murtauduttu ja nyt korjaamon setät tulee viemään sen hoitoon. Poliisitkin kävi katsomassa sitä. Mää epäilen, että se on ollut vain niin huomionkipeä, että on itse lavastanut koko jutun...

Pääsen ensi kesänä Floridaan (järkyttävää, etten oo tätäkään kertonut). Isi pitää lomat sitten kun mää meen elokuussa taas Amerikkaan ja me ajetaan etelään:).

Koulunkäynti on entistäkin kivempaa (nyt kun sitä on enää kymmenen päivää jäljellä:D) ja tiedän olevani oikealla alalla, vaikka Tukholma vielä aika ajoin kutsuukin.

Vietän pääsiäisen Turussa (ihan ypöyksin, yhyy). En jaksa millään lähteä istumaan junaan, enkä jaksa olla seurallinen, enkä syödä lammasta ja suklaamunia. Aion mähöttää urakalla, tuijottaa telkkaria ja syödä roskaruokaa.

Saa riittää tältä erää. Ehkä vähän säälittävää, että mulla meni tän aikaan saamiseksi niin kauan, että jouduin lintsaamaan tulkkaustunnilta:SSS Meen laittamaan ruokaa.