Elämänhallintaa

Joinain aamuina ei vain lähde. Nykyään valitettavan usein... Iltaa kohti yleensä pääsen vähitellen vauhtiin ja jatkan täysillä liian myöhään, seurauksena se, että seuraavana aamuna kuvittelen olevani pirteä, mutta huomaankin matkalla vessaan, että oon pukenut housut päälle nurja puoli ulospäin. Kaaos ja kiire tuntuvat pitävän mua pakkopaidassa, vaikka haluaisinkin, että tilanne olisi päinvastainen. Mun mielestä on ihan okei, jopa kivaa, kun on liian paljon tekemistä, mutta haluan itse hallita elämääni. Haluan, että voin tehdä päätöksiä panikoimatta ja ettei mun koko ajan tarvitse olla vihainen itselleni siitä-ja-siitä asiasta, joka piti oikeasti hoitaa jo aikoja sitten. Tarvitsisin ehkä ajatuseulan.

Eilen poikkesin sitten matkalla töihin Akateemiseen ostamaan elämänhallintavihon. Se on ehkä paras juttu ikinä: voin laittaa kaikki stressaavat asiat sinne muistiin ja siellä ne pysyy tallessa. Mun pitää jollain lailla huijata itseni pitämään huolta itsestäni ja omista asioistani, kun sitä ei (kumma kyllä) kukaan muukaan tee, ja jos listaaminen on se juttu, millä se onnistuu, niin sitten olkoon niin.

Enoo pystynyt pitkiin aikoihin kirjoittamaan tänne sen paremmin kuin omaan päiväkirjaanikaan, kun oon keskittynyt noihin muihin asioihin (kumpi sitten onkaan syy ja kumpi seuraus). Nytkin oon joutunut aloittamaan noin kolme kertaa uudestaan alusta, kun tuntuu, etten saa sanottua mitään mitenkään järkevästi. Mulla alkaa ote lipsua:S En vain osaa kirjoittaa tai sanoa kellekään niitä asioita, jotka vaivaa, vaikka tiedän kyllä että voisin ja mua ehkä jopa ymmärrettäisiin. Sanat ei suostu tulemaan.

Joka tapauksessa, mulle kuuluu seuraavaa:

Mun rakkaaseen Eiccaani oli murtauduttu ja nyt korjaamon setät tulee viemään sen hoitoon. Poliisitkin kävi katsomassa sitä. Mää epäilen, että se on ollut vain niin huomionkipeä, että on itse lavastanut koko jutun...

Pääsen ensi kesänä Floridaan (järkyttävää, etten oo tätäkään kertonut). Isi pitää lomat sitten kun mää meen elokuussa taas Amerikkaan ja me ajetaan etelään:).

Koulunkäynti on entistäkin kivempaa (nyt kun sitä on enää kymmenen päivää jäljellä:D) ja tiedän olevani oikealla alalla, vaikka Tukholma vielä aika ajoin kutsuukin.

Vietän pääsiäisen Turussa (ihan ypöyksin, yhyy). En jaksa millään lähteä istumaan junaan, enkä jaksa olla seurallinen, enkä syödä lammasta ja suklaamunia. Aion mähöttää urakalla, tuijottaa telkkaria ja syödä roskaruokaa.

Saa riittää tältä erää. Ehkä vähän säälittävää, että mulla meni tän aikaan saamiseksi niin kauan, että jouduin lintsaamaan tulkkaustunnilta:SSS Meen laittamaan ruokaa.