Et voi olla tosissas!

Nyt on sellainen tunne, että joudun joka minuutti muistuttamaan itselleni, että huomenna IHAN AIKUISTEN OIKEASTI istun siihen bussiin, joka vie mut ja muut neljäkymmentä partiokaveriani Ranskan maalle. Tarkalleen ottaen tämä tapahtuu yhdeksäntoista ja puolen tunnin kuluttua. Ja silloin pitäisi olla tavarat rinkassa, ja kämpän siinä kuosissa, että sen voi jättää yksin viideksi viikoksi. En saa lietsottua itseeni tarpeellista paniikkia, vaan pohdin kaikkea epäolennaista, niin kuin sitä, otanko mieluummin mukaan punaiset raitakengät vai siniset pilkkukengät. Molemmat ei millään mahdu, ja olisihan kiva jos vaikka löytäisin sieltä jotkin kengät! Alan vähitellen kallistua pilkkuihin, kun raitakengät hiertää edelleen mun jalat rakoille (no hyvä on, olen omistanut ne vasta alle viikon :S), ja pilkkuihin saan sukat alle jos tulee kylmä. Tämähän on luonnollisesti tärkeämpää kuin vaikka se, että mulla on yhä osa mukaan lähtevistä vaatteista märkinä ja ryppyisinä narulla kuivumassa...

Sinänsä mulla alkaa olla enimmät kamat kasassa, ja nyt pitäisi vaan keksiä, miten saan huomisen tulemaan mahdollisimman nopeasti, ja saada itseni lomatunnelmiin. Se on vähän vaikeaa, kun ei tiedä yhtään mitä on odotettavissa, mutta toisaalta sehän vain lisää jännitystä. Voisin nyt aluksi odottaa ihan vain tota bussimatkaa, yliahdasta hengailua muiden yhtä pimeiden tyyppien kanssa, uusia maita ja loputonta spekulointia siitä, oliko hyvä juttu ottaa painava (mutta käytössä hyväksi havaittu) trangia mukaan, vai olisiko sittenkin pitänyt tuunata jokin oma keitin foliosta, polttimosta ja rautalangasta, tai onko kolmet vaellussukat liikaa vai liian vähän... :SSS Mun olisi ehkä parasta vain lopettaa miettiminen ja katsoa mitä tuleman pitää. Helpottavaa, että huomenna, kun olen selvinnyt tuonne parin kilometrin päähän linja-autoasemalle, en enää voi vaikuttaa siihen, onko kaikki mukana. Jos on, hyvä niin, jos ei, tant pis!

Tästä tulee Hauskaa!

Heinäkuun 28. palaan taas, sillon näkyy.

Juhannus

TAAS on sunnuntai, ja tällä kertaa se ei todellakaan tarkoita sitä, että telkkarista ei tuu mitään (kun Gilmoren tytötkin loppui) eikä sitä että kohta alkaa taas tylsä viikko kun kaverit on töissä. Ehei, tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että olen taas Turussa ja ylihuomenna on lähtö edessä! Ei mitään kauheaa Turku-innostusta juuri nyt, mutta eipä mun juuri nyt tarvi täällä kovin kauaa ollakaan. Tänä iltana olis tarkoitus mm. pestä mun ihana krokotiilipyyhe, jonka haluan ehdottomasti mukaan reissuun ensinnäkin (huomaa järjestys...:S) koska se on maailman suloisin ja toiseksi koska se on kevyt ja menee pieneen tilaan, mut kuitenkin riittävän iso. Suuri ongelma onkin nyt se, voinko pestä sen yksinään pesukoneessa, kun muut pyykit menee 40 asteeseen ja toi tarvii pestä kuudessakympissä, vai pitääkö mun ruveta nyrkkipyykille. Se kyl täyttää yksinkin melkein puolet meidän onnettomasta pesukoneesta ja jos käytän puolitäyttöohjelmaan tavallistakin vähemmän pesuainetta, voisin ehkä edes kuvitella olevani vähän ekologisempi. Mulla olisi vähän isompiakin ongelmia, kuten se, että en todellakaan ole katsonut kaikkia tavaroitani valmiiksi puhumattakaan siitä, että ne olisivat nimikoituja ja mahtuisivat varmuudella rinkkaan tai ylipäätään omistaisin kaiken tarvitsemani. Helpompi stressata pienistä asioista.

Tulin kotiin (Turkuun siis) pari tuntia sitten, ja ehdin kehittää jo matkalla rautatieasemalta Yo-kylään ongelman itselleni siitä, että jääkaappi on tyhjä, enkä tiedä mikä olisi lähin auki oleva ruokakauppa, mutta sekin selvisi, kun Taru tuli heti ensimmäisenä kysymään et haluaisinko ottaa sen lounaan jämät :P Siltä oli siis jäänyt jotain kanajuttua yli, ja se oli lähdössä Helsinkiin eikä voinut jättää tota pilaantumaan. Kivaa asua solussa!

Siirsin jo juhannuksen kuvat koneelle (taas huomaa, että osaan asettaa asiat tärkeysjärjestykseen...), ja tässä ne olis, ja vähän jotain selitystäkin niiltä osin kun jotain muistan.


Kaikki alkoi siis ihan sivistyneesti, juotiin kuohuviiniä, syötiin mansikoita ja grissineitä ja pelattiin krokettia.









Mulla on jostain syystä hyviä kuvia vain siitä kun Emma lyö, te muut olitte liian nopeita eikä mun kamera pysynyt mukana!



Mää pääsin kerrankin itse grillaamaan, kun isi ei ole ikinä antanut... Tuli sekin lapsuuden trauma sitten hoidettua pois.



Jäämurskan saamisesta meinasi tulla pieni ongelma, kun teekkari-Minna oli laittanut tarkoitusta varten veden ihan tavallisessa muovipussissa pakastimeen, mutta onneksi älyttiin, että jääpaloja on ehkä vähän helpompi hakata lihavasaralla murskaksi :P



Ensimmäinen (tarkemmin kun muistelen, itse asiassa toinen :S) drinkki! Ihan hienon näköinen, mutta ensi kerralla vois oikeasti olla ihan kiva olla oikeat mittasuhteet ja vähän vähemmän kökkäreistä kookosmaitoa... Ei se kauheasti menoa haitannut, eipä silti!





Tässä vaiheessa mun omat muistikuvat alkaa hieman hämärtyä, en todellakaan tiedä ketä noi kaikkia ihmiset on ja missä vaiheessa ne paikalle pölähti, mutta sen muistan, että me kostettiin trumpettia soittaneille naapureille laulamalla karaokea yön pikkutunneille kovin epävireisesti ja KOVAA!



Taisin simahtaa ensimmäisenä, mutta heräsin sit jo neljältä Hannan kainalosta huutelemaan vastauksia jonkun Masson kaverin pitämään tietovisaan. Tiesittekö, että sarvikuonot elää pidempään kuin leijonat? Tai että 15.8. on Marjan päivä? Ja että Ylä-Voltan nykyinen nimi on Burkina Faso ja pääkaupunki Ouagadougou...?



Sunnuntai-aamuna, siinä vaiheessa kun viimeiset villahousut vasta kävi nukkumaan, me lähdettiin Hannan ja Emman kanssa juhannuskävelylle Pirkkalaan. Nähtiin sorsia ja löydettiin yksi Siwa joka olisi ollut jopa auki, me vain oltiin noin kolme varttia etuajassa.



Mun uudet ihanat kengät!

Loppupäivä otettiin aika rauhallisesti, kirjoitettiin päiväkirjaa puutarhakeinussa, syötiin kakkosaamiaista kun Minnakin heräsi, ja luettiin Demejä ja katsottiin Voicea. Oli kyllä mieleenpainuva juhannus, mutta kannatan sitä, että seuraavalla kerralla järjestetään ne svenska talande bättre folk -bileet, koska "int' kan en suomenruotsalainen ha kaamee kapula"!





Tässä on vielä se mun ihku krokotiilipyyhe :D

Kesä ja loma ja Tampere

Olen jo päässyt yli siitä jokakertaisesta pettymyksestä, kun Tampereelle tullessani tajuan, ettei kotikaupunki enää ole se sama kuin miksi sen jätin, vaan se on jatkanut elämänmenoaan eteenpäin (ilman minua ja hyväksyntääni!). Viikon täällä olon jälkeen alan kuitenkin taas tuntea itseni tamperelaiseksi, ja maailmankuvani on hieman laajentunutkin. Ennen kaupunki rajoittui suurinpiirtein rautatieasemaan idässä. Kävin toki itäpuolella aika ajoin, mutta ei sinne oleskelmaan jääty. Nyt asun Tammelassa, ja alan jo tottua katselemaan Tamperetta siltä puolelta :P

Kun partioviikonloppu ja perheen muuttohässäkkä oli hoidettu pois alta, mulla ei äkkiä ollutkaan mitään tekemistä. Ei kerta kaikkiaan mitään! Kauhea shokki... Miten voikin olla niin, että koko talven odottaa lomaa, ja haaveilee siitä, kun ei tarvitse tehdä mitään, ja kun se hetki viimein koittaa, tuntuukin että pää hajoaa siihen tekemisenpuutteeseen? Ei mulla ennen ole ollut mitään ongelmia lomatunnelmaan pääsemisessä, mutta tänä vuonna se vaati vähän totuttelua. Nyt alan tottua jatkuvaan laiskotteluun, päivärytmiin, joka koostuu lähinnä naistenlehtien luvusta, kahvinjuonnista ja satunnaisista kävelyretkistä kaupungilla. Ja onhan mulla tekemistä, sain pääsykoekirjan (joka on yllättävän mielenkiintoinen!), ja Ranskan matkaan on enää vaivainen viikko, enkä ole vieläkään edes aloittanut tavaroideni nimikoimista...!

Mulla olisi asiaa vaikka millä mitalla, mutta aika loppuu kesken... Kirjastontäti tulee sanomaan pahan sanan, jos oon tässä yliaikaa :S Aluksi mulla oli täällä vähän ikävä omaa konetta ja nettiäkin, mutta oikeastaan tää on ihan parasta lomaa, kun ei voi mähöttää koneella...

Tänään Kaupinojalle saunaan ja ehkä (EHKÄ) kastamaan talviturkki.

7 päivää Ranskaan!!!!!!!!!