Kesä ja loma ja Tampere

Olen jo päässyt yli siitä jokakertaisesta pettymyksestä, kun Tampereelle tullessani tajuan, ettei kotikaupunki enää ole se sama kuin miksi sen jätin, vaan se on jatkanut elämänmenoaan eteenpäin (ilman minua ja hyväksyntääni!). Viikon täällä olon jälkeen alan kuitenkin taas tuntea itseni tamperelaiseksi, ja maailmankuvani on hieman laajentunutkin. Ennen kaupunki rajoittui suurinpiirtein rautatieasemaan idässä. Kävin toki itäpuolella aika ajoin, mutta ei sinne oleskelmaan jääty. Nyt asun Tammelassa, ja alan jo tottua katselemaan Tamperetta siltä puolelta :P

Kun partioviikonloppu ja perheen muuttohässäkkä oli hoidettu pois alta, mulla ei äkkiä ollutkaan mitään tekemistä. Ei kerta kaikkiaan mitään! Kauhea shokki... Miten voikin olla niin, että koko talven odottaa lomaa, ja haaveilee siitä, kun ei tarvitse tehdä mitään, ja kun se hetki viimein koittaa, tuntuukin että pää hajoaa siihen tekemisenpuutteeseen? Ei mulla ennen ole ollut mitään ongelmia lomatunnelmaan pääsemisessä, mutta tänä vuonna se vaati vähän totuttelua. Nyt alan tottua jatkuvaan laiskotteluun, päivärytmiin, joka koostuu lähinnä naistenlehtien luvusta, kahvinjuonnista ja satunnaisista kävelyretkistä kaupungilla. Ja onhan mulla tekemistä, sain pääsykoekirjan (joka on yllättävän mielenkiintoinen!), ja Ranskan matkaan on enää vaivainen viikko, enkä ole vieläkään edes aloittanut tavaroideni nimikoimista...!

Mulla olisi asiaa vaikka millä mitalla, mutta aika loppuu kesken... Kirjastontäti tulee sanomaan pahan sanan, jos oon tässä yliaikaa :S Aluksi mulla oli täällä vähän ikävä omaa konetta ja nettiäkin, mutta oikeastaan tää on ihan parasta lomaa, kun ei voi mähöttää koneella...

Tänään Kaupinojalle saunaan ja ehkä (EHKÄ) kastamaan talviturkki.

7 päivää Ranskaan!!!!!!!!!