Huomenna tähän aikaan oon lentokentällä. En halua tulla Suomeen, en en EN! En halua että on pimeää ja kylmää ja märkää seuraavat kolme kuukautta ennen kuin on tietoakaan keväästä ilmassa (niin kuin täällä tänään), en halua mennä kouluun ja ruveta itse taas pitämään huolta itsestäni. Haluan jäädä tänne auringonpaisteeseen ja ensi viikoksi luvattuun kahdenkymmenen asteen lämpöön, juomaan äitin kanssa Starbucksista haettuja iltapäiväcappuccinoja ja katsomaan tyhmiä aivottomia telkkariohjelmia, ilman huolta huomisesta...

Tosin en ehkä tätäkään jaksaisi koko ajan, että sosiaalinen elämä rajoittuu omaan perheeseen ja niihin harvoihin mukaviin muihin suomalaisiin. Ikinä ei ole missään hyvä :/

Tarvitsen syitä elää.