Syksyn ekat luennot on takana, ja mä oon sopivasti pienessä huppelissa.
Oltiin kuoron kanssa laulamassa pari biisiä kauppakorkeayhdistyksen
(taijokuvastaavaihansama) syksyn avajaisissa ja sen jälkeen oli
tietenkin kuohuviinitarjoilu, ja sellainen pieni viaton lasillinen tekee
kyl tehtävänsä kun edellinen ateria on kuusi tuntia aiemmin nautittu
aamupuuro... Muutenkin olotila on huomattavasti vähemmän lannistunut
kuin mitä olisin odottanut Yvesin luennon jälkeen. Mä tajusin siellä
asioita! Yves vaikutti inhimilliseltä! Ehkä sen taktiikka on olla ihan
hirveä ekavuotisille niin jäljelle jää sit vain tosi motivoituneita
opiskelijoita...? Mulla ainakin on (vielä tässä vaiheessa) ihan
huikeasti motivaatiota tätä syksyä varten, nyt kun päivät pitkästä aikaa
on muutakin kuin aivotonta löllymistä yhdessä ja samassa pisteessä
kunnes kello antaa luvan nousta ja mennä kotiin jatkamaan samaa
velttoilua.
Oon vähän hukassa rutiineista (mikä tää on? ai
laukku, ja mitäs tänne sit pitikään laittaa...? ei ainkaan eväitä,
koululla kun on sellainen nerokas keksintö kuin ruokala... onks mul
jossain tyhjää paperia? aargh). Tavallaan ihan hauskaa, ainakin kun
ekalla viikolla on vielä ihan luvallista olla vähän pihalla. Ehkä mä
taas jossain vaiheessa saan kiinni siitä rytmistä, et muistan missä
välissä on hyvä käydä kaupassa tai tehdä läksyjä tai mennä kaupungille
tai syödä tai nukkua... Sitä ennen aion vain vielä muistaessani nauttia
siitä luksuksesta että mulla on SÄNKY ja MATTO lattialla ja sen
sellaista, mitä ehkä saattaisi pitää itsestäänselvänä.
Nyt aion olla ahkera opiskelija ja ottaa selvää siitä mikä on pierre de Rosette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti