J'aime, j'aime la vie... ja muita euroviisubiisejä pääni sisäisessä jukeboksissa

Uskon päivänä näköjään koetellaan pienen humanistin uskoa... Paluu takaisin arkeen ja normaalielämään tapahtui kunnon ryminällä, kun kömmin (edelleen puoliksi koomassa) yliopistolle proseminaaritapaamiseen. En jostain syystä ollut hirveän hyvin valmistautunut, ja Yvesin ilme oli epäileväinen kun vakuutin sille silmät kirkkaina, että oikeasti mulla on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt valmistella tiivistelmää taustalukemistosta. Olihan mulla kiire, ja on valitettavasti edelleen. Viime viikon kiireet oli vain paljon miellyttävämpiä kuin nämä nyt odottavat :SSS

Viime maanantaina lähdin Tampereelle hoitamaan sosiaalisia velvoitteita pitkän tauon jälkeen (olin viimeksi käynyt kotona Minnan syntymäpäivien aikaan...). Vietin oikein onnistuneet pari päivää ja harrastin kaikkea tervehenkistä, kuten luistelua, kokkailua ja kahvinjuontia. Keskiviikkona palasin Turkuun pakkaamaan rinkan, pelasin illan ja yön biljardia (eka ihan hereillä ollessani ja sit kaiketi matkakuumeesta johtuen unissani) ja torstaina laitoin taas onnellisena tennarit jalkaan ja lähdin linja-autoasemalle.

Bryssel teki muhun oikein miellyttävän vaikutuksen, ja melkein jo kadun etten hakenut sinne(kin) vaihtoon. Itse kaupunki on hirveän sympaattinen ollakseen iso pääkaupunki, ja ranskaa sai ihan rauhassa puhua ulkomaisella aksentilla ilman että se vaikutti palvelun tasoon. Kahvi oli suomalaiseen peruskahvilakahviin verrattuna aivan taivaallisen hyvää ja mä pääsin parin päivän aikana jopa oluen makuun :S Ainoa miinus tulee säästä, joka muistutti aivan liikaa Turun loppusyksyä ollakseen edes siedettävä. Mulla oli yhdessä vaiheessa kaikki mukaan ottamani paidat yhtä aikaa päällä (ja tietty takki) ja silti palelsi. Lämmintä oli kuitenkin +10...

Eilen olin jo viiden aikaan kotona ja kuvittelin ensin että voisin saada jopa jotain rästiin jääneitä hommia siinä illan aikana tehtyä, mutta sitten kun olin purkanut uuden Larousse-sanakirjani, likaiset vaatteet, 7 (!!!) suklaalevyä ja euroviisu-cd:n rinkasta, totesin ettei mulla ole enää puhtia muuhun kuin facebookissa jumittamiseen ja Amazing racen Suomi-jakson tuijottamiseen.

Aamulla oli sitten mukava herätä takaisin tähän todellisuuteen. Pyykit odotti koneessa ripustamista, astiat tiskaamista ja tänään on vielä yhden ryhmätyön deadline. Oon ollut mukava opiskelutoveri ja jättänyt kaiken osallistumisen viimeiseen päivään...

***

Tuohon asti pääsin aiemmin iltapäivällä, kun olin palannut yliopistolta kotiin vääntämään omaa osuuttani kyseiseen ryhmätyöhön. Kone ei päästänyt mua ensin moodleen, mutta ajattelin että kyseessä on tilapäinen katkos ja päätin päivittää journalia odotellessani. Sitten kuitenkin näytölle ilmestyi ilmoitus, että verkkojohtoa ei ole kytketty - tarkistin molemmat päät, ja ihan tasan tarkkaan oli. Ei siinä auttanut itku eikä hammasten kiristys, vaan lähdin takaisin yliopistolle. Täällä sitä nyt istutaan Juslenian atk-luokan rauhoittavassa ilmastoinnin huminassa... Sain aika hyvän pätkän meidän työtä päivitettyä, ja päätin että se saa riittää mun panostukseksi tuohon ryhmätyöhön :S Tänään ei vain oikein lähde. Onneksi huomenna on uusi päivä, ja tiedossa ainakin hyvä elokuva hyvässä seurassa!

Muisteloita

10 vuotta sitten minä...
1. Pukeuduin enimmäkseen collegepaitoihin ja trikoisiin tai verkkareihin
2. Pelkäsin aivan tolkuttomasti pimeää metsää, mutta lähdin silti sinne retkeilemään suunnilleen parin viikon välein. Maha sattui aina etukäteen pari päivää, kun jännitin niin kamalasti...
3. Toivoin, että yläasteella olisi kivempaa kuin minimini-kokoisessa koulussani ja saisin paljon uusia kavereita. Boy, was I wrong.

5 vuotta sitten minä...
1. Aloin vähitellen viihtyä koulussa ja tajuta että ihmiset voi oikeasti haluta olla kivoja mulle.
2. En pelännyt enää pimeää metsää vaan lähinnä pikkuvartsujen vaativaisia vanhempia. Partio oli aika pitkälti mun elämäni.
3. Podin (ainakin silloisen päiväkirjani mukaan) myöhäistä teiniangstia ja pohdin iltaisin voisiko olla mahdollista että olen vaihtunut synnytyssairaalassa.

3 vuotta sitten minä...
1. Surin jo etukäteen sitä, että pitää lähteä TYKistä ja samaan aikaan en malttanut odottaa muuttoa. Ihan mihin vain, Turkuun, Tukholmaan, mitä kauemmas, sen parempi.
2. Esitin stressaavani yo-kirjoituksia, vaikka nautin tosi paljon kaikesta abivuoteen liittyvästä, jopa kirjoituksiin lukemisesta (erityisesti matikan :)
3. Harmittelin sitä etten ollut pari vuotta nuorempi niin että mulla olisi ollut jokin hyvä syy lähteä mukaan Amerikkaan.

Vuosi sitten minä...
1. Olin koko ajan menossa: sitseillä, kuoromatkalla, erinäisten ihmisten synttäreillä, Amerikassa...
2. Tuskaannuin silti jatkuvasti siihen, miten jumissa mun elämäni tuntui olevan, miten mikään asia ei ikinä muuttunut mihinkään suuntaan, vaan aina palasin samoihin tilanteisiin, samoihin paikkoihin, samojen ihmisten kanssa.
3. Olin ekaa kertaa aikoihin koko kesän Suomessa ja ekaa kertaa ikinä koko kesän töissä.

Viimeisen vuoden aikana minä...
1. Olen kai vihdoin oppinut pitämään huolta itsestäni.
2. Olen ryhdistäytynyt yliopistolla, ja sen seurauksena saanut paljon uusia kavereita ja päätynyt välillä aika randomeihin tilanteisiin.
3. Sain kodin ja perheen takaisin Suomeen.

Eilen minä...
1. Sain auringosta niin paljon energiaa että project paperin kirjoittamisen lomassa (joka muuten sujui hämmästyttävän hyvin) piti vähän hyppiä ja tanssia musiikin tahtiin omassa huoneessa.
2. Olin sosiaalisessa humalassa, söin hyvää kakkua, nauroin ja tanssin ja olin iloinen...
3. Päädyin palaamaan kotiovelle hieman kyseenalaisessa seurassa ja poikkeamaan matkalla posankan takana puskassa kaivelemassa geokätköä :S (ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan ni tää kyllä tapahtui tänään)

Tänään minä...
1. Heräsin liian myöhään janoisena, päänsärkyisenä ja muutenkin hämmentyneenä
2. Olen pian viisi tuntia yrittänyt kerätä itseäni viimeistelemään sen eilisen project paperin että voin palauttaa sen huomenna ennen Tampereelle lähtöä. Keskittymiskyky on ihan nollassa.
3. Pakkaan ehkä vielä tavarat siinä toivossa että mukaan tulisi edes jotain niistä monista tavaroista jotka mun on vihdoin pakko muistaa viedä kotiin!

Huomenna...
1. Oon toivottavasti tosi tehokas ja meen aamulla yo:lle, palautan pari työtä sekä kirjan viikonloppulainasta
2. Istun pari tuntia junassa ja luen Sinuhea.
3. Meen illalla Hervantaan :)

Never say never...

Viime kesänä vannoin itselleni, etten enää ikinä halua kuulla poikkipuolista sanaa Raumasta, mutta jotenkin nyt kun kesä lähestyy ihan liian nopeasti ja motivaatio kesätöiden hakemiseksi sen kuin laskee, alkaa tuntua jälleen ihan houkuttelevalta ajatukselta että parilla puhelinsoitolla voi varmistaa itselleen kokopäiväisen työn toukokuusta elokuulle. Erityisesti koska haluan tilillä olevan hiukan ylimääräistäkin ensi vuotta varten... Laitoin Olkiluotoon sähköpostia, tällä viikolla oon puhunut parinkin eri ihmisen kanssa puhelimessa, ja nyt näyttää siltä että pääsen noin 97% todennäköisyydellä takaisin sinne. (Ainoa este tälle olisi joku häiskä, Tuomas nimeltään, jonka kanssa asiasta on muodon vuoksi vielä luvattu neuvotella. Please, Tuomas, if you hear me...!) Valikoiva muistini on jo alkanut tehdä listaa kaikista Raumalla asumisen ja Olkiluodossa työskentelemisen hyvistä puolista, joista ehkä tärkeimmät on se että oikeasti tykkäsin työstäni tuolla ja sekin ettei tarvitsisi asua äitin kanssa samassa huushollissa kuin viikonloppuisin :SSS

Onpahan ainakin kesätyöt poissa päiväjärjestyksestä, ja voin ruveta panikoimaan sitä, miten ehdin saada kandin valmiiksi (mulla on paperilla vasta epämääräinen ajatus aiheesta sekä jotain taustakirjallisuutta, josta oon oikeasti lukenut vasta ihan murto-osan). Olin tänään Signumin kirjastolla jälleen etsimässä inspiraatiota ja hakemassa vertaistukea, jota sieltä kyllä onneksi aina löytääkin. Lähdin parin tunnin jälkeen huojentuneena kun huomasin ettei muillakaan ole vielä ihan hirveän selkeitä suunnitelmia ja kirja mukanani että voin viikonlopun aikana vielä kokea jonkin valaistumisen aihevalintani suhteen. Ulkonakin paistoi aurinko aivan ihanasti, mulla oli kevättä rinnassa eikä Suomessa olo ahdistanut enää yhtään niin paljon. Sitten, pläts, mun laukkuni levisi vesilammikkoon Assarin edessä... Se kirjastosta lainattu taisi olla viimeinen pisara kun laukkuparka oli jo valmiiksi täyteen ängetty kaikkea tuikitarpeellista tilperhööriä, ja ai niin, olihan siellä mun tietokonekin :P

Tällainen päivä tänään, osittain aika seesteinen, välillä vähän maaninenkin ja sitten tasaisin väliajoin pudotus maan pinnalle...