Sisällä kuplii. Kummia tapahtuu nimittäin pienen humanistin elämässä.
Ihan
ensinnäkin, olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Siihen oli syynä
pitkähkö apatiakausi, jonka tarkemmilta yksityiskohdilta säästän teidät,
mutta jonka loppuhuipentumana sain rautakuurin ja lähetteen
ihotautilääkärille. Mitta alkoi olla täynnä kahden vuorokauden uniputkia
ja tylsistynyttä seinääntuijottamista... Mutta se siitä.
Tällä
viikolla tunsin luissani ja ytimissäni että jotain tulee tapahtumaan.
Tai ehkä vaan haluan kuvitella niin? Joka tapauksessa jo tiistaina
vatsanpohjassa oli mukava kutina, kirjoitin työhakemuksia ja höpisin
vihdoin tervehtyneen ja Turkuun palanneen kämppiksen kanssa, aurinko
laski vasta joskus puoli yhdeksän aikaan. Puhuin Maximen kanssa skypessä
illalla, ja - ta-daa - se ilmoitti tulevansa käymään tänä viikonloppuna. Herra spontaani. (tosin
ensin suunnitelma oli mennä pilalle, kun sen uusintatentit pidetäänkin
jo ensi viikolla mutta nyt se tulee kuitenkin ja viipyy keskiviikkoon
asti :)))
Seuraavana aamuna olin jo lähdössä
tulkkaustunnille, mutta istuin vielä tapani mukaan puolella kankulla
nojatuolissa ja selasin vielä facebookin ja vielä yhden blogin ja nyt
kyllä pitäis jo mennä mutta vielä sähköposti... Sinne oli tullut
ilmoitus työpaikasta Grenoblessa, joltain entiseltä Turun yliopiston
ranskan opiskelijalta. Klikkasin takaisin inboksiin ja sain viime hetken
ilmoituksen että tulkkaus onkin peruttu. Kävin uudestaan selaamassa
työpaikkailmoituksen ja päätin että yrittänyttä ei laiteta. Kirjoitin
hakemuskirjeen ja lähetin sen CV:n kanssa matkaan. Arvelin etten enää
ikinä kuule koko jutusta (vastahan olen lähettänyt noin 500 hakemusta
tänä keväänä ja tasan kahdesta mulle on vastattu - ei kiitos).
Illalla
mainitsin asian kuitenkin Maximelle, lähinnä piristääkseni sitä kun se
ei vielä tiennyt pääsisikö sittenkään tulemaan ja vaikutti aika
valmiilta hajottamaan paikkoja. Se innostui heti kuultuaan firman nimen,
ja kuulemma perustajajäsenet on entisiä M:n yliopiston opiskelijoita.
(pieni maailma?) Se laittoi jotain omaa reittiään mun hakemuksen
menemään ja kas, tänään iltapäivällä mulle soitettiin Ranskasta.
Työhaastattelu on ensi viikolla skypessä.
Oh.
My.
God.
Mitä
mä teen? Oonko ihan hullu? Mun piti kirjoittaa gradu ensi vuonna eikä
todellakaan lähteä Ranskaan kääntämään kenkäkaupan blogia suomeksi...
Mitä jos saankin sen paikan, mitä sitten tapahtuu? Pääsisin takaisin
Ranskaan, pääsisin eroon opiskelijabudjetista, olisin lähellä Maximea,
kaikki olisi äkkiä taas uutta ja jännää eikä tylsää ja
ennaltaohjelmoitua. Mutta entäs se gradu? Milloin valmistun? Kääks,
kamala ajatustulva päässä. Nyt tämä on tosielämää eikä yksi ruotsin
luentojen päiväunistani. Hui.
Jos kuitenkin panikoisin vasta sitten kun saan tietää haluaako ne mut sinne ylipäätään...?
