perjantai 8. huhtikuuta 2011

Puusta pudonnut

Sisällä kuplii. Kummia tapahtuu nimittäin pienen humanistin elämässä.

Ihan ensinnäkin, olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Siihen oli syynä pitkähkö apatiakausi, jonka tarkemmilta yksityiskohdilta säästän teidät, mutta jonka loppuhuipentumana sain rautakuurin ja lähetteen ihotautilääkärille. Mitta alkoi olla täynnä kahden vuorokauden uniputkia ja tylsistynyttä seinääntuijottamista... Mutta se siitä.

Tällä viikolla tunsin luissani ja ytimissäni että jotain tulee tapahtumaan. Tai ehkä vaan haluan kuvitella niin? Joka tapauksessa jo tiistaina vatsanpohjassa oli mukava kutina, kirjoitin työhakemuksia ja höpisin vihdoin tervehtyneen ja Turkuun palanneen kämppiksen kanssa, aurinko laski vasta joskus puoli yhdeksän aikaan. Puhuin Maximen kanssa skypessä illalla, ja - ta-daa - se ilmoitti tulevansa käymään tänä viikonloppuna. Herra spontaani. (tosin ensin suunnitelma oli mennä pilalle, kun sen uusintatentit pidetäänkin jo ensi viikolla mutta nyt se tulee kuitenkin ja viipyy keskiviikkoon asti :)))

Seuraavana aamuna olin jo lähdössä tulkkaustunnille, mutta istuin vielä tapani mukaan puolella kankulla nojatuolissa ja selasin vielä facebookin ja vielä yhden blogin ja nyt kyllä pitäis jo mennä mutta vielä sähköposti... Sinne oli tullut ilmoitus työpaikasta Grenoblessa, joltain entiseltä Turun yliopiston ranskan opiskelijalta. Klikkasin takaisin inboksiin ja sain viime hetken ilmoituksen että tulkkaus onkin peruttu. Kävin uudestaan selaamassa työpaikkailmoituksen ja päätin että yrittänyttä ei laiteta. Kirjoitin hakemuskirjeen ja lähetin sen CV:n kanssa matkaan. Arvelin etten enää ikinä kuule koko jutusta (vastahan olen lähettänyt noin 500 hakemusta tänä keväänä ja tasan kahdesta mulle on vastattu - ei kiitos).

Illalla mainitsin asian kuitenkin Maximelle, lähinnä piristääkseni sitä kun se ei vielä tiennyt pääsisikö sittenkään tulemaan ja vaikutti aika valmiilta hajottamaan paikkoja. Se innostui heti kuultuaan firman nimen, ja kuulemma perustajajäsenet on entisiä M:n yliopiston opiskelijoita. (pieni maailma?) Se laittoi jotain omaa reittiään mun hakemuksen menemään ja kas, tänään iltapäivällä mulle soitettiin Ranskasta. Työhaastattelu on ensi viikolla skypessä.

Oh.
My.
God.

Mitä mä teen? Oonko ihan hullu? Mun piti kirjoittaa gradu ensi vuonna eikä todellakaan lähteä Ranskaan kääntämään kenkäkaupan blogia suomeksi... Mitä jos saankin sen paikan, mitä sitten tapahtuu? Pääsisin takaisin Ranskaan, pääsisin eroon opiskelijabudjetista, olisin lähellä Maximea, kaikki olisi äkkiä taas uutta ja jännää eikä tylsää ja ennaltaohjelmoitua. Mutta entäs se gradu? Milloin valmistun? Kääks, kamala ajatustulva päässä. Nyt tämä on tosielämää eikä yksi ruotsin luentojen päiväunistani. Hui.



Jos kuitenkin panikoisin vasta sitten kun saan tietää haluaako ne mut sinne ylipäätään...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti