…qui va manger la grande ! (eli ei pikkueläin
syö isoa) Voi että inhoan tätä sanontaa… Olen nimittäin aavistuksen
hysteerinen kaikkien kissaa pienempien eläinten suhteen. Inhoan jopa
lintuja, ja lähes kaikkia jyrsijöitä, mutta pahimpia ovat (isot ja
karvaiset) hämähäkit, muut pikkuöttiäiset ja madot.
Meitä on nyt siunattu näillä viimeksimainituilla oikein runsaalla kädellä. Otin aamulla imurin käteen, tarkoituksena uhrata kymmenen minuuttia kämpän siistimiseen, mutta kuinkas sitten kävikään… Imurin suulta putosi lattialle oikea armeija pieniä valkoisia toukkia, jotka kiemurtelivat kammottavasti ja lähtivät mönkimään kiireenvilkkaan jonnekin suojaan. Kiljaisin vertahyytävästi (hei vaan taas, naapurit) ja paiskasin imurin lattiaan. Lopulta uskalsin imaista iljetykset imuriin - reilun hyönteismyrkkysuihkauksen jälkeen. Ruiskutin samaa myrkkyä myös imurin pussiin, mutta pussin tuhoaminen saa kyllä odottaa insinöörin kotiutumista.
Lähdin varovasti tutkimaan nurkkaa, jossa imuria säilytetään, ja siellä oli kuin olikin vielä pari ällömatoa möngertämässä kohti lattialistojen suojaa. Kävin koko kämpän läpi, ja KAIKEN mahdollisen alta löytyi matoja: tv-tason alla olevien säilytyslaatikoiden, kylpyhuoneen pyykkipussin, eteisen kierrätyslaatikoiden (toinen pahvinen, toinen muovinen). Ihan kaiken siis, mikä sijaitsi lattialla ja minkä alla oli hyvä lymyillä. Hyi kamala!
Villin googlettelun jälkeen olen karsinut todennäköiset vaihtoehdot kahteen: joko ne on sokeritoukan toukkia (heh) tai sit raatokärpäsen toukkia. Molemmat ällöttää, mutta toivon silti ekaa… Sitä paitsi sokeritoukat kuulemma viihtyy kosteassa, eli esim. hometaloissa, ja mä alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että meillä on hometta. Makkarin katossa on monta isoa epämääräistä kosteuden tekemää läiskää, ja mä oon ollut on-off kipeänä koko kevään ja kesän. Tavallisesti oon todella harvoin kunnolla kipeä.
ONNEKSI lähden ensi viikolla partsaleirille (pakoon ötököitä metsään…?) ja sen jälkeen lähes heti lomalle ja sen jälkeen onkin edessä muutto Suomeen. Haluan täältä pois ja vähän äkkiä!
Meitä on nyt siunattu näillä viimeksimainituilla oikein runsaalla kädellä. Otin aamulla imurin käteen, tarkoituksena uhrata kymmenen minuuttia kämpän siistimiseen, mutta kuinkas sitten kävikään… Imurin suulta putosi lattialle oikea armeija pieniä valkoisia toukkia, jotka kiemurtelivat kammottavasti ja lähtivät mönkimään kiireenvilkkaan jonnekin suojaan. Kiljaisin vertahyytävästi (hei vaan taas, naapurit) ja paiskasin imurin lattiaan. Lopulta uskalsin imaista iljetykset imuriin - reilun hyönteismyrkkysuihkauksen jälkeen. Ruiskutin samaa myrkkyä myös imurin pussiin, mutta pussin tuhoaminen saa kyllä odottaa insinöörin kotiutumista.
Lähdin varovasti tutkimaan nurkkaa, jossa imuria säilytetään, ja siellä oli kuin olikin vielä pari ällömatoa möngertämässä kohti lattialistojen suojaa. Kävin koko kämpän läpi, ja KAIKEN mahdollisen alta löytyi matoja: tv-tason alla olevien säilytyslaatikoiden, kylpyhuoneen pyykkipussin, eteisen kierrätyslaatikoiden (toinen pahvinen, toinen muovinen). Ihan kaiken siis, mikä sijaitsi lattialla ja minkä alla oli hyvä lymyillä. Hyi kamala!
Villin googlettelun jälkeen olen karsinut todennäköiset vaihtoehdot kahteen: joko ne on sokeritoukan toukkia (heh) tai sit raatokärpäsen toukkia. Molemmat ällöttää, mutta toivon silti ekaa… Sitä paitsi sokeritoukat kuulemma viihtyy kosteassa, eli esim. hometaloissa, ja mä alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että meillä on hometta. Makkarin katossa on monta isoa epämääräistä kosteuden tekemää läiskää, ja mä oon ollut on-off kipeänä koko kevään ja kesän. Tavallisesti oon todella harvoin kunnolla kipeä.
ONNEKSI lähden ensi viikolla partsaleirille (pakoon ötököitä metsään…?) ja sen jälkeen lähes heti lomalle ja sen jälkeen onkin edessä muutto Suomeen. Haluan täältä pois ja vähän äkkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti