Oon yrittänyt viime ja tän viikon aikana ainakin miljoona (tai no, ehkä kolme mutta joka tapauksessa...) kertaa tulla tänne ja jakaa tylsistymiseni muiden kanssa, mutta en vain ole saanut aikaan. Onhan se ymmärrettävää, että kun joutuu rasittamaan itseään niin paljon, että raahautuu melkein joka päivä yliopistolle pääasiassa luuhaamaan ja ehkä joskus jollekin tunnillekin, niin kotona täytyy sitten palautua makaamalla sängyllä seinää tuijottamassa. Toisin sanoen en ole tehnyt yhtään mitään suunnilleen koko viime viikolla (tarkemmin ajateltuna en koko talvena) ja on jotenkin kamalan epämääräinen ja päämäärätön - ja niin, yksinäinenkin - olo. Nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä, ja se sujuukin ihan hyvin, tai ainakin saan aikaan paljon enemmän asioita, mutta olo ei ole yhtään sen parempi. Kaipaan täyspäistä tamperelaista mähötysseuraa!!! Ei näissä turkulaisissa mitään vikaa ole, paitsi että niillä on koko elämä täällä ja mulla taas ei ole. Mun elämäni on aivan levällään... Mikään niistä asioista, jotka vielä syksyllä tekivät elämästä elämisen arvoisia, ei (ainakaan juuri tällä hetkellä) enää tunnu niin merkitykselliseltä. Jotain ehkä kertoo se, että töissä on juuri tällä hetkellä maailman kivointa käydä. On ainakin jotain tarkoituksenmukaista tekemistä ja juttuseuraa koko ajan.

Ei mulla kai oikeasti näin huonosti mene, toivoisin vain että jotain tapahtuisi. Että elämä saisi jonkinlaisen suunnan kaiketi, eikä kaikki olisi vain niin kamalan epämääräistä.