Sain maanantaina puhelun, joka alkoi suunnilleen näin: "Moi, täällä on
E. Tää on ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta muistatko mua...?" Muistin.
Tai ensin luulin, että kyseessä on toinen, samanniminen E, jonka
kyydillä olin menossa töihin ja ihmettelin vähän, mutta tajusin sitten
mistä on kyse. Tämän kyseisen E:n tunnen alunperin mutkan kautta, mutta
nyt vähän paremmin jo kun ollaan molemmat lähdössä sinne vaellukselle
Ranskaan. Sillä oli pääsykokeet tulossa eikä mitään paikkaa, missä
nukkua edellinen yö, joten lupasin, että se voi tulla mun luo. Se
tulikin sitten, heti seuraavana päivänä :P
Hauskaa, kun jotain
ihan odottamatonta tapahtuu. Ensin menin vähän paniikkiin, kun muistin,
että mun kämppä oli lähinnä siinä kunnossa kuin (Høegia lainatakseni)
"kansainvaellus ja hunnit hevosineen olisivat juuri vyöryneet sen kautta
ja toisemman kerran paluumatkallaan". En siis ollut siivonnut pitkään
aikaan. Lisäksi jääkaapissa oli juurikin ehkä kaksi kurkunpalasta
nurkassa toisiaan lämmittämässä. Eilen aamulla laitoin siis tuulemaan,
siivosin, tiskasin, kävin kaupassa ja pesin hellan (viimeksimainittu ei
ehkä ollut vierailun kannalta olennaista, mutta mun mielenrauhani
kannalta kylläkin...). Tuntui hyvältä kun oli vaihtelun vuoksi siistiä
ja raikasta.
Nyt yritän toipua eilisestä työvuorosta ja yöstä,
joka kului ensin hihitellessä, Ranskan matkaa spekuloidessa ja E:n
hurjaa Kenian reissua muistellessa (sain kuulla hiukset pystyyn
nostattavia juttuja, joiden jälkeen olen ihan iloinen, että mun perhe
asuu turvallisesti Yhdysvalloissa :S) ja aamupuolelta silmiä hieroessa.
Allergia vaivaa, mutta Turussa oli myös alkuviikosta sellainen
helleaalto, että nukkuminen ikkuna kiinni olisi ollut käytännössä
itsemurha. Silmätippoja EN osta, ei tartte auttaa...
Mulla on
enää kuusi työvuoroa jäljellä, ja matkakuume (ja samaan aikaan paniikki)
alkaa nostaa päätään. Alle kuukauden päästä hikoilen jo Ranskan
auringon alla suunnaton rinkka selässä ja rakot molemmissa kantapäissä,
en malta odottaa!!! Tahdon istumaan meidän matkabussiin, nukkumaan
uudessa miniminimakuupussissani (joka mahtuu suurinpiirtein taskuun),
kiipeämään Eiffel-torniin ja juomaan aamiaiseksi kulhollisen aitoa
ranskalaista maitokahvia :D Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä vielä
jotain hankintoja, tavata mun vaelluspari, tuunata partiopaita
edustuskuntoon, nimikoida kaikki tavarani alusvaatteista rinkkaan ja
vaeltaa joka päivä ainakin kymmenen kilometriä täysvarustus selässä.
(Mulla on pieniä epäilyksiä oman jaksamisen, viitsimisen ja
mielenterveyden takia varsinkin tuon viimeisen kohdan suhteen...) Ihan
sama, tästä tulee maailman huipuin kesä joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti