Brrh... Ihanaa herätä nenänpää melkein kirjaimellisesti jäässä. Ulkona on tosi kivan näköistä, mutta taidan tyytyä ihailemaan sitä nän ikkunalasin läpi, varsinkin kun munkin supervastustuskykyni alkaa rakoilla ja olo on aamu aamulta tukkoisempi. Pitäisi nukkua kunnolla, mutta nyt tapahtuu ihan liikaa, ja lisäksi haluan saada kaiken mahdollisen tehtyä ennen Amerikkaa. Käyn niin suurilla kierroksilla, että iltaisin tuntuu melkein mahdottomalta sammuttaa itseään... Oon ihan hirveän innoissani melkein kaikista keskeneräisistä projekteistani, ja haluaisin ehtiä paneutua niihin, mutta kun aika ei tunnu riittävän mihinkään, niin hajoan vain entistä pahemmin. Aamulla laitan kahvin tippumaan ja avaan tietokoneen, samoin iltapäivällä tai illalla kotiin tullessani ja kone sammuu vasta joskus puolenyön aikoihin (mikä jo sinänsä mulle on ihan poikkeuksellista, koska oon niin huono valvomaan ja tykkään tehdä kouluhommat päivällä mahdollisimman pitkälle että saan illalla sit olla rauhassa)... Lisäksi oon koukuttunut sen uuden lifestyle-kanavan, livin, ohjelmistoon. Tosi kätevää kun yhdeltä kanavalta tulee jatkuvalla syötöllä aivotonta ohjelmaa, jota voi pitää "seurana" taustalla. Ja Ellen DeGeneres-show'sta tykkään oikeastikin.

Vitsi mun elämäni kuulostaa oikeasti säälittävältä :D Kaikkein kamalinta on ettei se kauheasti edes haittaa mua... Mulla on yksi hirmu kiva käännös tekeillä, ja oon tutustunut suprajohteiden ja fuusioenergian jännittävään maailmaan tässä viime päivinä. Onneksi kuitenkin perjantaina pääsee pois, avaamaan tennarikauden ja ostamaan kunnon purkkaa! America, here I come...! Viimeistä kertaa.