Äiti ja isi tuli kylään ja toi mukanaan jonkin kivan syysflunssan. Olo on kuin mankelin läpi kulkeneella, mutta onneksi äiti jätti paketillisen paracetamolia, joten kai mä sen voimin selviän aamupäivän luennosta ja iltapäivän viiden tunnin junaistunnosta...

Muutenkin tämä oli varsinainen koettelemusten matka (niille ainakin). Tulomatkalla KAKSI junaa hajosi, joten kolmen tunnin sijaan Pariisi-Grenoble-väliin kului kuusi tuntia, minkä jälkeen noudin asemalta kaksi ei-niin-kovin-hyväntuulista matkustajaa... Pelivetona otin mukaan viinipullon ja ranskalaisia juustoja. Lisäksi iloisena yllätyksenä he saivat vihdoin tavata tämän jean-pierreni, jonka olemassaolosta isi ainakin oli ihan autuaan tietämätön. Ihan hyvin kaikki kai kuitenkin meni, ja onneksi ne viipyivät vain kaksi päivää - todettiin tiistaina Bastillen valloituksen jälkeen ettei täällä oikeastaan ole ihan hirveästi turistinähtävyyksiä :D

Äh, nyt on pakko lähteä tekemään kuullunymmärtämiskoetta, lisää kuulumisia seuraa Milanosta palattuani!