Oon sairaslomalla, ekaa kertaa elämässäni, jos
ala-asteen flunssia ja angiinoita ja vatsatauteja ei lasketa :/ Tämä voi
ehkä tehdä ihan hyvää, joskin ahdistuspillerit enemmänkin ahdistaa kuin
helpottaa oloa!
Aloitin viikon komeasti melkein pyörtymällä töihin. Melkein, koska älysin sentään istuutua siinä kohtaa kun silmissä pimeni ja korvissa alkoi tutusti suhista. Olin ollut koko yön vähän heikossa hapessa, enkä nukkunut paljon. Aamulla oli sen verran hyvä fiilis, että lähdin kuitenkin toimistolle, mutta ehdin vain käynnistää koneen ennen kuin oli pakko luovuttaa ja lähteä etsimään lääkäriä.
Loppujen lopuksi sain tehdä tuttavuutta ranskalaisen sairaalan ensiavun kanssa, kun kaikki lääkärit oli lomalla (yhtä aikaa?). Siellä kiltti lääkärisetä tutkaili mua vähän aikaa, otti pari litraa verta ja jätti sitten odottamaan tuloksia. Odotin ainakin tunnin verran ja nukahdinkin siihen, ja sain sitten kuulla että jälleen kerran kaikki on ihan kunnossa, mutta että olen ehkä vähän turhan stressaantunut. Sain kolme päivää sairaslomaa ja vaikuttavan lääkemääräyksen mukaani.
Nyt olen sitten makoillut kotona miettimässä asioita ja tullut siihen tulokseen, että ehkä voisi välillä vähän rauhoittua ja rentoutua… Koko kesän (ja tarkemmin ajateltuna koko vuoden) oon tehnyt koko ajan vähän enemmän juttuja kuin pystyisin - ja erityisesti kaikkia velvollisuus-juttuja - eikä niin voi jatkua loputtomiin. Ehkä välillä voi olla ihan kiva nukkua kunnolla ja herätä aamulla siihen, ettei oikeastaan tiedä, mitä tekisi koko loppupäivän.
Sitä olen tässä pari päivää antaumuksella harrastanut - ja kummasti on olo kohentunut! Olen käynyt kuntosalilla jooga-taichi-henkisessä jumpassa ja rentoutuksessa ja SAUNASSA, nukkunut loputtomia päiväunia, juonut teetä kylään poikenneen työkaverin kanssa, loikoillut terassilla auringossa lukemassa lehtiä ja tehnyt itselleni jännittävän kananmunakasvonaamion. Parasta <3 (viimeksimainittua en tosin suosittele kenellekään, ellei välttämättä halua kokea, miltä voisi ehkä tuntua ottaa botox-ruiske…)
Ja ensi viikolla on LOMA ja saan viettää koko viikon monsieur’n kanssa ja kurppailla BUDAPESTISSÄ! Jes!
Aloitin viikon komeasti melkein pyörtymällä töihin. Melkein, koska älysin sentään istuutua siinä kohtaa kun silmissä pimeni ja korvissa alkoi tutusti suhista. Olin ollut koko yön vähän heikossa hapessa, enkä nukkunut paljon. Aamulla oli sen verran hyvä fiilis, että lähdin kuitenkin toimistolle, mutta ehdin vain käynnistää koneen ennen kuin oli pakko luovuttaa ja lähteä etsimään lääkäriä.
Loppujen lopuksi sain tehdä tuttavuutta ranskalaisen sairaalan ensiavun kanssa, kun kaikki lääkärit oli lomalla (yhtä aikaa?). Siellä kiltti lääkärisetä tutkaili mua vähän aikaa, otti pari litraa verta ja jätti sitten odottamaan tuloksia. Odotin ainakin tunnin verran ja nukahdinkin siihen, ja sain sitten kuulla että jälleen kerran kaikki on ihan kunnossa, mutta että olen ehkä vähän turhan stressaantunut. Sain kolme päivää sairaslomaa ja vaikuttavan lääkemääräyksen mukaani.
Nyt olen sitten makoillut kotona miettimässä asioita ja tullut siihen tulokseen, että ehkä voisi välillä vähän rauhoittua ja rentoutua… Koko kesän (ja tarkemmin ajateltuna koko vuoden) oon tehnyt koko ajan vähän enemmän juttuja kuin pystyisin - ja erityisesti kaikkia velvollisuus-juttuja - eikä niin voi jatkua loputtomiin. Ehkä välillä voi olla ihan kiva nukkua kunnolla ja herätä aamulla siihen, ettei oikeastaan tiedä, mitä tekisi koko loppupäivän.
Sitä olen tässä pari päivää antaumuksella harrastanut - ja kummasti on olo kohentunut! Olen käynyt kuntosalilla jooga-taichi-henkisessä jumpassa ja rentoutuksessa ja SAUNASSA, nukkunut loputtomia päiväunia, juonut teetä kylään poikenneen työkaverin kanssa, loikoillut terassilla auringossa lukemassa lehtiä ja tehnyt itselleni jännittävän kananmunakasvonaamion. Parasta <3 (viimeksimainittua en tosin suosittele kenellekään, ellei välttämättä halua kokea, miltä voisi ehkä tuntua ottaa botox-ruiske…)
Ja ensi viikolla on LOMA ja saan viettää koko viikon monsieur’n kanssa ja kurppailla BUDAPESTISSÄ! Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti