2011 (muut edellä, minä perässä)

Mitä teit vuonna 2011 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Valmistuin kandiksi. Allekirjoitin työsopimuksen, jossa ei ole päättymispäivämäärää (tai oikeastaan kaksi). Sain Ikioman Eläimen.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Ei mitään käryä mitä oisin ehkä luvannut :O Tuskin mitään, oli vähän kiireistä silloin vuosi sitten…

Synnyttikö kukaan läheisesi?
Vähän liian moni. Tulee vanha olo!

Kuoliko kukaan läheisesi?
Mummu :(

Missä maissa kävit?
Ranskassa (lomailemassa helmikuussa ja vähän pysyvämmin kesäkuusta alkaen - vaikka tosin näillä kriteereillä pikemminkin “kävin” Suomessa siinä helmi-toukokuussa) ja Unkarissa elokuussa.


Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Loma voisi olla ihan kivaa. Viime vuonna sellaista oikeaa “en tee tai ajattele mitään velvollisuuksiin liittyvääkään” lomaa kertyi ruhtinaalliset kaksi viikkoa. Lopun ajasta joko painoin yötä myöten vikoja kandin kursseja, tein kahta työtä vuorotellen tai muutin. Rentouttavaa.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
Jostain syystä sadepilven sisällä vietetty kylmä ja kostea Ranskan kansallispäivä, 14.7. on painunut mieleen pysyvästi :) 6.6 alkoi työt ja voi hitsinpimpulat kun oli jännää! Oman synytmäpäiväni muistan varmaan aina, mutta tänä vuonna synttärit oli harvinaisen ikimuistoiset.

(märkiä ollaan melkein vyötäröön asti, mutta silti… PÄÄSTIIN PERILLE!)
Vuoden suurin saavutuksesi?
Muutto ulkomaille (tuli jälleen todistettua ettei kannata kauhean kauaa pohtia ennen kuin tekee päätöksen: jos olisin järjellä ruvennut miettimään tänne lähtöä, en varmaan olisi koskaan uskaltanut lähteä) ja se, että olen sopeutunut tänne näin hyvin ja kehittänyt itselleni elämän! Ja oli se kandikin ihan jees :) Se vain oli ajatuksen tasolla valmis jo joskus kaksi vuotta sitten…

…ja suurin epäonnistuminen?
Elokuun stressihajoilu
Kärsitkö vammoista?
Kts. edellinen. Stressi aiheuttaa sellaisen ihanan 24/7 vatsakivun aina välillä ja ihmeellisiä rytmihäiriöitä aina aika ajoin. Muuten olen ihan yhtenä kappaleena.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
En kyllä ihan hirveästi ole ostellut mitään ylimääräistä paitsi jotain lentolippuja. Budapestin liput oli hyvä sijoitus!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Maximen (miten se jaksaa mua???). Kavereiden, äitin ja isin :)


Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Pomon. Useamman kuin yhden nyrpeän ranskalaisen “asiakaspalvelijan”. Omani aika ajoin. Kämppiksen (tämänhetkisen).

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan. Lento- ja junalippuihin. Ruokaan. Kenkiin? Eläinlääkäriin?

Mistä innostuit eniten?
Kisusta! Budapestistä, töiden saamisesta, ranskalaistumisesta.

Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2011?
 Veikkaisin Florence and the machinen uusinta albumia. Ja kiitos ranskalaisen musa-tv:n ja radiokanavien, myös mm. Mikan Elle me dit tuo ihan takuulla takaisin armon vuoteen 2011 ja sateiseen heinäkuuhun!
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
Varmaan aika samoissa mennään? Stressitaso on vähintäänkin sama, mutta kun kotiasiat on kunnossa (mistä tämäkin sanonta on peräisin, oliko se jonkun urheilijan väläytys?) niin kaikki on kunnossa ;)

Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi. Kiitos Ranska. (omasta itsekurista tämä ei tietysti johdu mitenkään…?)


Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. On kahden työn tekemisessä jotain hyvääkin! (ei ehdi shoppailemaan jne)

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
URHEILLUT!

…entä vähemmän?
No vaikka niitä töitä…

Miten aiot viettää joulun?
Meni jo, ja aika sukkelasti menikin. Yhden ainoan päivän joulu on kyllä surkeinta mitä ranskalaiset on osanneet keksiä!

Mange kyttää jouluaamun varpusta… Kuvasta näkee myös, miten jouluiseen säähän 25. päivä herättiin: +8 astetta ja kirkas auringonpaiste.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Pohdin tässä että olisinko allekirjoittanut kaksi työsopimusta, jos olisin tiennyt etukäteen kuinka uuvuttavaa tämä on. Mutta kyllä varmaan olisin… Eihän mua mikään estä lopettamasta jompaa kumpaa hommaa, mutta silti mieluummin jatkan näin.
Eli en keksi mitään oikeasti kaduttavaa juttua.

Rakastuitko vuonna 2011?

 En. Paitsi ehkä Magnus Maitopartaan <3
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
0

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Ne samat vanhat: Gilmoret ja Ugly Betty dvd:ltä vapaahetkien henkireikänä Suomessa. Täällä onnistuin kesällä koukuttumaan Private Practiceen, ja innostuin pari viikkoa sitten Modern Familystä :) Keskimäärin Ranskan tv-tarjonta on kuitenkin semmoista kuraa ettei koukuttumisen vaaraa ole ollut…

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
EN MUISTA YHTÄÄN AARGH! Eli voisin lisätä tuonne “mitä olisit voinut tehdä enemmän” kohtaan lukemisen.

…entä musiikillinen löytö?

Ei mitään käryä toimiiko toi videon upottaminen… Jos ei niin tästä sitten. Florence and the machine on siis tänä vuonna iskenyt aika kovasti. Ei se mun elämää ole mullistanut, mutta en ole vieläkään (noin kuudensadan kuuntelukerran jälkeen) kyllästynyt tähän levyyn. Toinen on Coeur de piraten uusi ihana levy! (rakastan myös laulajan ihanaa quebec-aksenttia :))

Mitä halusit ja sait?

Työpaikan ja kissan.

Mitä halusit, muttet saanut?
Hermolomaa?

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Todella omaperäisesti tykkäsin kovasti Black Swanista! Ja kesällä katsottiin Maximen kanssa Léon, ja se oli ihana (lue: en nukahtanut leffan aikana). Fifth element oli kans kiva. Natalie Portman ja Luc Besson on siis olleet vuoden kovia juttuja :D

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
 Pidin partiokokouksen, myöhästyin junasta ja saavuin tyylikkäästi omille synttäreilleni samaan aikaan vieraiden kanssa. Söin raclettea 25 ihmisen kanssa ja sain kivoja lahjoja. Aika onnistunut synttäri!
Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?

Silläkin uhalla, että toistan itseäni: loma ja stressittömämpi elämä. Kotona olisi kans ollut kiva käydä vähän useammin.

Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011?
 Alkuvuodesta michelinukko oli esikuvani, kesällä sitten taas paistuin toimistolla ja kaikki kevyt mutta peittävä oli pop. Tällä hetkellä “tämä oli puhtaana ja päällimmäisenä kaapissa” on tyylillinen ohjenuorani.

(kyl mä joskus vähän panostankin ;) mm. häissä)
Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Maxime. Äiti. Suklaa. Kissa.

Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
ööh…?

Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
No enpä ole näihin niin perehtynyt vaikka vaalit onkin edessä. Durbanin ilmastokokous taisi olla ainoa poliittinen asia, joka mussa sai jotain reaktioita aikaan.

Ketä kaipasit?
Perhettä ja kavereita. Ja alkuvuodesta tietty Maximea.

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

 Oon tutustunut täällä erityisesti töiden kautta ihan mahtaviin ihmisiin! Ihan hassua, miten näin lyhyessä ajassa voikin tuntua, että olen tuntenut nämä tyypit tyyliin aina… Monien kanssa meitä yhdistää ulkomaalaisuus ja se että ollaan tultu Grenobleen vartavasten töihin, joten kun viettää sekä työ- että vapaa-ajan samojen ihmisten kanssa, syntyy nopeasti jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne.
Miten uudenvuoden (10-11) pippalot meni?
Kiitos Hannan nyt taas muistan missä ja kenen kanssa juhlin :D Ei sillä että olisin niin rankasti juhlinut, mutta viime talvi on semmoista puuroa mun päässäni että yksityiskohdat hukkuu sinne kuin…
Juhlat oli oikein onnistuneet, ja pääsin tutustuttamaan mösjöön kaikkiin suomalaisen uudenvuoden erikoisuuksiin kuten tinanvalantaan ja julmettuun pakkaseen.
Mitä tapahtui tammikuun ensimmäinen päivä?
Maxime lähti takaisin Ranskaan ja mulla oli kurjaa. Laitoin ruokaa, josta tuli vähän puolivahingossa tosi hyvää ja äitikin innostui että kai tämä kasvisruoka voi ihan hyvääkin olla. Söin tobleronea ja käänsin Olivier Adamia omassa vinttikopissani.

Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

 Se oli ihanaa kun ekan jakson puristuksen jälkeen pääsin hiihtolomalle Ranskaan. Ei kyllä mitään hajua päivämäärästä…
Miksi vuoden 2011 maaliskuun voisi elää uudelleen?
En koe tähän kyllä oikeastaan mitään tarvetta. En muista maaliskuusta muuta kuin sen epätoivon, ettei talvi IKINÄ lopu. Loppuihan se. Eikä tullut takaisin…
Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
Paljon tapahtui ja nopeasti. Kylmä hiki alkoi hiipiä selkään kaikkien kouluprojektien viimeistelyn ja täytenä yllätyksenä tulleen Ranskaan muuton valmistelun kanssa.

Millainen mielialasi oli toukokuussa?
Sama ralli jatkui. Myin huonekaluni ja tungin irtaimiston äitin skodaan. Kannoin kotona laatikoita ja pussukoita edestakaisin autotallin ja yläkerran väliä, purin ja pakkasin ja tuskailin.


Heippa Turku!
Millainen sää oli kesäkuussa?
Kuuma! Ja aurinkoinen enimmäkseen. Just hyvä siis :)
Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
Se jo kertaalleen mainittu vaellus kansallispäivänä oli aika mainio kokemus. Muuten en muista kauheasti mitään yksityiskohtia :S
Miten elokuu lähti käyntiin?
No siellä päivystyksessä.

Masensivatko syyskuun säät?
Täällä oli aurinkoista ja melkein helle, eli ei ja joo. Kaunis sää on aina ihana, mutta EIHÄN TÄLLAINEN VOI OLLA NORMAALIA!

Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Ekana viikonloppuna tehtiin mösjöön kanssa kiva retki Anssiin. Muuten en hirveästi muistelekaan :D


Det här e livet. Erityisesti lokakuussa :)

Mitä olisit voinut tehdä toisin marraskuussa?
Olisin voinut ehtiä ajoissa synttäreilleni? Olisin voinut ostaa joululahjat ja -kortit ajoissa? En keksi mitään järkevää…

Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?
Kuuta ja vuotta on ruhtinaalliset 30 tuntia jäljellä, joten eipä mitään ihmeempiä kaiketi. Huomenna on jotkut juhlat jonkun luona jonka ehkä tunnen tai luultavasti en.

Voittaako vuosi 2012 vuoden 2011?
Toivotaan! Jos nyt ei ainakaan tulis sitä maailmanloppua niin voisin olla ihan tyytyväinen ensi vuoden saldoon :)

Maailmantuskaa

Eksyin tällä viikolla lukemaan tämän artikkelin, ja sitä kautta selailemaan The Independentin kaikki viimeaikaiset ilmastonmuutosjutut läpi. Alkoi ahdistaa. Kahteen päivään ei tehnyt mieli edes syödä, koska koko ajan vain ajatukset kiertyivät saman asian ympärille ja vatsaan tuli kamala yököttävä solmu.

Miksi me ollaan niin tyhmiä, että tuhotaan ja tuhotaan ja tuhotaan ja “odotetaan ja katsotaan” kun samaan aikaan on niin ilmiselvää, ettei tässä ole mitään odottamista vaan pitäisi toimia kiireenvilkkaa! Ne pahimmat mahdolliset jutut joiden piti tapahtua vasta sitten joskus 50 vuoden päästä jos ei mitään tehdä, on jo tapahtumassa…

Pahinta on, ettei tästä edes kerrota missään. Oon epätoivoisesti seurannut uutisia nähdäkseni, onko tämä uutinen aiheuttanut jotain reaktioita, mutta ei mitään! Rien de rien. Kaikki vauhkoaa vain kriisistä ja lamasta ja luottotietojen menettämisestä, opettajat lakkoilee jonkun lakiuudistuksen takia, junat lakkoilee lakkoilemisen ilosta, sairaille lapsille kerätään 100 miljoonaa euroa tv-lähetyksessä… Mutta ketään ei kiinnosta se pikkuinen asia, että tämä meidän planeettamme voi todella todella huonosti.

Durbanin ilmastokokouksesta en olisi tiennyt mitään, jos en olisi siitäkin aktiivisten facebook-kavereiden linkkien kautta kuullut. Saatiinko siellä mitään aikaan? Tuskin mitään tarpeeksi radikaalia… Kiina, Intia ja USA lupasivat allekirjoittaa sopimuksen päästöjen vähentämisestä. Mutta mutta, sopimus allekirjoitetaan kolmen vuoden päästä ja se astuu voimaan kahdeksan vuoden päästä. Jos sinä aikana jatketaan samaan malliin kuin nyt, miten vielä käykään?

Onneksi en sentään voinut katsoa keskiviikkoillan dokumenttia, joka käsitteli vuoden päästä koittavaa maailmanloppua. Olisin varmasti jo pöpilässä siinä tapauksessa… Partiokaverit pelastivat.

Juuri tällä hetkellä toivoisin todella hartaasti uskovani jumalaan, paratiisiin, Nangijalaan tai ihan mihin vain, mikä toisi toivoa edes vähän. Välillä toivoisin, että se tiedemiesten kehittelemä hullu supervirus tappaisikin puolet ihmiskunnasta, niin että maapallon kuorma vähän kevenisi. Mutta kuka sen sanoo että jäljellejäänyt puolisko olisi yhtään sen viisaampi kokemuksestaan…

Haluaisin tehdä jotain todella konkreettista ja mieluiten radikaalia. Jotain muutakin kuin olla syömättä brasilialaista naudanlihaa (no, lihaa ylipäätään) tai sammuttaa valot joka huoneesta, kun lähden sieltä pois. EI SE RIITÄ. Jotain on nyt keksittävä, pian.

Pariisi, vol 2

Huomennapa hyvinkin, aika venyviä ovat nämä lupaukseni… :D

Jäin kaiketi perjantai-iltaan hihittelemään hullulle vesiämpärimiehelle. Me mentiin toki illallisen ja tämän omalaatuisen baarikokemuksen jälkeen “suoraan kotiin”. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta matkaan jostain sieltä Opéra Garnierin nurkilta 18. arrondissementiin kului ainakin kaksi tuntia, ja Pariisi-perinteidemme mukaan mentiin taas kolmen aikaan nukkumaan.

"Aamiainen" lauantaina nautittiin mun valkkaamassa suomalaisessa ravintolassa, joka oli hintojen ja palvelun suhteen pieni pettymys, mutta kyllä karjalanpiirakat ja tuore ruisleipä (ja lanttulaatikko ja ja ja…) oli HYVÄÄ. Samoilla nurkilla olisi ollut Père Lachaisen hautausmaa, jonne koipensa on oikaissut monen monta julkkista, ja jonne salainen hautausmaafanaatikkoni on jo pitkään halunnut kiertelemään. Maxime oli vain jo varannut iltapäivän ohjelmaan kierroksen katakombeissa (harvinaisen hilpeä pariskunta me muuten ollaankin…), joten ajeltiin maanpäällisellä metrolla (junalla?) toiselle puolelle Pariisia jonottamaan siitä ilosta, että päästiin vaeltelemaan maan alle parisataa vuotta vanhojen ihmisenjäänteiden ja hyvin pirteiden runonsäkeiden joukkoon. Huh.


Seuraavaksi suunnattiin kaupungin etelälaidalle aivan täyteen ladatulla ratikalla (josta Julie suurkaupunkilaisen ylenkatseella totesi, ettei tuo vielä mitään. näkisittepä ruuhka-ajan!). Vuorossa oli kuuluisat viinimessut. Väkeä oli kuin niillä jollain kuuluisilla markkinoilla ja varmasti vielä aika paljon enemmänkin, mutta lopulta saatiin taisteltua itsemme sisään messualueelle lipun hintaan (norm. 6 euroa, meille joku heppuli ovella myi omansa 2,5 euron hintaan) kuuluvat viinilasit tiukasti kädessä.

Tässä kohtaa Maximen silmiin nousi juuri sellainen onnellinen ilme, kuin lapsena varmasti oli naamalle liimattuna koko jouluaaton (minähän en pienenä ikinä kiukutellut, ni). Valtavassa hallissa oli varmasti satoja, ehkä jopa tuhansia kojuja, joista jokaisesta sai ilmaisia maistiaisia!

Ilta jatkui italialaisten herkkujen ja ylihinnoiteltujen juomien äärellä, ja kotimatkalla saatiin hauska japanilaiskaveri, joka pysyi mukana ihan Julien kotinurkille asti :D Heppu oli nauttinut hiukan liikaa jotain nautintoaineita, ja oli harvinaisen vilkas ja estoton. Meillä oli hauskaa :)

Seuraavana aamuna (tai no…) muut jäivät vielä koisaamaan, kun me Maximen kanssa suunnattiin sunnuntaisen autioon Pariisiin seikkailemaan metrolla Boulogne Billancourtiin asti CIRQUE DU SOLEILia varten!!!!!!! Selvittiin omaksi ihmeeksemme suoraan oikeaan paikkaan, ja löydettiin melko helposti valtava telttakin.


Meikä edustaa teltan eessä. Ja vaikkei se kuvasta välitykään niin IIIIIH!

Tässä laadukkaan kamerani tuotoksia: esirippu ennen esityksen alkua! Siellä ei oikeasti olisi saanut ottaa kuvia, mutta ilmeisesti ranskalainen uhmahenki on jo tarttunut tarpeeksi muhunkin, kun kamera kävi heti kun vartijasetä käänsi selkänsä…

Show oli upea, ja vaikka Maxime ilmeisesti välillä vähän nuokahtelikin, mä en edes tajunnut, että yli tunti oli kulunut, kun komennettiin väliajalle. Ihanaa välillä irtaantua todellisuudesta niin täysin!
Illalla vielä kierrettiin keskustan kautta nauttimassa japanilaiset nuudelikeitot Ste Annen japanilaiskorttelissa, ja sitten edessä oli kotimatka kohti Maaseutua, niin kuin pariisilaiset kutsuvat kaikkea kaupungin rajojen ulkopuolelle jäävää.

What can I add…?

Sairasta

Heräsin eilen kuin jyrän alle jääneenä. Ääni kulki vain vähän pihisten, kun kehuin Magnusta, joka kerrankin nukkui koko yön kaikessa rauhassa. (Olin kuin ylpeä äiti, mun pikku piltti osaa nukkua niin kuin isot lapset :D) Viime päivien mystinen jalkojen ja nivelten kolotus selittyy siis ihan tavallisella flunssalla. Jihuu.

(aion aloittaa lääkitsemisen chartreusella, jos ei tehoa, kaapista löytyy myös unicumia. varo vaan tyhmä flunssa!)

Tämä johtaakin ah niin oivasti toiseen päivän polttavaan aiheeseen, eli mutuelliin, joka mun pitäisi hankkia nyt kun vihdoin kuulun Ranskan sosiaaliturvan piiriin. Mutelle on jonkinlainen sairasvakuutuksen tapainen, paitsi että sen funktio on ainoastaan täydentää sosiaaliturvaa.
Eli käytännössä esimerkiksi lääkärikäynnistä, jonka hinnaksi on määritelty muistaakseni 23 euroa, sosiaaliturva korvaa 70 % ja mutuelle (tai potilas, jos ei ole mutuellia) loput 30 %. Nopean laskutoimituksen jälkeen maksettavaa jää siis alle 7 euroa. Ei mikään päätähuimaava summa, ja jos sattuu olemaan onnekas, eikä sairasta, melkein kannattaa itse vain suoraan maksaa tuo 7 euroa kuin maksaa mutuelliin 20-30 € kuussa siitä ilosta, että ylimenevä osa korvataan.

Toisaalta sitten jos sattuu sairastumaan pahasti tai joutuu onnettomuuteen tms (ja täällä taas taikauskoisena syljeskelen pitkin seiniä, kun tuntuu pirujen maalailulta tällaisen kirjoittaminen), voi ihan lämmittää mieltä, että kaikki sairaskulut korvataan automaattisesti. Pessimistinen puoleni taitaa siis voittaa, ja otan mutuellin.

Seuraavaksi on sitten vuorossa valinta: minkä niistä sadoista edullisista ja kaikenkattavista tarjouksista ottaisin? Pieni toivonkipinä herää mielessäni… Voisi nimittäin olla ihan kiva vaihtaa silmälaseja! Että jos ottaisi sellaisen, joka korvaa optikko- ja silmälääkärikulut? Muiden kulujen kanssa kun olen aika perusjannu, en normaalisti syö hirveämmin lääkkeitä, hampaat on ihan kohtalaisessa kunnossa ja olen harvoin missään flunssaa vakavammassa taudissa. *koputtaa puuta*

Mutta mutta. Silmälasit maksaa noin parisataa euroa (ainakin omani on tähän asti maksaneet). Jos haluan mutuellin, joka korvaa edes osan tästä summasta, joudun maksamaan 10-15 euroa kuussa enemmän kuin jos ottaisin tavallisen mutuellin (joka siis korvaa mm. lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit, spesialistin konsultoinnit, lääkkeet, mahdollisen sairaalareissun jne), enkä silti saisi vielä läheskään kattavaa korvausta rilleistä. Eilen saamani arvion mukaan 150 euron kakkuloista saisi noin 35 euroa korvausta. Ei sitten :(

(Sitä paitsi opin juuri pari päivää sitten, että jos haluaa ylipäätään hankkia silmälasit tai vaihtaa niitä, pitää ensin käydä silmälääkärillä, joka tekee lähetteen optikolle. Monimutkaistako? Ehei… Jonotusaika melkein kenelle tahansa silmälääkärille on sitä paitsi samaa luokkaa kuin YTHS:n hammashoitoon.)

Luulen siis tyytyväni ehkä siihen kaikkein halvimpaan perusmalliin. Hankalalta tällainen jatkuva sättääminen ja paperisodan käyminen toki tuntuu, mutta toisaalta, ainakin jos Wikipediaa on uskominen, on ranskalainen terveydenhuolto rankattu maailman parhaaksi. Mitäs siihen sanotte?

Tämän päivän olotila on uhkaavasti sellainen, että pian pääsen testaamaan näitä maailman parhaita palveluita ihan omakohtaisesti. Nieleminen, haukottelu, yskiminen ja puhuminen sattuu ihan sairaasti, ja mulla on aika hemaiseva puhelinpalvelijan ääni. Lovely.