Jäin kaiketi perjantai-iltaan hihittelemään hullulle vesiämpärimiehelle. Me mentiin toki illallisen ja tämän omalaatuisen baarikokemuksen jälkeen “suoraan kotiin”. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta matkaan jostain sieltä Opéra Garnierin nurkilta 18. arrondissementiin kului ainakin kaksi tuntia, ja Pariisi-perinteidemme mukaan mentiin taas kolmen aikaan nukkumaan.
"Aamiainen" lauantaina nautittiin mun valkkaamassa suomalaisessa ravintolassa, joka oli hintojen ja palvelun suhteen pieni pettymys, mutta kyllä karjalanpiirakat ja tuore ruisleipä (ja lanttulaatikko ja ja ja…) oli HYVÄÄ. Samoilla nurkilla olisi ollut Père Lachaisen hautausmaa, jonne koipensa on oikaissut monen monta julkkista, ja jonne salainen hautausmaafanaatikkoni on jo pitkään halunnut kiertelemään. Maxime oli vain jo varannut iltapäivän ohjelmaan kierroksen katakombeissa (harvinaisen hilpeä pariskunta me muuten ollaankin…), joten ajeltiin maanpäällisellä metrolla (junalla?) toiselle puolelle Pariisia jonottamaan siitä ilosta, että päästiin vaeltelemaan maan alle parisataa vuotta vanhojen ihmisenjäänteiden ja hyvin pirteiden runonsäkeiden joukkoon. Huh.
Seuraavaksi suunnattiin kaupungin etelälaidalle aivan täyteen ladatulla ratikalla (josta Julie suurkaupunkilaisen ylenkatseella totesi, ettei tuo vielä mitään. näkisittepä ruuhka-ajan!). Vuorossa oli kuuluisat viinimessut. Väkeä oli kuin niillä jollain kuuluisilla markkinoilla ja varmasti vielä aika paljon enemmänkin, mutta lopulta saatiin taisteltua itsemme sisään messualueelle lipun hintaan (norm. 6 euroa, meille joku heppuli ovella myi omansa 2,5 euron hintaan) kuuluvat viinilasit tiukasti kädessä.
Tässä kohtaa Maximen silmiin nousi juuri sellainen onnellinen ilme, kuin lapsena varmasti oli naamalle liimattuna koko jouluaaton (minähän en pienenä ikinä kiukutellut, ni). Valtavassa hallissa oli varmasti satoja, ehkä jopa tuhansia kojuja, joista jokaisesta sai ilmaisia maistiaisia!
Ilta jatkui italialaisten herkkujen ja ylihinnoiteltujen juomien äärellä, ja kotimatkalla saatiin hauska japanilaiskaveri, joka pysyi mukana ihan Julien kotinurkille asti :D Heppu oli nauttinut hiukan liikaa jotain nautintoaineita, ja oli harvinaisen vilkas ja estoton. Meillä oli hauskaa :)
Seuraavana aamuna (tai no…) muut jäivät vielä koisaamaan, kun me Maximen kanssa suunnattiin sunnuntaisen autioon Pariisiin seikkailemaan metrolla Boulogne Billancourtiin asti CIRQUE DU SOLEILia varten!!!!!!! Selvittiin omaksi ihmeeksemme suoraan oikeaan paikkaan, ja löydettiin melko helposti valtava telttakin.
Meikä edustaa teltan eessä. Ja vaikkei se kuvasta välitykään niin IIIIIH!
Tässä laadukkaan kamerani tuotoksia: esirippu ennen esityksen alkua! Siellä ei oikeasti olisi saanut ottaa kuvia, mutta ilmeisesti ranskalainen uhmahenki on jo tarttunut tarpeeksi muhunkin, kun kamera kävi heti kun vartijasetä käänsi selkänsä…
Show oli upea, ja vaikka Maxime ilmeisesti välillä vähän nuokahtelikin, mä en edes tajunnut, että yli tunti oli kulunut, kun komennettiin väliajalle. Ihanaa välillä irtaantua todellisuudesta niin täysin!
Illalla vielä kierrettiin keskustan kautta nauttimassa japanilaiset nuudelikeitot Ste Annen japanilaiskorttelissa, ja sitten edessä oli kotimatka kohti Maaseutua, niin kuin pariisilaiset kutsuvat kaikkea kaupungin rajojen ulkopuolelle jäävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti