Palautin tänään aamulla tämän kuukauden vikan
käännöksen, se on ihan varma se. En ota enää työtä vastaan ennen
helmikuuta! Nyt vain vessan peilin eteen valmentautumaan henkisesti EIn
sanomista. Kuin se onkin välillä niin vaikeaa (lue: mahdotonta?)
Sain kuitenkin homman ihan kunnialla hoidettua elämöivistä
naapureista huolimatta. Mistä tulikin mieleen, etten ole ennen huomannut
että meidän talossa seinät on pahvia ja jokainen risahdus kuuluu läpi.
Eilen toisella puolen porattiin, paukutettiin, kiroiltiin äänekkäästi,
täytettiin ja tyhjennettiin kylpyammetta (…?) ja laulettiin. Mieleen
tuli kaikki ne kerrat kun oon “yksin” kotona ollessani kaiketi sitten
viihdyttänyt naapureitani taidokkailla tulkinnoilla päänsisäisen
jukeboksini biiseistä. Hups. Lurautin eilenkin illan iloksi vähän
leevien tuotantoa - johan hiljeni mekkala toisella puolella. Kai ne
luovutti ja pani metsurinkuulokkeet päähän?
Tässä kirjoitellessani huomaan ilokseni, että ulkona on valoisaa.
Va-loi-saa. Ja kello on jo yli viis. Ah, kyllä se kevät tulee ihan pian.
Vaikken kyllä tänä talvena ookaan mistään kaamos-maséilusta kärsinyt,
kun täällä on ihan koko talven tasaisin väliajoin ollut ihanan
aurinkoisia päiviä <3 Eikä tuolla oo mikään kunnon kylmäkään. Melkein
ei ees huomaa koko talvea. Tähän vois melkein tottua.
Vielä noin 46 minuuttia tätä raskasta raatamista eessä (eheh, oon
niin veto pois että oon kuluttanut iltapäivän blogien lukemiseen ja
tyhjin katsein seinään tuijotteluun), ja sit KOTIIN. Aion mennä
jumppaan, juoda kaakaota ja vajota uneen jonkun sarjan tai leffan
ääressä omassa sängyssä kisu jalkopäässä retkottamassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti