Retkellä etelässä

Lauantaina matkattiin kohti etelää. Matka alkoi vähän jäätävissä tunnelmissa, koska lauantaina EI kuulu herätä kello seitsemän, ja molemmat murjotti syystä x ja y. Grenobleen asti päästessä mieliala oli jo sentään korkeammalla. Jätettiin Maximen auto sen vanhempien luokse yökylään (ja ristittiin sormemme, ettei se joudu kyseisen kylän vimmaisten autonpolttajien uhriksi), ja Maximen opiskelukaveri Pierre, kyydissään Léa (tyttöystävä) ja Anne (toinen opiskelukaveri) tuli hakemaan meitä.

Reilun tunnin matka etelään (lounaaseen?) Valencen suuntaan sujui tiiviissä tunnelmissa. Välietappina matkalla oli Tain l’Hermitage, jossa oli tarkoitus lounastaa ja syödä vatsat täyteen suklaata suklaapuodissa. Ensimmäinen tehtävä suoritettiin onnistuneesti Tournonin puolelta löytyneessä pienenpienessä ravintolassa, jonka listalla oli kolme eri vaihtoehtoa lounaaksi ja kokonainen viinikellari, josta saatiin valkata ruokajuoma. Ruoka oli periranskalaista (mulla oli reilu viipale sipulipiirasta, paria eri vihannesmuhennosta sekä oliivikakkua) ja tuhtia, viini superhyvää! Tain l’Hermitagen alue onkin tunnettu viinialue, jos saatte joskus alueen viinejä käsiinne, suosittelen maistamaan. Huomattiin tosin jossain vaiheessa että paikan kaikki muut kolme pöytää oli täynnä sateenkaari-ihmisiä… Hyvä paikka oli :)

Seuraava tehtävä, eli suklaan syöminen jäikin edellämainitusta lounaasta johtuen vain heikoksi yritykseksi. Vannotin kuitenkin Maximelle että tuonne palataan. Siellä sai syödä (siis maistella…) niin paljon ihanaa käsintehtyä suklaata kuin vain haluaa, ja ilmeisesti ostaessa saa vielä “maistiaisia” pussiin mukaan kaupan päälle!

Tain l’Hermitage ja Tournon-sur-Rhône on kaksi eri kaupunkia, jotka sijaitsee kahdessa eri departementissa, vaikka kaupungit erottaakin vain joki siltoineen. Eroa ei siis jalankulkijana huomaa. Se, mikä oli ihanaa (sateesta huolimatta), oli eteläinen tunnelma. Matkaa Grenobleen on tuskin sataa kilometriä, ja silti olo oli kuin olisi saapunut Etelä-Ranskaan. Ilman merta tietty. Vuorten toisella puolen puhaltaa jo eteläinen Mistral-tuuli ja rakennuksetkin näytti jotenkin erilaisilta.

Täältä meidän matka jatkui vielä etelämpään kolmannen opiskelukaverin yllätyssynttäreille, mutta siellä ei (alla dokumentoidun) epäonnistuneen torninvalloituksen lisäksi oikein muuta ehdittykään kuin juhlia. Se suoritettiin sitten oikein pieteetillä, ja paluumatkalla oli kovin hiljaista ja kalpeaa väkeä ;)
*
Yritän jatkossakin muistaa pitää kameran tiukasti mukana ja kirjailla ylös pieniäkin reissuja täällä Ranskanmaalla. Siitä on vähintäänkin iloa mulle itselleni, mutta ehkä myös hyötyä jollekin roadtripiä suunnittelevalle!

Tässä vielä Tournonin puolella sijaitseva keskiaikainen linna. Kuva on aika surkea, mutta ihastuin kalliosta “kasvavaan” rakennukseen :)

Tournon-sur-Rhône…

…ja joen toisella puolen sijaitseva Tain l’Hermitage, joka tunnetaan viineistään. Kaupungin takana näkyvät kukkulat ovatkin täynnä viiniköynnöksiä, ja paikalliset viinitilalliset julistavat nimeään isoin kirjaimin (vähän Hollywood-kyltin tapaan) omien köynnöstensä alueella.

Matkan todellinen kohde oli Crest-niminen pikkukaupunki vielä vähän etelämpänä. Ennen illan syntymäpäiväjuhlia seikkailtiin retkueemme kera kaupungin kuuluisalle donjon-tornille

.

Yhä vain ylöspäin…

Joko pian ollaan perillä?

Korot ei sitten kuitenkaan olleet paras mahdollinen valinta jalkineiksi…?

Ylhäältä oli sentään aika kivat näkymät. Mutta pettymys oli suuri, kun torni suljettiin juuri sillä siunaaman hetkellä, kun me oltiin kivuttu loputtomat portaat ylös asti!

Vanha kaupunki oli täynnä tällaisia söpöjä, kapeita kujia.