Eilen koin suuren valaistumisen, ja ymmärsin ensimmäistä kertaa
oikeastaan pardoksin käsitteen. Oivalsin vihdoin sen levottoman tunteen,
joka on vaivannut melkeinpä koko syksyn, joka on saanut mut valittamaan
turhista asioista ja selittämään sekavia tänne ja joka on musta
itsestänikin naurettavuuden huippu, kun mulla kerran menee niin hyvin.
(Ja,
todellakin, teen tällä hetkellä juuri sitä mitä pitäisikin, eli
sanalistaa ensi viikon tulkkaustuntia varten. Meidän tuutori on niin
motivoitunut, että oksat pois, se saa mutkin ihan liekkeihin. Kaikista
kivointa mahdollista tekemistä mitä voin keksiä VAPAAN perjantaiaamun
kunniaksi, on tulla kouluun puoli yhdeksäksi surffailemaan Nizzan
kaupungin nettisivuilla:SSS)
Mutta joka tapauksessa, makasin
eilen illalla sängylläni enkä saanut unta, koska mua vaivasi jälleen
kerran tunne siitä, että jotain puuttuu, enkä kerta kaikkiaan voinut
ymmärtää mitä se on. Mullahan on kaikki. No tietysti, perhe ja koti
puuttuu tavallaan, mutta (niin kauhealta kuin se kuulostaakin:)) ei
mulla niitä varsinaisesti ikävä ole, ja kohtahan mää pääsen Amerikkaan.
Sitten koin ahaa-elämyksen. Ongelmana on nimenomaan se, että mulla on
kaikki mitä juuri nyt haluan ja tarvitsen. (Täytyy olla aika pässi, kun
ei tajua olevansa onnellinen, vaan yrittää väkisin vääntää jotain
ongelmia itselleen:SSS) Erona aiempaan on se, että ennen haaveilin koko
ajan jostain, lähinnä lukion jälkeisestä elämästä ja tulevaisuudesta
ylipäätään. Nyt elän tulevaisuutta, mulla on unelmoimani opiskelupaikka,
paljon ihania kavereita, oma kämppä, pääsin kuoroon... Ei voisi paljon
paremmin mennä! Silti kaipaan entisestä elämästäni (:D) haavelua, sitä
että voi paeta arkitodellisuutta jonnekin, missä kaikki menee juuri niin
kuin minä määrään. Elän niin kiinni tässä hetkessä ja todellisuudessa
nykyään, että se on jo hämäävää:S Tai ei se oikeastaan enää niin paljon
haittaa, kun nyt tajusin vihdoin mistä kiikastaa.
Tänään on:
the C-day, treffit Teemu B:n kanssa Klubilla!!!
toiseksi viimeinen päivä kahdeksantoistavuotiaana
1 kokonainen päivä ette-ikinä-kyllä-arvaa-mihin
29 päivää Amerikkaan
36 päivää jåu-jåu-jåuluun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti