Selittelyä

Mä olen ollut vasta neljä päivää (tai no, yötä) töissä, ja nyt jo väsymys alkaa käydä ihan ylivoimaiseksi. Nukahdin tänään narikkaan, missä mun piti olla vahtimassa ihmisten takkeja, mutta onneksi heräsin loppuaplodeihin, niin ettei kukaan nähnyt. En jaksa hoitaa pienimpiäkään asioita (ihan kuin se nyt olisi jotain uutta), en vastailla ihmisten viesteihin, enkä muutenkaan olla edes sen vertaa sosiaalinen kuin tavallisesti. Älkää siis ottako henkilökohtaisesti :(. Raja tuli vastaan tänään, kun tajusin, etten yksinkertaisesti jaksa kantaa astioita kuivauskaapista takaisin omille paikoilleen. Ihan sama sinänsä, koska oon yksin kotona. Kaisaa ei oo näkynyt ikuisuuksiin (ei oo ikävä :S) ja Taru lähti eilen Helsinkiin ainakin toistaiseksi. Voin siis säilyttää astoitani vaikka kylppärin lattialla jos niikseen tulee... Uskomaton vapaudentunne muuten, kun koko kämppä on omassa käytössä:SSS

Vappu:


Pari muutakin turkulaista oli saapunut lakitukseen... Onneksi Ville talutti mut alas sieltä mäeltä, muuten en ehkä olisi selviytynyt pois, monessakin mielessä:S



Käkeilyä Gillesgårdenin pihalla, missä meidän toinen vapppukeikka oli. Me yritettiin juuri tänään harjoituksissa muistella että me ehkä laulettiin Bogoroditse djevoa tossa kohtaa, mutta muistikuvat alkaa olla aika hataria. Muistan vaan että ohikulkijat näytti melko huvittuineilta... Hirvittää edes ajatella missä kunnossa me siellä keikalla oltiin:S



Tästä se lähtee: ensimmäinen opiskelijavappu Turussa! Viikset oli muuten meidän ekan keikan rekvisiittaa, tai pikemminkin jäynä meidän kuoronjohtajalle, jolla on ihan samanlaiset:)



Mä ja Kéké Kopilla (jokin uskontotieteilijöiden mesta:S). Aika järkyttävä kuva, mutta huomatkaa mun siipisoihtu! Olen oikea Turun yliopiston opiskelija nyt.



Vappupäivän piknikillä. "Me EI olla yhtään darrassa..."



Ja tätä lääkkeeksi...