Melkoinen viikko takana. Draamaa ja parkumista, mutta myös uusia
kokemuksia, monta kerättyä kesäpistettä, herkuttelua ja herkistelyä...
En
ollut yhtään juhannusfiiliksissä alkuviikosta, suunnittelin tulevani
kotiin katsomaan dvd:itä ja nukkumaan. Olin ehkä vähän vihainen
V:llekin vaikka eihän se senkään vika ollut, ei se ollut kenenkään
vika että oli inhottavaa ja kamalaa viime perjantaina. Se ilmestyi vähän
yllättäen Raumalle keskiviikkona kun olin huonosti nukutun yön ja parin
ylityötunnin jälkeen ihan loputtoman väsynyt. En edes ollut kotona -
lähdin kävelemään töiden jälkeen että pysyisin hereillä ja mulla olikin
hetken ihan kivaa kun valikoin Syväraumasta sitä huvilaa jossa haluaisin
asua jos joskus tilapäisessä mielenhäiriössä muuttaisin Raumalle (ja
olisin tositosi rikas). Tuntui että tarvitsen omaa rauhaa pitkästä
aikaa. Sitten V soittaa että se on mun pihassa... Olin aika tyly sinä
iltana eikä se viipynyt kauaa, ja sitten kadutti jo heti seuraavana
päivänä, kun olin paremmin levännyt ja virkeänä kykenin ajattelemaan
selkeästi.
Sain onneksi sitä viikonlopun draamaa sen verran
setvittyä että tietääkseni olen taas väleissä kaikkien osapuolten
kanssa, mutta parasta kaiketi silti pitää aika matalaa profiilia. (Ja
hei milloin mun elämästä tuli tällaista leimiä Salatut elämät
-saippuaoopperaa...?)
Tulin myös sen verran järkiini että tajusin
ettei kotijuhannus yksin ole kauhean viisas idea vaikka omaa aikaa
tarvisinkin, ja hyväksyin mökkikutsun. Perjantaina mut siis poimittiin
Turusta tulleeseen mökkimobiiliin Tampereen linja-autoasemalta ja matka
(melko täyteen ahdetussa!) pikku-volkkarissa jatkui kohti Hauhoa - eli
nykyistä suur-Hämeenlinnaa, mikäli se ketään kiinnostaa. Vietin siis
elämäni ensimmäisen mökkijuhannuksen, näin ekaa kertaa juhannuskokon ja
kastoin tilaisuuden kunniaksi talviturkin. Seura oli kovin
suomenruotsalaispainotteista, eli juhannuspöytään kuului olennaisena
osana snapsit ja snapsilaulut - olin tosi iloinen että olen käynyt
sitseillä sivistämässä itseäni tältäkin osalta :) Sateesta huolimatta
oli aivan ihanaa viettää juhannusta tosi perinteisesti, ja oikeasti ekaa
kertaa elämässäni tajusin ton viehätyksen. Oon ennen pitänyt hiukan
tärähtäneenä sitä että halutaan vetäytyä vesisateeseen hyttysten
syötäväksi johonkin metsän ja/tai pellon keskelle, ja onhan se
sitä, mutta oli silti aika kivaa...!
Sinänsä parasta varmaan oli
se, että mut otettiin niin välittömästi vastaan porukkaan ja
hyväksyttiin automaattisesti V:n seuralaisena (seuralainen kuulostaa
tosi pölöltä, mut en keksi parempaakaan sanaa). Mun ei tarvinnut
pyydellä olemassaoloani anteeksi tai selitellä kenellekään miten tähän
on päädytty. Kaikki tuntui samantien paljon luonnollisemmalta.
Tänään
jatkoin uusien kokemusten keräämistä, kun äiti vei mut illalla
avoautoajelulle. Olin viettänyt ihanan rentoa ja raukeaa iltapäivää
auringossa loikoillen ja nauttien siitä, että meillä on nyt kalusteiden
tultua niin kivan näköistä kotona, ja ajelu kruunasi mun päivän...! On
myös ihanaa kun voi jäädä tänne vielä sunnuntaiyöksi, vaikka se
tarkoittaakin heräämistä puoli kuudelta että ehdin seiskan junaan
Turkuun. Ei tarvitse käydä nukkumaan karulle patjalle vaan saa käpertyä
omaan pehmeään sänkyyn ja katsella postikorteilla juuri koristeltuja
seiniä... Huomenna vietän vielä yhden "lomapäivän" Turussa ja vasta
tiistaina palaan Raumalle, missä odottaa (toivottavasti) lämmin ja
kesäinen viikko, melomista, elokuvia ja rannalla löhöilyä!
Mulla on siis ollut kaikin puolin aika täydellinen juhannus - mun kesä alkoi virallisesti tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti