Olin eilen melomassa, virallisesti ekaa kertaa elämässäni. (Oon joskus lippukunnan kämpällä kokeillut pikkukajakkia ja kerran ollut myös inkkarikanootilla yön yli kestävällä melontavaelluksella, mut ei sitä lasketa... Ainakaan olo ei eilen ollut yhtään sellainen että olisin koskaan nähnytkään kajakkia ennen.) Lopputulos kolmen tunnin kurssikerrasta oli se, että olin vyötäröstä ylöspäin likomärkä, kädet kipeinä ja veressä ja olo kertakaikkisen uupunut - osittain myös edellisen yön neljän ja puolen tunnin yöunien takia. Mutta pakko päästä uudestaan! Oli ihan mahtava fiilis, kun tajusin Otanlahdessa lilluessani että mä olen KESKELLÄ merta. En siis tietenkään kirjaimellisesti keskellä mutta tarpeeksi keskellä voidakseni periaatteessa hukkua. Meri oli ihan tyyni ja muutenkin oli täydellisen rauhallista ja kesäistä, ja mulla oli todella irrallinen olo. Olkiluoto ja toimiston hyörinä oli ihan jossain toisessa maailmassa...
Huomenna on tiedossa toinen kurssikerta ja retki johonkin vähän pidemmälle - eilen siis lähinnä harjoiteltiin tekniikkaa ja hiulattiin Otanlahtea edestakaisin. Jänskä-pänskää :)

Pääsin taas mösjöön kyydillä Turusta Raumalle sunnuntai-iltana, loogisesti kun olin mennyt Tampereelle viikonlopuksi... :S Halusin vähän selvittää, mikä tämä juttu on ja mistä se tuli mutta kuulemma MÄ olen iskenyt HÄNET. Joo-o. Kun muistais vielä vähän selkeämmin mitä sinä iltana tapahtui. Vaikka ei kai sillä nyt enää ole niin väliä.

Joka tapauksessa oon aika tyytyväinen elooni ja olooni juuri tällä hetkellä. (Ja juuri kun kirjoitin tämän, pöydän viereen tuotiin 15 laatikollista lisää töitä - VIISTOISTA, terve...!)