Ööääääh. En tajua. MÄ en valinnut mitään enkä ketään alunperin. Lähdin
vain matkaan kun mut niin luontevasti napattiin kainaloon, ja sanoisinko
vielä omaksi puolustuksekseni että olin melko edesvastuuttomassa
tilassa. En pannut toki vastaan, kun oikeastaan se tuntui niin hyvältä
silloin ja tuntuu kyl vieläkin. Mutta mutta mutta... Miks mulla silti on
sellainen olo, että jouduin tähän vähän huomaamattani? Miks se halus
just mut? Enhän edes tunne sitä niin hyvin.. Ja silti on tositosi kivaa,
kun se soittaa joka päivä ihan vaan kun on kuulemma niin ikävä tai
haluaa ihan välttämättä lähteä umpiväsyneenä heittään mua Raumalle
moottoripyörällä :)
Eli ei valittamista, kaiketi... Haluaisin vain olla jotenkin paremmin tilanteen tasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti