Grenoblesta ja Graysta

Eilen kirjoitettua...


Pari edellistä viikkoa on olleet aika maanisia, mutta pääsiäisen jälkeen on taas saanut hengähtää. Tai no, saanut ja saanut. Ei vaan enää kiinnostanut työhakemusten kirjoittaminen tai maîtrise de la langue –kurssin kylläkin äärimmäisen kiehtova projekti. Kurssin opettaja on tehnyt tästä suurinpiirtein akateemisen uramme huipentuman (mikä sinänsä joillekin kurssikavereilleni varmaan on tottakin), mutta varsinaisesti kyseessähän on viiden sivun pituinen kirjoitelma englanniksi. Rivinväli 1,5. Tärkein arvosteluperustelu on kielitaito, joten en jaksa ressata…

Viime viikon torstaina oli aprillipäivä – ja Kaisan syntymäpäivä, jota juhlittiin mun luona, koska siellä on kuitenkin enemmän tilaa. Idea pyjamabileistä tuli eräistä hieman julkisemmista pyjamabileistä, joihin osallistuttiin muutama viikko sitten kampuksella. Ohjelmassa oli tällä kertaa (tyynysodan sijaan, joka olisi voinut olla aika tuhoisa mun kodilleni) mm. leffan katsomista, kasvonaamioita, vaahtokarkkeja ja Daim-kakkua. Mikey, joukon ainoa poika, joutui myös kasvonaamion uhriksi… Mutta siis kieltämättä itsetehty kaurapuuronaamio oli hyvin viilentävä. Joskin aika epämiellyttävä pestä pois :D Maximekin oli kutsuttu, koska se oli palaamassa jo torstai-iltana viikonlopun viettoon, mutta ilmeisesti sitä rupes pelottamaan. Kuudelta aamulla oli ilmeisesti jo riittävän turvallista kotiutua, kengät täynnä hiekkaa…

Perjantai-iltana Vilma saapui vierailulle kaverinsa kanssa. Maxime laittoi ruokaa, ja Kaisakin saapui chili con carne / tuhotaan-bileiden-jämät –illalliselle, osittain kuulemma koska se halusi nähdä muistuttaako mun sisko mua… Maximen mukaan ei olla toistemme näköisiä, mutta meillä on kummallakin yhtä isot posket. KIITTI!

Tästä voi kukin päätellä...

Lauantaina aloitettiin vierailun ohjelma jo edellisessä merkinnässä mainitulla munarallilla yliopiston pihalla. Mukana oli mun, Iidan, Vilman ja Maximen lisäksi myös Kaisa, Liz ja Mikey. Piirsin eka vaivalla hienon kartan, mutta lopputulos oli että kaoottinen säntäily oli paljon toimivampi (ja hauskempi) tapa etsiä munia :D Tästä jatkettiin lounaan kautta keskustaan, ja tivoliin, joka on linnoittautunut Bastillen alle. Mun suureksi pettymykseksi kivoimman näköinen laite oli hirmukallis, ja valittiin sitten toinen vetkutin, jonka jälkeen maistui kuskus suussa. Se riitti sitten sitä hupia, kun kaikkien naamat oli lähinnä vihertävänharmaat (paitsi Kaisan, joka toipui löydettyään gelato-kioskin).

Illemmalla vielä kierreltiin kauppoja, koska tytöt halusivat ostaa jotain voidakseen leuhkia Mikkelissä Ranskasta ostetuilla vaatteilla. Vilma osti kaksi ja puoli t-paitaa ja Iida puolitoista (yksi oli siis yhteinen) ja mullekin tarttui jälleen yksi paita mukaan. Näen jo paniikinomaisia unia siitä mihin tungen kaikki tavarani kun kotiinlähdön hetki koittaa…

Kaisa ja Maxime halus molemmat mennä katsomaan Liisa Ihmemaassa illalla, ja vaikka Vilma ja Iida olivat sen jo nähneet, löydettiin niillekin elokuva, suunnilleen samaan aikaan ja englanniksi, joten lähdettiin illaksi leffaan. Sanoin sedälle, joka leffateatterin aulassa neuvoo asiakkaat oikeisiin saleihin, että nämä kaksi ei sitten puhu ranskaa. Hän nyökytteli avuliaana ja selitti sitten ranskaksi tytöille, missä salissa näytös on. Mä tein simultaanitulkkauksen ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tilanteeseen, erityisesti kyseinen setä joka varmasti kuvitteli puhuneensa sujuvasti ulkomaata.

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu Chartreuse-liköörin valmistuspaikalla Voironissa. Itse kierros oli aika mitäänsanomaton (ja jouduin jälleen kerran tulkkaamaan, mikä oli aika mielenkiintoista, kun en itsekään ihan hirveän hyvin tajunnut mitä ne selosti jostain alkoholin liuottamisesta/suodattamisesta kasveista…), mutta lopussa odotti palkintona liköörinmaistelu. Ja koko kierros oli siis ilmainen. Me palattiin myymälän kautta rautatieasemalle ja Grenobleen, missä oli vuorossa joka vierailun pakollinen Bastillen käynti. Tällä kertaa ilma oli onneksi kiva ja viihdyttiin hyvä tovi siellä ylhäällä maisemia ihailemassa ja aurinkoa ottamassa :)

Tytöt vaikuttivat ainakin kovin tyytyväisiltä vierailuunsa, kun saatoin ne maanantaiaamuna junalle, ja mullekin jäi yksi päivä laatuaikaa Maximen kanssa, koska se palasi tällä kertaa vasta maanantaina Grayhen. Noustiin vuorille ja etsittiin hyvä tovi piknik-paikkaa (ylhäällä oli edelleen ihan liikaa lunta, kun ei nyt sattuneet esim sukset mukaan, ja alhaalla taas ei meinattu ensin löytää retkeilypolkuja). Lopulta löydettiin polku, jota seurattiin joku reilu puoli tuntia umpimetsässä. Siellä tuoksui ihanasti keväältä, me ylitettiin parikin vuoristopuroa (enemmän tai vähemmän tuhoisin seurauksin…) ja kiivettiin mutaista mäkeä ylös, kunnes löydettiin itsemme ison nurmikentän laidalta, johon lopulta levittäydyttiin eväidemme kanssa, ja vietettiin oikein miellyttävän raukea iltapäivä auringonpaisteessa.

 

Tällä viikolla en oikein saanut itsestäni mitään irti. Nukuin parin tunnin iltapäivätorkkuja ja olin myöhässä joka paikasta. Ensi viikon loma alkoi ahdistaa, kun tajusin, että mulla ei ole vielä mitään lomasuunnitelmia. Muuten mähötysloma voisi olla oikein kiva, mutta tiedän tylsistyväni kuoliaaksi suunnilleen tiistaina. Kaikki on jossain reissussa: Katya Barcelonassa ja Amsterdamissa, Kaisa Itävallassa Sakun luona, Liz Italiassa vanhempiensa kanssa… Mikeykaan ei ole oikein ollut vastaanottavainen idealle Budapestin lomalle, lähinnä koska sen tyttöystävä ei varmaan katsoisi hyvällä meidän kahden yhteistä lomaa. Yhden mun kielioppikurssilla olevan englantilaisen Pennyn kanssa ollaan sovittu pienestä ekskursiosta Geneveen, mutta ongelmana on ollut käytännön järjestelyt. Hän on varannut itselleen vuoteen hostellista yhdeksi yöksi, mutta mä en ole vielä saanut varausta tehtyä (koska ei oo NETTIÄ!), ja jotenkin alkaa pänniä koko reissu. Palaan huomenna Grenobleen ja tiistaina olisi lähtö… Saa nyt nähdä.

Tänä viikonloppuna oli ihan kiva vaihteeksi tulla Grayhen, ihan vaan oleen ja mähöileen. Ollan harrastettu kaikkea tosi miehekästä, niin kuin urheilun katsomista telkkarista (pyöräilyä, joka on jos mahdollista vielä unettavampaa katsottavaa kuin formulat, sekä juurikin tällä hetkellä rugbya), ympärivuorokautista kalsareissa hengailua sekä noutopitsan syömistä. Eilen sentään käytiin seikkailemassa Dijonissa, etsimässä onnea tuottava pöllö, jota pitää koskettaa vasemmalla kädellä ja toivoa samalla, sekä juomassa iltapäiväkahvit terassilla ihanassa auringonpaisteessa.

Mulla alkaa lopulta vaihtovuoden loppu häämöttää, kahden kuukauden päästä ilmeisesti on edessä hyvästit Grenoblelle. Olin jo ehtinyt valmistautua kesään Ranskassa, mutta nyt kuitenkin (kiitos isin ja sen kaverin Amerikassa!) sainkin kaiketi töitä Frankfurtista, joten luultavasti lähden sinne heti kun lukukausi kesäkuun alussa päättyy. Kaikki on vielä vähän epäselvää ja epävarmaa, koska ne on luvanneet huomenissa soittaa sieltä ja selittää kaikki käytännön jutut. En edes tiedä vielä mitä oon menossa tekemään sinne (jotain kielitaitoista ne etsii ja totta kai Cvssä luettelin kaiken mitä osaan – nyt oli sit pakko ostaa unkarin preppauskirja, kun se on kummasti päässyt unohtumaan…). Kivaaaaaa lähteä Saksaan, jälleen kohti uutta ja tuntematonta, mutta samalla on aika haikeaa hylätä Grenoble. Myöskin pienen pieni paniikki nostaa päätään. Jälleen olisi muutama käytännön asia hoidettavana, muuttoon liittyen, ja mä olin juurikin toivonut saavani hiukan hengähtää lukukauden päätyttyä.

Tällaista taas, kaaosta ja turhaa angstailua (siis kuka on keksinyt käsitteen lomastressistä – jos mä haluan maata koko viikon verskoissa katsomassa telkkaria ja syljeskelemässä kattoon niin kai mulla on siihen oikeus häh? itse tässä vain itselleni kehittelen ongelmia) :D