Glada vappen, allihopa! Ei tullut tänä(kään) vuonna opiskelijavappua (oon viettänyt vasta yhden, niisk!). Lähden vuorille, säätiedotuksen mukaan kylmään ja märkään keliin. Tänne alas on luvattu +18 – kymmenen astetta vähemmän kun näinä viime päivinä!!! – joten kilometrin korkeudessa voi olla oikeastikin jo kylmä. Ihan tyhmää.

Tällä viikolla oli vikat luennot, enää on tentit jäljellä, mikä on todella omituista. Siinä hujahti taas yksi lukuvuosi, ja vielä se kaikista odotetuin! Ei nyt sillä, että yliopisto olisi ollut mun parhaita kokemuksia täällä, mutta ainakin siellä näki kavereita. Nyt täytyy ruveta ihan itse viihdyttämään itseään.

Keskiviikkona lähdettiin nauttimaan aurinkoisesta ja helteisestä iltapäivästä Grenoblen eteläpuolella olevaan Vizilleen, ja erityisesti Vizillen linnan puistoon. Alku meinasi olla vähän hankalaa, kun ensinnäkin mun jenkkicivin luennoitsija (jolla on ihan normaalistikin taipumusta yli-innostua aiheistaan ja selostaa suu vaahdossa kellosta piittaamatta) halusi välttämättä käydä kurssialueen ihan loppuun asti – muuten ihan kiva, mutta 60 minuuttia ei tahtonut oikein riittää Vietnamin sodasta Obamaan asti, joten oltiin sitten 20 minuuttia yliaikaa. Mulla vähän pipo kiristi, kun olin sopinut tapaavani Lizin, Beccan ja Emilyn puoli yksi ratikkapysäkillä, joten mulle jäi aika tarkkaan 50 minuuttia rynniä kauppaan ostamaan eväät, palata kämpille pikaiseen laukun tyhjennykseen ja kirmata juoksujalkaa tapaamispaikalle. Onneksi meidän tapaamisaika sitten musta riippumattomista syistä siirtyikin puoli tuntia eteenpäin. Mutta tämän toki sain tietää vasta kun seisoin hikisenä kämpässäni, valmiina syöksymään uudestaan liikkeelle (onneksi älysin tarkistaa viestit tässä vaiheessa)…

Vietin siis iltapäivän englantia puhuen (ja jostain syystä, ehkä ympäristöstä ja jatkuvista brittiaksentilla huokailluista ’how lovely’-välikommenteista johtuen, olo oli kuin jostain 1800-luvulle sijoittuvassa pukudraamassa…). Tosin helteistä keskiviikkoiltapäivää oli tullut viettämään noin miljoona pikkulasta, mutta onneksi siellä puistossa oli kuitenkin lääniä ihan kiitettävästi… Vietettiin piknik ihan suosiolla varjossa, ja olo oli ihan kuin etelässä. Tai olenhan mä etelässä, mutta ei mulla ole suurin piirtein ekan kahden viikon jälkeen ollut täällä sellainen olo että olisin ulkomailla!

Tehtiin Lizin kanssa strateginen päätös käydä kahlailemassa hyisen kylmässä vuoristopurossa. Virkisti kivasti :P

Eilen sain ekan ison urakan (maîtrise de la langue –kurssin projektin) pois alta, ja illalla lähdettiin Katyan kanssa ulos tuulettamaan päätä. Perustreffit, dinner and a movie :D Käytiin japanilaisessa ravintolassa, ja syötiin (oikean ruuan lisäksi siis) ihanaaaaaa jälkiruokaa, jossa oli pääasiassa riisiä, kookosmaitoa ja mangoa. Me likes. Ja pääsin vihdoin katsomaan l’Arnacoeurin. Olin vähän skeptinen yhdistelmälle ranskalainen komedia ja Vanessa Paradis, mutta loppujen lopuksi hirnuin ääneen suunnilleen puolet ajasta :DDD