Matkakertomuksia - Pariisi ja Mont Blanc

Harrastan lempipuuhaani eli sijaistoimintaa. Aamulla olin hirveän tyytyväinen itseeni kun olin perannut koko vaatekaappini, mutta totesin sitten, että olin täysin unohtanut mm. likapyykit, alakerran komerossa lojuvat laskttelukamat ja ympäri kämppää sirotellut erinäiset mähötysvaatteet… Työmaa on aika loppumaton. Olin ajatellut käydä koulupaperini läpi epämääräisen ei-aurinkoisen iltapäivän kuluksi, mutta houkuttelikin paljon enemmän siirtää viikonlopun kuvat koneelle ja kirjoittaa kutsu euroviisuvalvojaisiin. Ja voisin kai sitten saman tien esim. kertoa Pariisin reissusta ja tästä viikonlopusta (vaikken niitä Pariisin kuvia vielä olekaan saanut).

Maxime oli siis saanut helatorstaita seuraavan perjantain vapaaksi (tai ottanut, en ihan tiedä mitä siellä on tapahtunut, mutta se alkaa olla aika kypsä harjoittelupaikkaansa…), joten me lähdettiin viikonlopuksi Pariisiin Maximen lukioaikaisen kaverin Julien luokse kylään. Julie on valmistunut johonkin elokuvaohjaukseen liittyvään ammattiin (?) ja päätti että Pariisissa sillä on paremmat mahdollisuudet löytää töitä. Ja lisäksi sen poikaystävä Guillaume on asunut Pariisissa jo pari vuotta… Aluksi niillä oli isohkoja vaikeuksia löytää asunto, koska Julie oli työttömänä, ja se joutui väärentämään joitain papereita – Pariisissa pitää kaiketi todistaa ansaitsevansa tarpeeksi että voi maksaa vuokran – mutta lopulta ne olivat löytäneet kivan ja tilavan kaksion 17. arrondissementista. Ja Julie on löytänyt töitä.

Oli aika täydellistä että meillä oli paikallisopas, sillä muuten meidän lomasta (Maximen ja torstaina paikalle saapuneen Sebastienin kanssa) olisi tullut melko kaoottinen… Julie tiesi mihin ravintoloihin ja baareihin kannattaa mennä ja osasi suunnitella reitit niin että nähtiin mahdollisimman paljon kaupungista, kun taas poikien asenne oli lähinnä ”otetaan tosta pyörät (Pariisin kaupunkipyöräsysteemi on oikein toimiva ja käytännössä ilmainen…) ja ajellaan johonkin suuntaan, kyllä sieltä aina jotain löytyy”, mikä perjantai-iltapäivänä johti siihen, että lounaspaikka ”löytyi” vasta kuuden maissa, kun kaikki alkoivat olla väsyneitä ja pahantuulisia uuvuttavan Louvren kierroksen ja kaatosateessa pyöräilyn jälkeen. Julie liittyi seuraan heti töistä selvittyään ja otti ohjat käsiinsä…

Viikonlopun ohjelmaan kuuluivat kaikki perusnähtävyydet (Tosin Eiffel-torni teki oharit meille, kun oltiin varta vasten ajettu öisen Pariisin läpi paikan päälle ihailemaan sen yövalaistusta – Pariisin kaupunki säästää valaistuskuluissa, joten viimeinen valoshow on yhdeltä yöllä, minkä jälkeen kaikki tornin valot, kuten myös muiden monumenttien valot, sammutetaan… Pariisi ei enää olekaan ville de la lumière :S), mutta näiden lisäksi harrastettiin myös pitkiä lounaita, aperoita ja illallisia. Käytiin syömässä myös Amelien kahvilassa! Kämpille palattiin yleensä aikaisintaan neljän aikaan aamulla, joten päivät tuppasivat alkamaan vasta joskus iltapäivän puolella. Loma minun makuuni :)))

Tänä viikonloppuna retkeilin sunnuntaiksi Mont Blancille. Matka oli järjestetty ulkomaalaisille opiskelijoille, ja bussissa tein pikaisen arvion olevani parin muun (yhden saksalaisen tytön sekä espanjalaisten identtisten kaksosten) lisäksi ainoa eurooppalainen. Intia, Kiina ja Lähi-Itä olivat vahvasti edustettuina sen sijaan… Mun vieressä istui kurdipoika Reben, jonka kanssa päädyin viettämään koko päivän ja meidän seuraan liittyivät lisäksi toinen kurdi, Sharif, ja ranskalainen Anaël. Maisemat ylhäältä neljän kilometrin korkeudesta olivat päätähuimaavat, mutta musta ei selkeästikään ole vuorikiipeilijäksi koska jo ensimmäisen köysiradan jälkeen olo oli niin heikko ja maailma pyöri silmissä että jouduin odottelemaan vartin verran ennen kuin tunsin kykeneväni nousemaan ylös asti. Tarkennuksena siis vielä, että köysiradat eivät vie ihan Mont Blancille, vaan viereiselle noin kilometriä matalammalle Aiguille du Midi-huipulle…

menomatkalla pysähdyttiin aamukahville Annecyyn


matkalla huipulle!


maisema alaspäin (ei yhtään niin pelottava valokuvassa kuin todellisuudessa!)

Nyt hyödynnän loppuviikoksi luvatut huonot ilmat tavaroiden raivaamiseen ja sitten mulla on vielä tasan kaksi viikkoa yrittää ottaa mahdollisimman paljon irti vaihtoajastani. Ostin junalipun kesäkuun 12. päiväksi, ja jotenkin se teki lähdön paljon konkreettisemmaksi. Kyllä mä koko ajan tiesin että tämä on vain väliaikaista ja joskus pitää lähteä kotiin (tai Saksaan tai ihan mihin vaan, pois), mutta EI IHAN VIELÄ!!!