Vuosikatsaus

Olen yrittänyt jotenkin prosessoida päässäni sitä seikkaa, että vaihtovuosi on takana. Tähän asti en ole oikein onnistunut sitä sisäistämään, mutta näitä kuvia katsoessa haikeus iskee. Ei sillä, että haluaisin juuri nyt takaisin (juuri nyt haluan vain kotiin!), mutta tuntuu kurjalta niin kuin aina kun tajuaa että jokin juttu on lopullisesti takana. Kaikistä ylläolevista paikoista tulee ihania muistoja mieleen... Isèren varren kauniit maisemat, sen kun katsoi ylös ja joka kerta melkein yllättyi kauniista vuoristomaisemasta. Vuoristomaja, jonka pimeässä puutarhassa Se Kaikki alkoi eräänä lokakuisena kuutamoyönä. Oma piha auringonlaskun aikaan, mielessä on vieläkin ne kaikki raukean lämpimät iltapäivät jotka vietin parvekkeellani teekattilan ja kirjan kanssa. Maximen Grayn asunnon ikkunasta aukeava maisema, oikealla patisserie ja bio-kauppa, vasemmalla edessäpäin boulangerie. Kerran ohi ajoi hääseurue hevoskyydissä ja tuntui kuin olisi siirtynyt jonkun sata vuotta ajassa taaksepäin.

 Miten paljon voikaan vuoteen mahtua... Lähtö, jännitys, alkuhuuma, rakastuminen, koti-ikävä, tuskastuminen, turhautuminen, tottuminen, itsensä voittaminen. Ihan tavallinen arki muuttuu ihmeelliseksi ja jännittäväksi toisella kielellä, toisilla säännöillä. Kesäkuussa olin jo valmis lähtemään, mutta nyt, kun katson kuvia, tulee ikävä. Ikävä vuoria, päivisin turkoosia ja auringon laskiessa ruusunpunaista Isère-jokea, boulangereita, sunnuntaitoria, asunnon parveketta...

Parasta mitä vaihtovuodesta on jäänyt "käteen" on kaverit. Kaikki uudet ihmiset joihin tutustuin ja ne hyvät hetket joita yhdessä vietettiin... Alkusyksystä uuden huumassa, "kuherteluvaiheessa", jaksettiin vielä juhlia enemmänkin, käydä ulkona , etsiä (turhaan) Grenobleen hurjaa yöelämää. Jossain vaiheessa arki alkoi asettua uomiinsa. Tunsi jo paikat, tiesi miten toimia. Tunsi ihmiset, oli opiskelut ja harrastukset, sunnuntain perhelounaat, tietyssä rytmissä kuluvat viikot, tv-ohjelmat joita seurasi... Ja juuri kun tähän oli tottunut, pitikin ruveta pakkaamaan ja tekemään lähtöä! Mihin se vuosi oikein katosi? Miksen ehtinyt mitään niistä asioista mitä piti? En tahdo vielä...

 Vaikka reissasinhan mä, näin maailmaa ihan niin kuin suunnittelinkin! Kävin Torinossa, Milanossa, Lyonissa, Dijonissa, Barcelonassa, Pariisissa, Mont Blancilla...

Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä vuosi, ihan erilainen kuin alun perin kuvittelin, mutta hauska ja opettavainen joka tapauksessa! Juuri nyt on sellainen olo, että Ranska-kiintiöni on hetkellisesti täynnä (ensi viikon Montpellierin lomaa ei lasketa!), ja että haluan hetkeksi kotiin. Palaan kuitenkin ihan varmasti, ainakin käymään.

***

Mulle uusi vuosi alkaa uuden lukuvuoden myötä, elo-syyskuussa. Tämä on se ajankohta kun käyn läpi menneen vuoden tapahtumia ja teen hyviä ja erityisesti pitäviä lupauksia tulevalle vuodelle. Tänä vuonna opin elämään varojeni rajoissa. Käyn yliopistoliikunnassa - useammin kuin kerran viikossa/kuukaudessa. Laitan ruokaa. En välitä vertaispaineesta, ja teen baariin menemisen sijaan jotain oikeasti hauskaa (joka on luultavasti boonuksena vielä paljon halvempaakin). Jne jne jne.

Kiersin keskiviikkona muutaman kirjakaupan uuden, yliopiston ilmaisallakkaa hauskemman kalenterin toivossa. Turhassa sellaisessa. Kaikki kivat ja fiksut kalenterit alkoivat vuoden 2011 tammikuusta, ja ainoastaan lapsille suunnatut sarjis-, vampyyri- tai teinifanikalenterit oli tehty elokuulta elokuulle. Oon kai henkisesti ikäistäni nuorempi (tai no, ihan kuin tämä olis joku uutinenkin, monsieur valittaa aina välillä kun oon kuin viisvuotias. itepähän on valinnut!). Täytyy siis kai pärjätä Suomeen asti epämääräisillä vihkojen kansiin liimatuilla post it-lappusilla!