keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Syksy

Kävinpä taas toteamassa, etten ole luotu aerobikkaamaan. Ei sen pitäisi enää olla mikään yllätys, mutta joka kerta masennun yhtä kovasti, kun tunnen olevani niin huono. Ehkä pudotus maan pinnalle oli ihan odotettavissa, kun viime päivinä kaikki on sujunut niin sairaan helposti ja miellyttävästi - tai ainakin olo on ollut hirveän reipas, lähes maaninen. Onneksi en ole äitini tapainen pessimisti, joka hyvinäkin hetkinä lähinnä kyttää että mistä se alamäki alkaa (eihän näin kivaa voi ja saa kellään olla kauhean kauaa!), vaan osaan ihan nauttia kun menee hyvin. Joskus sitten vaan täytyy jaksaa sitä, että ei osaa jumpata (voi kyynel) eikä sämpylätaikinakaan nouse... Oon ihan varma että syy on kuivahiivassa, koska se ei nostata myöskään limpputaikinaa, ainakaan mun leipomana. Höh.
 
 
 
Sain kuitenkin vihdoin kuvia ladattua blogiin, jes! Kuljin viime viikolla ahkerasti kamera kädessä ikuistamassa ihanan kaunista syksyä väreineen. Rrrrrakastan auringonpaistetta, ja yritin nyt imeä sitä itseeni mahdollisimman paljon, varastoon talven varalle nääs. Luotettavan lähteen (äitin, joka oli kuullut tämän vielä luotettavammasta lähteestä eli martoilta) mukaan lehdet putoaa tämän viikon jälkeen, joten nyt on todellakin viimeiset hetket ihastella kivan värisiä lehtiä.
 
 
Elämässä on sentään nimpalkauhiast kaikkea kivaa just nyt! Perhejuhlia (viikonloppuna oli koossa 80-vee mummua juhlimassa kaikki viisi lasta puolisoineen, 11 lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta ja karjalaiseen tapaan tunnelma korkealla jo lounasaikaan), innostavia projekteja (vaikka juuri jostain luinkin että sana projekti tappaa innostuksen ja luovuudeen ajaa ihmisen loppuunpalamisen partaalle.. itsessäni ei vielä ole kyseisiä oireita havaittavissa joten menköön), partiota, kavereita, kämppis... Ja juuri tällä hetkellä punaviiniä vauhdittamaan illan käännösurakkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti