Ihana kamala talvi

Ulkona riehuu hurrrrja lumimyrrrrsky, sisällä sen sijaan on mukavan kodikasta ja hämyisää. Katson vahingoniloisena ulkona pää tanassa taapertavia ihmisiä ja olen oikein tyytyväinen siihen, etten mennyt luennolle kuulemaan keskiaikaisista ruotsinkielisistä lakiteksteistä vaan istun täällä mukavasti lämpimässä tekemässä yhden käännöksen kielentarkistusta. Mukissa höyryää glögiä, jossa kelluu muutama täydellisen pullea rusina, ja fiilistelen varmaan sadatta kertaa tänään joulua. Enää neljä viikkoa!

Käyn noin joka päivä mielessäni joulun traditioita, mietin minkälaista tänä vuonna on ja onnistun kiihdyttämään itseni lähes samalle joulupöpiyden tasolle kuin joskus kolmetoista vuotta sitten. Oon ihan varma, että se johtuu lumisen sään aiheuttamasta psykologisesta taantumasta... Musta on i-i-i-ihanaa, kun on lunta ja kylmä ja saan pukea villakangastakin ja nahkasaapikkaat miettimättä mahtavatko ne kastua päivän aikana piloille vesisateessa. On myös ihanaa haaveilla valkoisesta joulusta, pulkkamäestä joulurauhan julistamisen jälkeen ja tapaninpäivän hevosajelusta lumisessa metsässä! Parasta on, että monsieur on tulossa Suomeen aatonaattoyöllä, joten saan esitellä kaikki suomalaisen joulun erikoisuudet (ja siinä sivussa puoli sukua) sille.

Arktisessa säässä on myös huonot puolensa. Muun muassa se, että mua ei selvästikään ole luotu näille leveysasteille ja kärsin siis fyysisesti kylmän aiheuttamista sivuoireista. Iho hilseilee, kuivuu, rapisee pois raivokkaasta rasvauksesta huolimatta, muuttuu punaiseksi syyhyäväksi ihottumaksi, halkeilee kuivuuttaan kivuliaiksi kraattereiksi... Haluaisin johonkin, missä ilma on lämmin ja kostea, pliis! Haluan tuntea tuulen iholla ja kulkea jälleen kevyen kevyissä puuvillapaidoissa ja hameissa. Yyh. Haluan kauniin, tasaisen päivettyneen ihon enkä tämmöistä kipeää ja puna-valkolaikukasta...