Päässä soi Miljoonasateen Marraskuu. "...etkö tiedä, voi yksinäisen
miehen viedä marraskuuuuu..." Ulkona on niin luotaantyöntävän pimeää
suurimman osan vuorokautta, hyh. Tahtoisin vaipua talvihorrokseen,
pysytellä sisällä ja puuhata pieniä juttuja - kutoa lisää, lukea
yöpöydän virkaa tekevällä pahvilaatikolla lojuva romaani- ja
aikakauslehtipino läpi, katsoa hyviä sarjoja ja elokuvia, laittaa hyvää
ruokaa...
 |
| Tämmöisen
näpersin kokoon loman aikana. Olen erityisen ylpeä tupsusta. Ja siitä
että osasin, vaikken ole kutonut mitään varmaan kymmeneen vuoteen! |
Valitettavasti vain loman jälkeen alkaa aina arki. Tiistaina olin aika
lähellä itkua illalla seitsemän aikaan kun olin vihdoin kotiutunut
yliopistolta ja yritin yhtäaikaa laittaa ruokaa, pelastaa mitä
pelastettavissa oli matkalaukkuun vuotaneen kasvovoidepurkin jäljiltä,
järjestää kämppää sen verran siistiksi että pystyisin lukemaan tenttiin
ja mietin vielä että miksi olen taas järjestänyt itseni tilanteeseen,
jossa joudun marraskuun märässä ja pimeässä yöpymään viikonlopun ulkona.
Onneksi löysin kuitenkin laukusta Ranskasta ostetun valosarjan (en
suostu kutsumaan niitä jouluvaloiksi, koska aion pitää valojani
ikkunassa tasan niin kauan kuin tätä pimeää kautta kestää). Tunnelma
kohosi huomattavasti.
 |
| Jouluun on enää seitsemän viikkoa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti