Tunnin pidempi viikonloppu!

I’m done with this weeks workload and ready for a four day weekend ! Yay ! Except for the fact that I still need to sit in front of this stupid screen for 69 minutes and my back aches like never before, I’m feeling pretty good right now :)

Yesterday evening we had a Swedish dinner party at my Swedish collegues place. It was so much fun and I really enjoyed the food and akvavit and snapsvisor and everything <3 It was funny how exciting and exotic the others found the scandinavian culture (we were seven nationalities around the table) and we had some interesting conversations about nudity and stuff…

Of course I’ve felt like s**t all day because I slept way less than I should have (and that’s been going on for two weeks now) so today it’s been caffeine and sugar every few hours just to keep me awake.
I’ve noticed that not sleeping does nothing good for me (newsflash, haha). In addition to the obvious stuff like not being able to concentrate, feeling sleepy and being “hungry” and snappy all the time I’ve noticed I get very anxious too. I’m going through all these worst case scenarios in my head all the time and actually fearing the death pretty bad. It’s horrible :/ I have some sedatives that were prescribed to me this summer and even though I don’t like the thought of eating them, I sort of feel better knowing that they are ther, just in case.

I’m just really looking forward to the feeling of waking up after a good night’s sleep tomorrow <3

Maanantai

The weekend just disappeared somewhere. What happened ? I spent Friday and Saturday evenings in front of my computer waiting for Maxime to come home from town where he was meeting some friends. Saturday there was scout reunion and yesterday (after the rugby world cup final that France lost) I mostly slept because I was having the worst headache ever…

Magnus must have known it was Monday this morning. He was being such a pain in the backside. He mewed til I got tired of it and let him out. Then I realized it was raining and had to go run on the balcony in my woolly socks to catch him. He didn’t appreciate being (literally) thrown in and started to mew again… Such a peaceful beginning for this week.

Now I’m feeling a bit more zen. The mountains outside are so pretty with the autumn colours and I have Radiohead on my headphones. I will survive this week and Friday I will take the train with Magnus to go chez Maxime for four long days ! With nothing more exciting to do than watching Gilmore girls, reading a book, cooking or going to cinema. It will be sweet <3
*
photos : weheartit (once again, I’m getting addicted…)

Random rant

Feeling a bit down today. I’m all bloated and my muscles hurt. Also, I went to sleep at midnight Monday and 1am yesterday - just to wake up at 6am to work a bit. To top it all off it’s raining like hell and the temperature dropped like 10 degrees overnight. Grrreat.

I wanted to go to the gym today, to a course called Bodybalance. It’s so nice and relaxing and still very efficient (efficace? I’m too lazy to check words on dictionary today :D) - hence the hurting muscles. But I’m working until 6pm and I still have a lot of work to do at home so I think I will have to leave it to another time. It will be another night spent in front of my computer, trying to find a comfortable position to work (but not too comfortable to fall asleep in the middle).

So, nothing exciting is going on in my life, as usual. I’m not feeling very inspired to write, as if you wanted to hear again and again how boring everything is. (and right as I was typing this, my Italian colleagues put some traditional music on and started to dance. guess I’m not the only one bored here)
*
On days like this I really crave colour. And yet I find myself dressed in different shades of grey and navy blue with some touches of brown. Y-A-W-N. I sort of envy my sister who can wear all the colours of the rainbow in the very same outfit. I don’t envy her choice of clothing, I could wear same sort of combos but I choose not to. But I envy the way she doesn’t care how ridiculous someone might think she is. I care too much…

But also I find that in France the choice is very limited. In the summer you can find bright colours and pretty patterns but come october and everyone starts wearing black, grey and brown.What’s the logic? Now that it’s either grey or black outside, why not brighten up with some colour…? I need to work on this one.
*
One morning in Dole we woke up to this weird noise and went to the window, unable to identify the source. In about a minute we saw a hot-air balloon that rose from some nearby location to the bright blue sky. It was so pretty… Now Maxime is talking about a balloon ride (two weeks ago it was paragliding, what’s next?)

Ärsytystä pärsytystä

Viikonloppu oli ihana, niin kuin aina Maximen luona. Aurinko paistoi (niin kuin aina Maximen luona), eikä me tehty juuri muuta kun lagailtiin telkkarin eessä (rugbya mösjöölle ja Gilmoreja mulle) ja syötiin kaikkea herkkua, niin kuin kotona tehtyä sushia ja niin ikään kotitekoisia keksejä. Omsnoms.

Kotiintulo olikin vähän ikävämpää sitten. Edessä on partiontäyteinen viikko, joka edellyttää paljon suunnittelua ja kokoustamista ja keskustelua. Siis paljon aikaa. Huoneessa vallitsee myös jonkinasteinen kaaos (löydän jatkuvasti mysteerisesti kaikennäköistä sälää korvakoruista silmälaseihin sängyn alta, kuka lie niitä sinne raahaa :D), jolle pitäisi oman mielenrauhan vuoksi tehdä jotain. Lisäksi otin kaksi uutta dokkaria käännettäväksi (shoppailun historiaa, jihuu!), joten iltatöitä on tiedossa.

Kaikki tämä olisi ok. Mutta. Kämppiksen sairasloma alkaa kiristää kaikkien hermoja. Erityisesti minun.

Charlotten ja Magnuksen yhteiselo ei ole ollut ihan ongelmatonta (olenko jo maininnut aiheesta kenties…?). Magnus tekee pahojaan aina vain Charlotten aikaan, mikäli C:a on uskominen, ja on muutenkin sietämätön riiviö aina kun mä en ole kotona. Okei. Ymmärrän kyllä että sillä on ehkä mua ikävä, mutta luulen että syy ei ole vain siinä. Mange varmasti yhdistää kaiken kivan muhun, koska mä annan sille ruokaa ja juomaa, paijaan, harjaan, leikin, siivoan hiekkalaatikon, riekutan… Charlotte antaa ruokaa silloin kun mä olen poissa. Piste. Se myös siivoaa M:n lelut viikonlopun aikana (jos mä en siis ole kotona) piiloon olkkaria rumistamasta. Mikään ihmekään, jos pikkuista alkaa ahdistaa, kun kukaan ei leikitä ja lelutkin viedään.

Haluaisin vielä tarkentaa että ihan alunperin oli Charlotten idea että hei voisi olla kivaa ottaa kissa. Sitten sovittiin että se on enemmän mun kissa ja että otan sen mukaani kun muutan pois. Charlotte päätti ihan itsekseen, ettei kauheasti sekaannu koko juttuun ettei kiinny liikaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei se saa leikkiä ja paijata kisua… Oletin, että jos Charlotte halusi kissan ja sen mielestä on ihan okei, että jätän ne kahden viikonlopuksi kerran tai kaksi kuussa, se voisi haluta tehdä muutakin kuin lisätä raksuja kuppiin pari kertaa päivässä ja karjua Mangelle kun se tekee tyhmyyksiä.

Tänään aamulla mua odotti lattiantasosta irronnut kaakeli, jonka Magnus oli ilmeisesti eilen onnistunut irrottamaan seinästä. (???) Ja lappu jossa sanottiin ihan tällain kaikella ystävyydellä että mun pitäisi olla enemmän kotona ja viettää aikaa kissani kanssa, koska selkeästi sillä on kurjaa ilman mua. Mulla on jo valmiiksi syyllinen olo kun oon paljon töissä ja joudun vekslaamaan viikonloppuisin kahden kaupungin välillä, saatika sitten kun toinen osoittaa koko ajan syyttävällä sormella.

Ensi kerralla otan Mangen mukaani viikonlopuksi. Siinähän sitten tottuu Maximen kämppään, jos sinne joskus ensi kevät-kesällä muutetaan…

Elän reunalla

Töissä on alettu pelata uhkapelejä. Ja minä osallistun, kun kaikki muutkin! Ikävä kyllä hävisin (ainakin näin ekalla kerralla) ja hintana oli aamu-unien lyheneminen puolella tunnilla, kun jouduin raahautumaan ennen töitä boulangerieen ostamaan aamiaiscroissantteja kilvan voittajille. Elän siis vaarallisia aikoja! (löimme siis vetoa työkaverin iästä ja osuin aika hävyttömästi yläkanttiin…….)

Viime aikoina on ollut kivaa. Ehkä iltatöiden puuttuminen (ja niiden korvaaminen epätuotteliaalla mähöttämisellä) ja Maximen äidin ostamat spiruliinatabletit on tehneet tehtävänsä? Meidän toimisto on täydentynyt yhdellä italialaisella (miespuolisella, raukkaparka tämän kanalauman keskellä) ja pian tulee uusi tanskalainen jolle ei kyllä enää ole tilaa paitsi pöydän alla. Huono huumori kukoistaa ja seinät on tapetoitu kuvilla yhteisistä illanvietoista (sekä ihan hävyttömän isoin Ruotsin ja Italian lipuilla!).

Lähden taas viikonlopun viettoon Maximen luo ja ikävöin jo nyt pöhköä kisuani, joka yritti aamulla piiloutua salamatkustajaksi laukkuun. Sieltä se killitti silmät selällään, kun olin jo heittämässä vaatteita päälle… Mauno on kasvanut ihan hurjasti, nyt se painaa jo 3 kg. Ties mikä monsteri siitä vielä tulee. Valitettavasti se on oppinut myös kiipeämään hellalle ja avaamaan ovia omatoimisesti. Edes mun kärsivällisyyteni ei riitä, kun se neljältä aamulla rämähtää sinnikkään yrittämisen jälkeen sängylle ilahtuneen maukaisun kera.

Joo, pälä pälä… Mitään asiaa ei ole mutta pakko silti koko ajan pitää mökää. Nyt kun oon yksin tässä pöydän ääressä, sijaiskärsijäksi joutuvat armaat lukijani Ü
Vielä 35 minuuttia töissä. Ja sitten 3 tuntia ja 16 minuuttia junassa, jihuu!

Aate aito

This is what the weekend looked like. We had planned about an hour of games outside with the guides……… It went well in the end, better than I had expected. The girls are so sweet (in their own, noisy and bordellique way) and excited about having two foreign leaders.


I’m half super excited and half anxious about this year. I feel there are so many things to think about that I should pretty much quit my job to be able to handle it all. But I decided it doesn’t have to be that perfect. We will have a good year which does not include me getting burnout :)
Sunday there was a trainig for all the new leaders. From 8:30am until 6pm in this freezing cold room. One of the trainers was driving me crazy, he was so… falsely perky. And noisy. And annoying. Otherwise the day was ok, I guess, even though I couldn’t help feeling I was wasting my time there. At least I have some qualification to be scout leader in France now (can’t remember what the nomination was, though…)


Now, good night everyone ! I will continue my evening procrastinating instead of sending e-mails to the parents of my guides or searching for covoiturage to go see mon mec this weekend - or anything productive whatsoever. I should and I could but I DON’T CARE. :)

*
photos: weheartit

Ja niin saapui syys

Autumn is here, this time for good I think. It’s hard to believe last weekend we were walking around in t-shirts - now I’m very happy to wrap myself up in sweaters and scarves and get energy kicks from riding my bike in crisp morning air that makes my cheeks turn pink ! I also love the sort of gloomy light in the evening and the dark rainy nights such as yesterday, when the mountains dissapear into clouds and fog… It’s such a cliché but it makes me shiver pleasantly looking outside into the cold rain and crawling up on my bed with a warm, purring cat right next to me. I love autumn <3


There are some less pleasant sides in autumn / winter, though. I bought 2 kilos of apples today (…) and realized afterwards that my last winter’s apple allergy has come back. I don’t get it. Why do I only get rash from apples when it’s cold outside ? Oh well. I’ll have to content myself with the beautiful kakis I just bought at my favourite fruit and veggie store. It’s the season. The guy in the store is so passionate about his products, he always makes me smile :) You know, the way the veggie guy in Amélie Poulain ?


These two last pics are from Finland, from about a year ago. That’s absurd. (also the other photos are from last autumn in Finland, here we don’t have those beautiful colours yet)



I’m going to attack my kakis now and prepare myself mentally to this weekend of intense scouting. Have a sweet weekend everyone <3

Mange ja sen paras kaveri (heti mun jälkeen tietty!). Oltiin äsken eläinlääkärillä ja nyt Magnuksella on passi ja mikrosiru ja kaikki rokotukset. Ja niskassa jälleen yksi pipetillinen kirppuainetta, plää. Toivottavasti nämä uusintakierrokset auttavat, koska siltä löytyi taas vatsan alta yksi kirppu!

Päivän kissatiedotus oli tässä, nyt meen valloittamaan keittiön (kun kämppis lähti kylään johonkin) ja sit katon lisää Private Practicea ja nautin siitä, että karvainen lapsi on kerrankin hiljaa ja rauhallinen (=tainnoksissa rokotuksista).

Voyage voyage

Annecy tai kavereiden kesken Anssi tai miksei myös Alppien Venetsia oli uskomattoman kaunis kaupunki! Onneksi sää suosi meidän retkeä, koko viikonlopun paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja aamun sumun hälvettyä lämpötila kohosi nopeasti yli +25 asteen. Ahh, mitä herkkua lokakuussa <3


Lauantaina me käytiin veneretkellä järvellä ihastelemassa kirkkaan turkoosia vettä, syötiin pitkä ja perusteellinen lounas sekä herkkujätskiä, ruokittiin joutsenia, ja ostosteltiin vähän.


Sunnuntaina ohjelmassa oli pakollisen croissant-aamiaisen sekä paikallisen sunnuntaitorin koluamisen jälkeen pyöräretki järven rantaa pitkin. Liikkeellä oli älyttömästi muitakin, ja Maximea ahdisti (ja mä kuulemma pyöräilin liian lujaa, hehe), mutta leuto tuuli ja upeat maisemat kompensoivat pieniä puutteita.


(NOLO SORMI, kännykällä on vaikea kuvata :))

Annecy vaikutti oikeastaan liian täydelliseltä paikalta ollakseen totta. Ympärillä kohoavat Alpit, eli vaeltamaan ja laskettelemaan ja kesällä hellettä pakoon pääsee helposti. Kaupungin vieressä levittäytyy yksi Keski-Euroopan puhtaimmista järvistä, jossa voi uida, veneillä, kalastaa… Maisemat on upeat ja vanha kaupunki idyllinen.


Mutta (aina on mutta!) kaikista edellämainituista syistä hinnat tuolla ovat myös pilvissä. Asuntojen, ravintoloiden, kauppojen, ihan kaiken. (Tässä ehkä näkyy myös ihan lähituntumassa sijaitseva Sveitsin raja?) Bongailtiin Maximen kanssa asuntoilmoituksia (EI vakavissamme) ja olishan sieltä puolella miljoonalla irronnut vaikka mitä :D Laskettiin, että joku pikkuinen laho mökki voitaisiin saada kolmen vuoden säästökuurin jälkeen, jos ei sinä aikana esim. ostettaisi ruokaa tai maksettaisi vuokraa. Ihan hyvä suunnitelma mun mielestä!


Toinen ikävä juttu oli valtava turistimassa. Sama ongelma on varmasti kaikissa etelän rannikkokaupungeissa Ranskassa - mutta Annecyssa turistikausi kestää vuoden ympäri… Jo kahden päivän oleilun aikana luoviminen jatkuvassa päämäärättömästi lompsivassa laumassa alkoi tuskastuttaa, joten tuskin voisin tuolla asuakaan (tällä on ainakin hyvä lohduttautua, kun säästöt ei riitä omaan taloon järven rannalla :D).


Reissusta jäi hyvä mieli, ja nyt vain odottelen seuraavaa :)

Tänä viikonloppuna en näe monsieur’ta, kun meidän keskinäinen kommunikointi viikolla ei aina ihan toimi (…) ja herra oli varannut menomatkansa Milanoon työmatkalle luullen että mä tulen sinne kylään. Juna lähtee siis Dolesta, eikä se sen takia voi lähteä Grenobleen yhdeksi päiväksi. Mulla taas on syksyn eka partiokokous, joten en voi lähteä täältä mihinkään. Hohhoi.

Nyt aion nauttia vapaaillasta käymällä lämpimässä suihkussa ja katsomalla Private Practicea ja Mad Meniä suklaan ja baileysin kanssa. Moikka!

Early bird

Sain työn palautettua jo tunti ennen kuin pitää lähteä toisiin töihin! Eikä edes väsytä! Mistä nyt tuulee? Yleensä viimeistelen työtä vielä 8:20, 25 yli rynnin vetäisemään päälle ensimmäiset käteen osuvat vaatteet, heittelen tavaroit pyörän koriin, jätän sängyn petaamatta ja singahdan autotalliin hakemaan pyörää. Sitten vain välttelen peiliä loppupäivän, koska jumalattomat silmäpussit yhdistettynä au naturel -lookiin ja vähän sinne päin harjattuun kuontaloon ei ole kovin imarteleva yhdistelmä…

Nyt oon nautiskellut rauhassa aamiaissmoothien ja kahvin ja ehdin vielä meikata ja pukea täysin kiireettä. Vau. Lisäksi seuraavasta deadlinesta ei ole tietoakaan, hääääärligt!

Nähdään illalla moi!