Viikonloppu oli ihana, niin kuin aina Maximen
luona. Aurinko paistoi (niin kuin aina Maximen luona), eikä me tehty
juuri muuta kun lagailtiin telkkarin eessä (rugbya mösjöölle ja
Gilmoreja mulle) ja syötiin kaikkea herkkua, niin kuin kotona tehtyä
sushia ja niin ikään kotitekoisia keksejä. Omsnoms.
Kotiintulo olikin vähän ikävämpää sitten. Edessä on partiontäyteinen viikko, joka edellyttää paljon suunnittelua ja kokoustamista ja keskustelua. Siis paljon aikaa. Huoneessa vallitsee myös jonkinasteinen kaaos (löydän jatkuvasti mysteerisesti kaikennäköistä sälää korvakoruista silmälaseihin sängyn alta, kuka lie niitä sinne raahaa :D), jolle pitäisi oman mielenrauhan vuoksi tehdä jotain. Lisäksi otin kaksi uutta dokkaria käännettäväksi (shoppailun historiaa, jihuu!), joten iltatöitä on tiedossa.
Kaikki tämä olisi ok. Mutta. Kämppiksen sairasloma alkaa kiristää kaikkien hermoja. Erityisesti minun.
Charlotten ja Magnuksen yhteiselo ei ole ollut ihan ongelmatonta (olenko jo maininnut aiheesta kenties…?). Magnus tekee pahojaan aina vain Charlotten aikaan, mikäli C:a on uskominen, ja on muutenkin sietämätön riiviö aina kun mä en ole kotona. Okei. Ymmärrän kyllä että sillä on ehkä mua ikävä, mutta luulen että syy ei ole vain siinä. Mange varmasti yhdistää kaiken kivan muhun, koska mä annan sille ruokaa ja juomaa, paijaan, harjaan, leikin, siivoan hiekkalaatikon, riekutan… Charlotte antaa ruokaa silloin kun mä olen poissa. Piste. Se myös siivoaa M:n lelut viikonlopun aikana (jos mä en siis ole kotona) piiloon olkkaria rumistamasta. Mikään ihmekään, jos pikkuista alkaa ahdistaa, kun kukaan ei leikitä ja lelutkin viedään.
Haluaisin vielä tarkentaa että ihan alunperin oli Charlotten idea että hei voisi olla kivaa ottaa kissa. Sitten sovittiin että se on enemmän mun kissa ja että otan sen mukaani kun muutan pois. Charlotte päätti ihan itsekseen, ettei kauheasti sekaannu koko juttuun ettei kiinny liikaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei se saa leikkiä ja paijata kisua… Oletin, että jos Charlotte halusi kissan ja sen mielestä on ihan okei, että jätän ne kahden viikonlopuksi kerran tai kaksi kuussa, se voisi haluta tehdä muutakin kuin lisätä raksuja kuppiin pari kertaa päivässä ja karjua Mangelle kun se tekee tyhmyyksiä.
Tänään aamulla mua odotti lattiantasosta irronnut kaakeli, jonka Magnus oli ilmeisesti eilen onnistunut irrottamaan seinästä. (???) Ja lappu jossa sanottiin ihan tällain kaikella ystävyydellä että mun pitäisi olla enemmän kotona ja viettää aikaa kissani kanssa, koska selkeästi sillä on kurjaa ilman mua. Mulla on jo valmiiksi syyllinen olo kun oon paljon töissä ja joudun vekslaamaan viikonloppuisin kahden kaupungin välillä, saatika sitten kun toinen osoittaa koko ajan syyttävällä sormella.
Ensi kerralla otan Mangen mukaani viikonlopuksi. Siinähän sitten tottuu Maximen kämppään, jos sinne joskus ensi kevät-kesällä muutetaan…
Kotiintulo olikin vähän ikävämpää sitten. Edessä on partiontäyteinen viikko, joka edellyttää paljon suunnittelua ja kokoustamista ja keskustelua. Siis paljon aikaa. Huoneessa vallitsee myös jonkinasteinen kaaos (löydän jatkuvasti mysteerisesti kaikennäköistä sälää korvakoruista silmälaseihin sängyn alta, kuka lie niitä sinne raahaa :D), jolle pitäisi oman mielenrauhan vuoksi tehdä jotain. Lisäksi otin kaksi uutta dokkaria käännettäväksi (shoppailun historiaa, jihuu!), joten iltatöitä on tiedossa.
Kaikki tämä olisi ok. Mutta. Kämppiksen sairasloma alkaa kiristää kaikkien hermoja. Erityisesti minun.
Charlotten ja Magnuksen yhteiselo ei ole ollut ihan ongelmatonta (olenko jo maininnut aiheesta kenties…?). Magnus tekee pahojaan aina vain Charlotten aikaan, mikäli C:a on uskominen, ja on muutenkin sietämätön riiviö aina kun mä en ole kotona. Okei. Ymmärrän kyllä että sillä on ehkä mua ikävä, mutta luulen että syy ei ole vain siinä. Mange varmasti yhdistää kaiken kivan muhun, koska mä annan sille ruokaa ja juomaa, paijaan, harjaan, leikin, siivoan hiekkalaatikon, riekutan… Charlotte antaa ruokaa silloin kun mä olen poissa. Piste. Se myös siivoaa M:n lelut viikonlopun aikana (jos mä en siis ole kotona) piiloon olkkaria rumistamasta. Mikään ihmekään, jos pikkuista alkaa ahdistaa, kun kukaan ei leikitä ja lelutkin viedään.
Haluaisin vielä tarkentaa että ihan alunperin oli Charlotten idea että hei voisi olla kivaa ottaa kissa. Sitten sovittiin että se on enemmän mun kissa ja että otan sen mukaani kun muutan pois. Charlotte päätti ihan itsekseen, ettei kauheasti sekaannu koko juttuun ettei kiinny liikaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei se saa leikkiä ja paijata kisua… Oletin, että jos Charlotte halusi kissan ja sen mielestä on ihan okei, että jätän ne kahden viikonlopuksi kerran tai kaksi kuussa, se voisi haluta tehdä muutakin kuin lisätä raksuja kuppiin pari kertaa päivässä ja karjua Mangelle kun se tekee tyhmyyksiä.
Tänään aamulla mua odotti lattiantasosta irronnut kaakeli, jonka Magnus oli ilmeisesti eilen onnistunut irrottamaan seinästä. (???) Ja lappu jossa sanottiin ihan tällain kaikella ystävyydellä että mun pitäisi olla enemmän kotona ja viettää aikaa kissani kanssa, koska selkeästi sillä on kurjaa ilman mua. Mulla on jo valmiiksi syyllinen olo kun oon paljon töissä ja joudun vekslaamaan viikonloppuisin kahden kaupungin välillä, saatika sitten kun toinen osoittaa koko ajan syyttävällä sormella.
Ensi kerralla otan Mangen mukaani viikonlopuksi. Siinähän sitten tottuu Maximen kämppään, jos sinne joskus ensi kevät-kesällä muutetaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti