Katsoin eilen uutiset ekaa kertaa noin kahteen
kuukauteen. Yleensä en viitsi kun alkaa masentaa, enkä ole viime aikoina
oikein ehtinyt tv:n edessä kököttääkään, kun olen siirtänyt Ergonomisen
Kotitoimistoni alakerran sohvalta omalle sängylle (ai, miks mulla muka
on selkä aamuisin jumissa?). Eilen kuitenkin ilta kului suunnilleen
näin:
klo 18: Lähden töistä kotiin. Tai lähtisin, jos vika asiakas ei soittaisi minuuttia vaille, ja sitten tulisi vielä kaksi meiliä, joihin on PAKKO vastata just nyt heti. Sitten keräilen kamojani, unohdan jotain, palaan takaisin, käyn vessassa (melkoinen suoritus untuvatoppis päällä, voin kertoa).
klo 18.40: Olen kotona. Kissa kaahaa alakertaan kertomaan, miten kurja ja ankea päivä sillä on ollut (lue: se on maannut mun sängyllä sekä peiton päällä että alla, huvitellut lymyilemällä parissa muovikassissa, kiivennyt tiskialtaaseen ja roskikseen ja jatkanut taas uniaan). Päätän ripustaa aamulla vihdoin pesukoneeseen saamani pyykit.
klo 18.45: Haen vessasta pyykkitelineen (meidän vessa on noin neliömetrin kokoinen, joten loogisesti siellä säilytetään vessanpytyn lisäksi myös kissan hiekkalaatikkoa, pyykkitelinettä, lattiaharja-armeijaa sekä erinäisiä imurin osia, jotka ei mahdu itse imurin kanssa meidän ruokakaappiin… olenko maininnut, että mun kämppiksellä on mun makuun aika paljon tavaraa?). Nostan telinettä, jotta näkisin jalkani, enkä kompastuisi karvaiseen tornadoon, joka siellä alhaalla pyörii. Hajotan eteisen lampun.
klo 18.50: Lakaisen lasinsiruja eteisen lattialta ja yritän samalla huitoa luudalla Magnusta vähän kauemmaksi. Sen mielestä leikki on hupaisin ikinä, ja naapurit saavat taas nauttia kauniista äänestäni.
klo 18.55: Saan vihdoin pyykkitelineen asennettua, nappaan telkkarin taustalle päälle ja ryhdyn ripustamaan pyykkejä.
klo 19.10: Valmista tuli! Katson kelloa ja totean, etten taida ihan ehtiä vaihtaa vaatteita ja rynniä ratikan kautta jumppaan, joka alkaa puoli kahdeksan. En olis halunnutkaan…
Bref, katsoin illan tv-uutiset sen pyykinripustamisohjelman jälkeen. Viidentoista minuutin lähetyksestä noin yhdeksän ja puoli minuuttia oli omistettu sille, että KAMALAA KUN ON KYLMÄ. Varokaa ihmiset, älkää menkö ulos, pukekaa lämmintä päälle ja ihan useampi kerros vaatetta, ja hei jos auto hajoaa, kyllä vakuutus korvaa. Ja näin kylmässä on ihan lainkin mukaan oikeutettua kieltäytyä menemästä töihin (paitsi jos sattuu olemaan töissä mukavassa lämmitetyssä toimistossa, harmi). Näin taustatietona mainittakoon, että täällä on päivällä noin 4 astetta pakkasta. Celsiusta.
Tekisi mieli painattaa itselleen reilun kokoinen rintanappi: “Olen selvinnyt hengissä paljon kylmemmästäkin. Lopettakaa kouhkaaminen.” Mutta ehkäpä en viitsi hirveästi paukutella henkseleitä, kun olen tällainen vilukissa, ja selviän nytkin vain siksi, että osaan tosiaan pukeutua sään vaatimalla vakavuudella: maailman paksuin untuvatoppis sekä tarvittaessa kahdet tai kolmet sukkahousut on pelastus! (sitä paitsi Suomessa kouhkataan ihan samalla lailla heti kun lämpötila nousee yli +25:n……)
Ensi viikolla noustaan jo plussan puolelle. Tule jo kevät!
klo 18: Lähden töistä kotiin. Tai lähtisin, jos vika asiakas ei soittaisi minuuttia vaille, ja sitten tulisi vielä kaksi meiliä, joihin on PAKKO vastata just nyt heti. Sitten keräilen kamojani, unohdan jotain, palaan takaisin, käyn vessassa (melkoinen suoritus untuvatoppis päällä, voin kertoa).
klo 18.40: Olen kotona. Kissa kaahaa alakertaan kertomaan, miten kurja ja ankea päivä sillä on ollut (lue: se on maannut mun sängyllä sekä peiton päällä että alla, huvitellut lymyilemällä parissa muovikassissa, kiivennyt tiskialtaaseen ja roskikseen ja jatkanut taas uniaan). Päätän ripustaa aamulla vihdoin pesukoneeseen saamani pyykit.
klo 18.45: Haen vessasta pyykkitelineen (meidän vessa on noin neliömetrin kokoinen, joten loogisesti siellä säilytetään vessanpytyn lisäksi myös kissan hiekkalaatikkoa, pyykkitelinettä, lattiaharja-armeijaa sekä erinäisiä imurin osia, jotka ei mahdu itse imurin kanssa meidän ruokakaappiin… olenko maininnut, että mun kämppiksellä on mun makuun aika paljon tavaraa?). Nostan telinettä, jotta näkisin jalkani, enkä kompastuisi karvaiseen tornadoon, joka siellä alhaalla pyörii. Hajotan eteisen lampun.
klo 18.50: Lakaisen lasinsiruja eteisen lattialta ja yritän samalla huitoa luudalla Magnusta vähän kauemmaksi. Sen mielestä leikki on hupaisin ikinä, ja naapurit saavat taas nauttia kauniista äänestäni.
klo 18.55: Saan vihdoin pyykkitelineen asennettua, nappaan telkkarin taustalle päälle ja ryhdyn ripustamaan pyykkejä.
klo 19.10: Valmista tuli! Katson kelloa ja totean, etten taida ihan ehtiä vaihtaa vaatteita ja rynniä ratikan kautta jumppaan, joka alkaa puoli kahdeksan. En olis halunnutkaan…
Bref, katsoin illan tv-uutiset sen pyykinripustamisohjelman jälkeen. Viidentoista minuutin lähetyksestä noin yhdeksän ja puoli minuuttia oli omistettu sille, että KAMALAA KUN ON KYLMÄ. Varokaa ihmiset, älkää menkö ulos, pukekaa lämmintä päälle ja ihan useampi kerros vaatetta, ja hei jos auto hajoaa, kyllä vakuutus korvaa. Ja näin kylmässä on ihan lainkin mukaan oikeutettua kieltäytyä menemästä töihin (paitsi jos sattuu olemaan töissä mukavassa lämmitetyssä toimistossa, harmi). Näin taustatietona mainittakoon, että täällä on päivällä noin 4 astetta pakkasta. Celsiusta.
Tekisi mieli painattaa itselleen reilun kokoinen rintanappi: “Olen selvinnyt hengissä paljon kylmemmästäkin. Lopettakaa kouhkaaminen.” Mutta ehkäpä en viitsi hirveästi paukutella henkseleitä, kun olen tällainen vilukissa, ja selviän nytkin vain siksi, että osaan tosiaan pukeutua sään vaatimalla vakavuudella: maailman paksuin untuvatoppis sekä tarvittaessa kahdet tai kolmet sukkahousut on pelastus! (sitä paitsi Suomessa kouhkataan ihan samalla lailla heti kun lämpötila nousee yli +25:n……)
Ensi viikolla noustaan jo plussan puolelle. Tule jo kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti