Selvisin kuin selvisinkin viikonlopusta!
Kymmenistä hyttysenpuremista ja särkevistä jäsenistä huolimatta muistan
taas, miksi olen partiossa. On aika priceless löytää itsensä istumasta
puolenyön aikaan vuoren juurelta paistamassa vaahtokarkkeja itse
(märästä puusta…) sytytetyssä nuotiossa ja katsomassa tähtiä. Ja
loppujen lopuksi retkipaikan omistaja oli ihan mukava noin 95-vuotias
papparainen, joka esitteli innoissaan meille tiluksensa Rooman
valtakunnan aikaisine raunioineen (jotka hänen isoisänsä oli
1850-luvulla löytänyt!). Kerrankin johtajien harteille jäi vain kaiken
mukavan tekeminen, niin kuin telttojen pystytys, nuotion sytytys,
aikataulun hallinnointi ja ohjelmiin osallistuminen, koska tytöt olivat
itse tehneet ohjelman. Kyl ne on taitavia <3
Rivien välistä voinee siis lukea, että viikonloppu oli kuin olikin melkoinen suksee - jos mukaan ei lasketa junamatkoja sinne ja takaisin. Mun paluumatka kulkee valitettavasti aina Lyonin Part-Dieu-aseman kautta, ja siellä vallitsee sunnuntaisin noin klo 18-21 aivan helvetillinen kaaos. Ihmiset rynnivät päättömästi laumoina sinne tänne noin satametrisessä asemahallissa tosi kätevine perässä vedettävine matkalaukkuihin (joihin on tosi kätevää kompastua, kun itse yrittää pujotella kahteen suuntaan vellovan lauman läpi omalle laiturille), valtavine rinkkoineen, kissoineen, koirineen, lastenvaunineen, pyörätuoleineen…
Oman pikantin lisänsä sekamelskaan luo se, että oman junan laiturin saa tietää keskimäärin kolme minuuttia ennen junan lähtöä (ja SNCF:n kuulutusten mukaan junaan ei välttämättä päästetä enää, jos junan lähtöön on alle kaksi minuuttia, hehheh), ja silloin on parasta on olla nopeat refleksit, jos meinaa saada junasta paikan. Täällä kun ei harrasteta muissa kuin luotijunissa paikkalippuja. Nopeat syövät siis hitaat… Edellämainitusta syystä junaan saatetaan myös myydä paljon enemmän lippuja kuin siellä todellisuudessa on paikkoja, mikä varsinkin lakkojen aikaan voi aiheuttaa sen, ettei junaan välttämättä kirjaimellisesti enää mahdu sisään, vaikka lipun olisikin saanut ostettua ihan ongelmitta. Olen kerran jos toisenkin matkannut äärettömän mukavasti vessan ovien edessä rinkan päällä istuen ja haukkoen happea jokaisen aseman kohdalla.
Ei ole paljon kehumista täkäläisessä junamatkustamisessa, ei… (VR:stä olen kuullut paljon pahaa, eikä kaiketi ainakaan Hki-Tku-radalla junien täsmällisyyttä voi varsinaisesti kiitellä, mutta Tku-Tre-välillä en muista kohdanneeni yhtään yli 15 minuutin myöhästymistä monivuotisen edestakaisin suhaamisen aikana. Ja istumapaikka on AINA.) Täällä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan pitkänmatkan busseja juuri ole, joten pitkään matkustamisessa on ollut vaihtoehtona joko oma auto tai SNCF:n diktatuuriin alistuminen.
Viime vuosien aikana on kuitenkin huomattavasti yleistynyt covoiturage eli suomeksi kimppakyydit. Suosituin sivusto on kahdeksan vuotta sitten perustettu covoiturage.fr-sivusto, jonne kirjauduttuaan voi etsiä itselle sopivia kyytitarjouksia tai vastaavasti jättää itse ilmoituksen tarjoten kyytiä halukkaille. Etuina tässä ovat mm. edullisuus ja matkan nopeus (ei junien vaihtoja, ja jos vain sopiva kyyti löytyy, on mahdollistä päästä lähes ovelta ovelle) ja lisäksi on tietysti mukava tutustua uusiin ihmisiin. Tietysti kuulostaa aika pelottavalta lähteä ihan kenen tahansa kyytiin, mutta sivustolla on muiden käyttäjien arvioiden perusteella helppo nähdä, onko kuljettaja “luotettava”. Omalle kohdalle on osunut lähes pelkästään opiskelijoita, jotka ajelevat viikonlopuiksi kotiin, ja tunnelma on ollut lähes aina todella rento.
Viime vuonna, kun loin oman tilini sivustolle, yhteyden kuskeihin sai suoraan joko viestittämällä sivun kautta tai puhelimitse. Sovittiin tapaamispaikka, -aika ja hinta, ja asia oli sillä selvä. Nyt sivusto on uudistunut, ja nykyään kyytiä etsivien on pakko lisätä pankkitietonsa profiiliin ja tehdä varaus sivuston kautta. Maksu hoituu suoraan tilisiirtona, joka kulkee myöskin sivuston ylläpidon kautta, ja heille jää välityspalkkiona muutama euro per kyyti. Tämä on ainakin kuulemieni tarinoiden mukaan huomattavasti laimentanut intoa luoda tili sivustolle, mikä on todella sääli. Ilmeisesti myös SNCF:llä on näppinsä pelissä, ja ainakin huhujen mukaan kimppakyydeistä pitäisi myöhemmin maksaa veroja. Onhan se nyt ihan huutava vääryys, jos rahaa valuu sekä SNCF:n että Ranskan valtion näppien ohi! Kyllä minä niin mieleni pahoitan tällaisesta touhusta…
Mun ei käsittääkseni pitänyt kirjoittaa yhtään mitään SNCF:ään liittyvää tänään, mutta kun aloitin, tekstiä vain tuli ja tuli, joten olkaatte hyvät. Jotain positiivisempaa ajattelin rustailla ensi kerralla ;)
***
p.s. Koska aiheeseen liittyvää kuvitusta ei ollut saatavilla, saatte taas tyytyä aiheeseen liittymättömään kissakuvitukseen… Maunolla on selvästi jalkafetissi. Se rakastaa varpaita, sukkia ja kenkiä. Mitä haisevammat, sitä paremmat. Aamulla on ihana herätä siihen, että karhea kieli kutittaa jalkapohjia.
Rivien välistä voinee siis lukea, että viikonloppu oli kuin olikin melkoinen suksee - jos mukaan ei lasketa junamatkoja sinne ja takaisin. Mun paluumatka kulkee valitettavasti aina Lyonin Part-Dieu-aseman kautta, ja siellä vallitsee sunnuntaisin noin klo 18-21 aivan helvetillinen kaaos. Ihmiset rynnivät päättömästi laumoina sinne tänne noin satametrisessä asemahallissa tosi kätevine perässä vedettävine matkalaukkuihin (joihin on tosi kätevää kompastua, kun itse yrittää pujotella kahteen suuntaan vellovan lauman läpi omalle laiturille), valtavine rinkkoineen, kissoineen, koirineen, lastenvaunineen, pyörätuoleineen…
Oman pikantin lisänsä sekamelskaan luo se, että oman junan laiturin saa tietää keskimäärin kolme minuuttia ennen junan lähtöä (ja SNCF:n kuulutusten mukaan junaan ei välttämättä päästetä enää, jos junan lähtöön on alle kaksi minuuttia, hehheh), ja silloin on parasta on olla nopeat refleksit, jos meinaa saada junasta paikan. Täällä kun ei harrasteta muissa kuin luotijunissa paikkalippuja. Nopeat syövät siis hitaat… Edellämainitusta syystä junaan saatetaan myös myydä paljon enemmän lippuja kuin siellä todellisuudessa on paikkoja, mikä varsinkin lakkojen aikaan voi aiheuttaa sen, ettei junaan välttämättä kirjaimellisesti enää mahdu sisään, vaikka lipun olisikin saanut ostettua ihan ongelmitta. Olen kerran jos toisenkin matkannut äärettömän mukavasti vessan ovien edessä rinkan päällä istuen ja haukkoen happea jokaisen aseman kohdalla.
Ei ole paljon kehumista täkäläisessä junamatkustamisessa, ei… (VR:stä olen kuullut paljon pahaa, eikä kaiketi ainakaan Hki-Tku-radalla junien täsmällisyyttä voi varsinaisesti kiitellä, mutta Tku-Tre-välillä en muista kohdanneeni yhtään yli 15 minuutin myöhästymistä monivuotisen edestakaisin suhaamisen aikana. Ja istumapaikka on AINA.) Täällä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan pitkänmatkan busseja juuri ole, joten pitkään matkustamisessa on ollut vaihtoehtona joko oma auto tai SNCF:n diktatuuriin alistuminen.
Viime vuosien aikana on kuitenkin huomattavasti yleistynyt covoiturage eli suomeksi kimppakyydit. Suosituin sivusto on kahdeksan vuotta sitten perustettu covoiturage.fr-sivusto, jonne kirjauduttuaan voi etsiä itselle sopivia kyytitarjouksia tai vastaavasti jättää itse ilmoituksen tarjoten kyytiä halukkaille. Etuina tässä ovat mm. edullisuus ja matkan nopeus (ei junien vaihtoja, ja jos vain sopiva kyyti löytyy, on mahdollistä päästä lähes ovelta ovelle) ja lisäksi on tietysti mukava tutustua uusiin ihmisiin. Tietysti kuulostaa aika pelottavalta lähteä ihan kenen tahansa kyytiin, mutta sivustolla on muiden käyttäjien arvioiden perusteella helppo nähdä, onko kuljettaja “luotettava”. Omalle kohdalle on osunut lähes pelkästään opiskelijoita, jotka ajelevat viikonlopuiksi kotiin, ja tunnelma on ollut lähes aina todella rento.
Viime vuonna, kun loin oman tilini sivustolle, yhteyden kuskeihin sai suoraan joko viestittämällä sivun kautta tai puhelimitse. Sovittiin tapaamispaikka, -aika ja hinta, ja asia oli sillä selvä. Nyt sivusto on uudistunut, ja nykyään kyytiä etsivien on pakko lisätä pankkitietonsa profiiliin ja tehdä varaus sivuston kautta. Maksu hoituu suoraan tilisiirtona, joka kulkee myöskin sivuston ylläpidon kautta, ja heille jää välityspalkkiona muutama euro per kyyti. Tämä on ainakin kuulemieni tarinoiden mukaan huomattavasti laimentanut intoa luoda tili sivustolle, mikä on todella sääli. Ilmeisesti myös SNCF:llä on näppinsä pelissä, ja ainakin huhujen mukaan kimppakyydeistä pitäisi myöhemmin maksaa veroja. Onhan se nyt ihan huutava vääryys, jos rahaa valuu sekä SNCF:n että Ranskan valtion näppien ohi! Kyllä minä niin mieleni pahoitan tällaisesta touhusta…
Mun ei käsittääkseni pitänyt kirjoittaa yhtään mitään SNCF:ään liittyvää tänään, mutta kun aloitin, tekstiä vain tuli ja tuli, joten olkaatte hyvät. Jotain positiivisempaa ajattelin rustailla ensi kerralla ;)
***
p.s. Koska aiheeseen liittyvää kuvitusta ei ollut saatavilla, saatte taas tyytyä aiheeseen liittymättömään kissakuvitukseen… Maunolla on selvästi jalkafetissi. Se rakastaa varpaita, sukkia ja kenkiä. Mitä haisevammat, sitä paremmat. Aamulla on ihana herätä siihen, että karhea kieli kutittaa jalkapohjia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti