Tänään paistoi AURINKO! Ja vaikka olinkin aika
väsynyt yli viikon jatkuneesta energisestä gradupuuhailusta ja
työnteosta (mistä näitä energiapiikkejä oikein tulee???), olihan tuonne
ulos pakko päästä pällistelemään kaunista lumimaisemaa ja niiiiin
harvinaista sinitaivasta <3 Otin kavereikseni jokseenkin
vastahakoisen Alpon sekä uuden digipokkarin, jotta pääsin testailemaan
sen kykyjä kerrankin kunnon valaistuksessa. Alla siis kävelyretken
kuvasatoa ryyditettynä viikon hajatelmilla:
Oon ollut vuorotellen zombimaisen väsynyt ja maanisen tehokas viime päivinä. Vallalla on kuitenkin jälkimmäinen olotila, mikä on vaihteeksi ihan kivaa! Alan vähitellen itsekin vakuuttua siitä, että voin saada gradun valmiiksi toukokuuhun mennessä. Lupasin myös itselleni lähteä reilaamaan, jos saan gradun ajoissa valmiiksi!
Vuoden vaihtuessa mieleen hiipi epäilys, josko povaamani vuoden 2013 suuri vauvabuumi koskettaisikin itseäni vähän liiankin henkilökohtaisesti… Nyt kun vaara mitä ilmeisimmin on ohi, olen innoissani (ja helpottuneena) suunnitellut tulevaa. Jotenkin edessä oleva neljän kuukauden (IIK!) gradurutistus, sitä seuraava muuttorumba ja Ranskan viranomaisten kanssa taistelu ei tunnukaan tästä perspektiivistä enää yhtään niin vaikeilta :D
Kävin eilen illalla pienellä happihyppelyllä armottoman näppiksen hakkaamisen lomassa, siis ihan todellakin vain kävelin rauhallista tahtia noin puoli tuntia. Viimeiset sata metriä tuntui kuitenkin toivottoman pitkiltä, ja eteisessä panin heti makuulleen, kun maailma pimeni, eikä jäsenissä ollut voimaa edes takkia riisua. Äiti tuikkasi heti sokerimittarin sormeen, ja verensokerinihan olikin huima 1.7… Netistä luin, että alle 3:n menevät lukemat voi olla jo melkein hengenvaarallisia. Että tällaista.
Tänäänkin on ollut vähän heikko olo ja sokerin nauttiminen on aiheuttanut kauheita energiapiikkejä, jotka päättyvät kuitenkin tärinään ja huonoon oloon. Ärsyttävää. Täytyy varmaan kehittää jotain terveellisempiä (vähäsokerisempi) välipaloja kuin kahvia ja suklaata/keksiä :(
Tein tänä vuonna poikkeuksellisesti uuden vuoden lupauksia. Lupasin ensinnäkin voittaa puhelinkammoni ja ruveta soittelemaan säännöllisesti kavereilleni. Ihan pieni juttu, mutta mulle kuitenkin jotenkin aika iso. Soitin sunnuntaina yhdelle opiskelukaverille, jota en oo nähnyt aikoihin, ja oli kyllä kieltämättä kivaa jutella!
Toinen lupaukseni liittyy turhautumiseeni tavarapaljouteen ja huonolaatuisiin vaateostoksiin. Lupasin siis pitää tämän vuoden materiaaliset ostokset mahdollisimman minimissään (sanoivat mitä vain kuluttamisen hyödyistä kansantaloudelle) ja yrittää panostaa ennemmin laadukkaisiin vaatteisiin. Vinkkejä otetaan vastaan laadukkaista (mieluiten ei sikamaisen kalliista) ja mahdollisesti vielä ekologisista vaatemerkeistä ja -kaupoista.
Vanha lukiokaveri kaupitteli facebookissa 3 kuukauden kuntosalikorttia erittäin kohtuulliseen hintaan, ja tartuin heti syöttiin. Ihanaa päästä taas jumppaamaan! Kylmä ja liukas keli ei innosta mua (edes aurinkoisella säällä) mihinkään kävelyretkiä kovempiin urheilusuorituksiin, ja huomaan kyllä sekä fyysisestä että henkisestä olotilasta, että hikiurheilu olisi enemmän kuin tervetullut lisä päivärutiineihin. Perjantaina päräytän siis bodybalance-tunnilla ja sunnuntaina ajattelin uskaltautua testaamaan tehomuokkauksen nimellä kulkevaa lihaskuntoa. (Jälkimmäinen vähän epäilyttää tämän lähes vuoden kestäneen lihaskuntoilutauon jälkeen…)
Maximen lukemattomat saarnat kosmetiikan sisältämistä vaarallisista ja mahdollisesti vaarallisista kemikaaleista alkaa vähitellen tuottaa hedelmää. Oon jo kauan käyttänyt ranskalaisen Ushuaïan alumiinittomia deodorantteja (joista varsinkin se vaaleanpunainen hibiscus tuoksuu ihanalta <3), ja tänä vuonna hiuksetkin on puhdistuneet äitin jostain lahjaksi saamilla hunaja- ja koivushampoilla, jotka on ainakin etiketin mukaan valmistettu luonnollisista kasviöljyistä. Tai jotain sellaista :D
Seuraavaksi ajattelin testata luonnonmukaisempia kasvovoiteita, osittain myös siksi, että oon niin monesta paikasta lukenut, että ne parantaa ihon kuntoa ja pitää sen hyvänä vielä sittenkin, kun ikää alkaa kertyä. Tilasin siis netistä Weledan yövoiteen näin alkuun. Lupaan kertoa tuloksista, mikäli se nyt ketään kiinnostaa.
Olen ollut illan yksin kotona (äiti meni yöhön töihin, isi on Intiassa ja sisko ja veli Lapissa - ei kylläkään yhdessä), joten koko talo on ollut mun! Laitoin illalliseksi munakokkelia, paahtoleipää ja jugurtti-mysliä, kun aamiainen illallisena tuntui vielä silloin tosi hyvältä idealta. Nyt vähän yököttää… Lakkasin myös kynnet keltaisiksi siinä toivossa, että kevät(mieli) tulisi vähän nopeammin, mutta kai se on alistuttava tosiasioihin. Huomennakin aurinko nousee vasta yhdeksän maissa ja ulos on puettava sata kerrosta vaatteita päälle. Mun mieleni halajaa johonkin leudommille leveysasteille…
Parasta ehkä vain päättää tämä päätön postaus tähän. Onnitteluni (vai pahoitteluni?) niille, jotka pääsivät loppuun asti!
Oon ollut vuorotellen zombimaisen väsynyt ja maanisen tehokas viime päivinä. Vallalla on kuitenkin jälkimmäinen olotila, mikä on vaihteeksi ihan kivaa! Alan vähitellen itsekin vakuuttua siitä, että voin saada gradun valmiiksi toukokuuhun mennessä. Lupasin myös itselleni lähteä reilaamaan, jos saan gradun ajoissa valmiiksi!
Vuoden vaihtuessa mieleen hiipi epäilys, josko povaamani vuoden 2013 suuri vauvabuumi koskettaisikin itseäni vähän liiankin henkilökohtaisesti… Nyt kun vaara mitä ilmeisimmin on ohi, olen innoissani (ja helpottuneena) suunnitellut tulevaa. Jotenkin edessä oleva neljän kuukauden (IIK!) gradurutistus, sitä seuraava muuttorumba ja Ranskan viranomaisten kanssa taistelu ei tunnukaan tästä perspektiivistä enää yhtään niin vaikeilta :D
Kävin eilen illalla pienellä happihyppelyllä armottoman näppiksen hakkaamisen lomassa, siis ihan todellakin vain kävelin rauhallista tahtia noin puoli tuntia. Viimeiset sata metriä tuntui kuitenkin toivottoman pitkiltä, ja eteisessä panin heti makuulleen, kun maailma pimeni, eikä jäsenissä ollut voimaa edes takkia riisua. Äiti tuikkasi heti sokerimittarin sormeen, ja verensokerinihan olikin huima 1.7… Netistä luin, että alle 3:n menevät lukemat voi olla jo melkein hengenvaarallisia. Että tällaista.
Tänäänkin on ollut vähän heikko olo ja sokerin nauttiminen on aiheuttanut kauheita energiapiikkejä, jotka päättyvät kuitenkin tärinään ja huonoon oloon. Ärsyttävää. Täytyy varmaan kehittää jotain terveellisempiä (vähäsokerisempi) välipaloja kuin kahvia ja suklaata/keksiä :(
Tein tänä vuonna poikkeuksellisesti uuden vuoden lupauksia. Lupasin ensinnäkin voittaa puhelinkammoni ja ruveta soittelemaan säännöllisesti kavereilleni. Ihan pieni juttu, mutta mulle kuitenkin jotenkin aika iso. Soitin sunnuntaina yhdelle opiskelukaverille, jota en oo nähnyt aikoihin, ja oli kyllä kieltämättä kivaa jutella!
Toinen lupaukseni liittyy turhautumiseeni tavarapaljouteen ja huonolaatuisiin vaateostoksiin. Lupasin siis pitää tämän vuoden materiaaliset ostokset mahdollisimman minimissään (sanoivat mitä vain kuluttamisen hyödyistä kansantaloudelle) ja yrittää panostaa ennemmin laadukkaisiin vaatteisiin. Vinkkejä otetaan vastaan laadukkaista (mieluiten ei sikamaisen kalliista) ja mahdollisesti vielä ekologisista vaatemerkeistä ja -kaupoista.
Vanha lukiokaveri kaupitteli facebookissa 3 kuukauden kuntosalikorttia erittäin kohtuulliseen hintaan, ja tartuin heti syöttiin. Ihanaa päästä taas jumppaamaan! Kylmä ja liukas keli ei innosta mua (edes aurinkoisella säällä) mihinkään kävelyretkiä kovempiin urheilusuorituksiin, ja huomaan kyllä sekä fyysisestä että henkisestä olotilasta, että hikiurheilu olisi enemmän kuin tervetullut lisä päivärutiineihin. Perjantaina päräytän siis bodybalance-tunnilla ja sunnuntaina ajattelin uskaltautua testaamaan tehomuokkauksen nimellä kulkevaa lihaskuntoa. (Jälkimmäinen vähän epäilyttää tämän lähes vuoden kestäneen lihaskuntoilutauon jälkeen…)
Maximen lukemattomat saarnat kosmetiikan sisältämistä vaarallisista ja mahdollisesti vaarallisista kemikaaleista alkaa vähitellen tuottaa hedelmää. Oon jo kauan käyttänyt ranskalaisen Ushuaïan alumiinittomia deodorantteja (joista varsinkin se vaaleanpunainen hibiscus tuoksuu ihanalta <3), ja tänä vuonna hiuksetkin on puhdistuneet äitin jostain lahjaksi saamilla hunaja- ja koivushampoilla, jotka on ainakin etiketin mukaan valmistettu luonnollisista kasviöljyistä. Tai jotain sellaista :D
Seuraavaksi ajattelin testata luonnonmukaisempia kasvovoiteita, osittain myös siksi, että oon niin monesta paikasta lukenut, että ne parantaa ihon kuntoa ja pitää sen hyvänä vielä sittenkin, kun ikää alkaa kertyä. Tilasin siis netistä Weledan yövoiteen näin alkuun. Lupaan kertoa tuloksista, mikäli se nyt ketään kiinnostaa.
Olen ollut illan yksin kotona (äiti meni yöhön töihin, isi on Intiassa ja sisko ja veli Lapissa - ei kylläkään yhdessä), joten koko talo on ollut mun! Laitoin illalliseksi munakokkelia, paahtoleipää ja jugurtti-mysliä, kun aamiainen illallisena tuntui vielä silloin tosi hyvältä idealta. Nyt vähän yököttää… Lakkasin myös kynnet keltaisiksi siinä toivossa, että kevät(mieli) tulisi vähän nopeammin, mutta kai se on alistuttava tosiasioihin. Huomennakin aurinko nousee vasta yhdeksän maissa ja ulos on puettava sata kerrosta vaatteita päälle. Mun mieleni halajaa johonkin leudommille leveysasteille…
Parasta ehkä vain päättää tämä päätön postaus tähän. Onnitteluni (vai pahoitteluni?) niille, jotka pääsivät loppuun asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti