Etsitään omaa kotia, tositarkoituksella

Taloutemme järkevämpi osapuoli on jo pidemmän aikaa tarkkaillut silmä kovana asuntojen hintoja ja lainojen koronvaihteluita raportoiden aika ajoin mulle suu vaahdossa siitä, miten just nyt on oikea hetki investoida omaan kotiin. Minä olen yleensä tyytynyt myötäilemään vähän hajamielisesti, koska talon ostaminen on tuntunut monestakin syystä todella kaukaiselta ajatukselta. Tai oikeastaan syitä on kaksi: a. me ei tiedetä yhtään, missä asutaan vaikka puolen vuoden päästä, ja b. meillä ei oo rahaa. (lue: mulla ei ole rahaa.)

Nyt kuitenkin varoivaisesti ollaan ruvettu totuttelemaan ajatukseen, että ehkä (tämä on tosi iso ehkä, johtuen lähinnä Maximen työtilanteesta) tänne Brysseliin voisi harkita ihan asettuvansa. Jos nyt ei loppuelämäkseen, kuitenkin sen verran pitkäksi aikaa, että oikeasti oma koti kannattaisi hankkia. Niin oma, että uskaltaisi esim. hakata nauloja seiniin tai sutia väriä elämään, eikä vain aina eläisi tällaisten väliaikaisratkaisujen kanssa. Ollaan siis selailtu ahkerasti Immowebin ja Google mapsin sivuja ja kartoitettu hintoja, asuinalueita ja yleisesti tarjontaa täällä Euroopan pääkaupungissa.

Parasta nykyisessä asunnossa: tilan tuntu ja nuo valtavat (joskin tuskaisen likaiset) ikkunat. Kissa kuvausrekvisiittaa ;)

Meidän nykyinen kämppä on niin älyttömän kiva ja hyvällä paikalla, että rima on suht korkealla, enkä minä ainakaan ole valmis hyväksymään muita kuin lähes täydellisiä kandidaatteja, toki budjetin sallimissa rajoissa. Meidän vaatimuslista ja Immowebin tarjonta vain eivät ihan tunnu aina kohtaavan.

Meille tärkeitä kriteerejä ovat seuraavat:

• Sijainti. Bryssel on superruuhkainen kaupunki, eikä sujuva julkinen liikenne ole mikään itsestäänselvyys, joten paikka on syytä valita huolella, jotta kummallakin on suht mukava työmatka. Tällä hetkellä mulla on mukava parinkymmenen minuutin kävelymatka (tai vajaan vartin metromatka jos tulee kissoja ja koiria taivaalta) byroolle, kun taas Maxime voi valita viettävänsä aamuruuhkassa joko 30-40 minuuttia ratin takana tai 50-80 minuuttia (en huijaa!) metrossa+ratikassa+bussissa. Tasan ei käy nallekarkit. Siitä kyllä vielä keskustelemme, että kuinka kauas keskustasta olemme valmiita siirtymään. Maxime innostui nimittäin suuresti yhdessä ilmoituksessa bongatusta lehmästä laitumella talon vieressa, kun taas allekirjoittaneessa se aiheutti lähinnä kauhun väristyksiä...

Tällä hetkellä katselemme elämänmenoa Brysselissä tällaisesta näkövinkkelistä

• Riittävästi makuuhuoneita. Tai tämä taitaa olla enemmän mun vaatimukseni, mutta kyllä mun mielestä ainakin kolme pitäisi olla: yksi meille, yksi vieraille ja yksi potentiaaliselle jälkikasvulle. Täällä on yllättävän paljon taloja, joissa on neljä tai viisikin makkaria, mutta usein ne ovat sitten tosi pieniä ja ahtaita, ja minä kyllä kaipaisin ennemmin tilaa ja avaruutta.

Belgialaisia omakotitaloja. Kapean julkisivun taakse kätkeytyy usein kapea ja käytäväimäinen koti...

• Oikea suihku. Ei siis kylpyammesuihkua, vaan se semmoinen joka Suomessa on ihan yleinen normi. Täällä ratkaisu tunnetaan nimellä "douche à l'italienne" eli italialainen suihku. Hassua...
• Erillinen vessa. Tämä oli Maximelle ihan tosi tärkeä juttu. Ilmeisesti sitä ahdistaa asioida liian avarassa WC-tilassa :D Ja onhan se toki kätevää, että sillä välin kun toinen on istunnolla, toisella on pääsy kylppärin peiliin ja lavuaariin.

• Iso keittiö. (tähän huutomerkki: !) Mielellään myös ns. cuisine super-équipée, eli "supervarusteltu" keittiö - suomalaisittain ihan vain keittiö - , jossa on kaikki pelit ja vehkeet. Eli kaapistot, tiskiallas, hella ja mahdollisesti jopa jääkaappi ja astianpesukone. Tämän hetkinen keittiömme on suht tilava mutta ihan kauhea suunnittelukatastrofi: säilytystilaa on reilusti hankalissa paikoissa (tiskikoneen taakse jäävässä kulmakaapissa! kolmen metrin korkeudella!) ja pöytäpintaa ihan minimaalisesti, siitäkin suurin osa vaikeasti tavoiteltavassa kulmassa. Olisikin unelmien täyttymys, jos keittiöön mahtuisi kaksi ihmistä puuhaamaan yhtä aikaa ilman jatkuvaa tappelua!

• Puutarha/piha. Maximelle tämä on se eka, minkä se tsekkaa joka ilmoituksesta. Täällä ahtaassa Belgiassa pihat ovat usein pikkuruisia, betonilla ainakin osittain päällystettyjä, ja mallia käytävä kahden korkean muurin välissä. Me taas haluttais, että pihaan saisi vähän istutuksia, puutarhakaluston ja tilaa lapsen/lasten leikkiä. Eikä yhtään haittais, jos aurinko pääsisi sinne paistamaan, eikä naapureilla olisi suoraa näköyhteyttä meidän puuhiin ylemmistä kerroksista. (Eli oma talo hakusessa, ei kerrostalon pohjakerros...)

Tämän tyyliset puutarhat ovat täällä muotia...

• Ei välitöntä suurremontin tarvetta. Olen valmis maalaamaan, tapetoimaan ja tekemään muuta pientä pikkuremonttia, mutta olen elämässäni sen verran monta remppaa joutunut näkemään, etten enää kaipaa sitä sekasotkua, jatkuvia riitoja ja pihalla otettuja suihkuja...... Eikä meillä kyllä olis varaakaan ruveta myös remontoimaan.

Pääasiassa täällä on tarjolla verrattaen kalliita, suomalaiseen tasoon verrattuna tosi huonokuntoisia, ahtaita ja pimeitä kämppiä. Ainakin jos ei ole valmis lähtemään kauemmas keskustasta ja viettämään päivittäin runsaasti aikaa työmatkaan (emme ole, tai minä ainakaan). 300 000€ rupeaa olemaan suht realistinen budjetti, ja silloinkin yleensä joutuu joustamaan ainakin jostain vaatimuksesta (varsin usein tuosta viimeisestä, valitettavasti).

Asia, joka mua on suuresti ihmetyttänyt täkäläisissä asuntoilmoituksissa on se, että tosi harvat vaivautuu siivoamaan kotona ennen kuvien ottamista tai panostaa hyviin kuviin. Kyllä mua ainakin vakuuttaa sata kertaa enemmän laadukas kuva, josta näkee huoneiden koon ja mallin realistisesti sen sijaan, että sanallisesti vakuutetaan että tosi kiva ja iso on, mutta kuvassa näkyy vain himohamstraajatyylisiä tavaravuoria ja ruosteisia vesijohtoja. Ehkä täällä on vain niin paljon kysyntää, että vähän huonompikin talo menee kuin kuumille kiville, jos sijainti on ok?

Meillähän on aina kaikki ihan viimisen päälle

Olen pannut myös merkille, että täällä on suosittua maalata seinät melko... räväkän värisiksi. Kauhein oli yksi talo, jonka kaikkien huoneiden seinät oli sudittu tosi tumman violeteiksi. Ahdistavaa! En itsekään ole erityisen suuri skandinaavisen valko-beigen, pelkistetyn tyylin ystävä, mutta rajansa kaikella... :D

Onneksi tässä ei vielä ole sentään mikään kiire talokaupoille, vaan ensinnäkin rauhassa odotetaan tietoa, että jäädäänkö tänne edes asumaan (alkuvuodesta pitäisi tilanteen vähän valottua). Sillä välin on hyvä jatkaa vieraampien asuinalueidin kartoittamista ja saanpahan minäkin lisäaikaa siirtää euroja säästötilille!