It's the most wonderful time of the year

Minä sitten niin tykkään tästä loppuvuoden juhlakaudesta ja varsinkin joulusta! Meillä bailaus aloitetaan Maximen synttäreistä, joita seuraavat omani vain neljä päivää myöhemmin ja sitten yleensä tiivistä tahtia pikkujoulut, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi. Kiirettä siis pitää.

Tänä vuonna sain jonkun reippauspuuskan jo hyvissä ajoin marraskuussa (mahtoi liittyä niiden M:n synttäreiden järjestelyyn) ja oon fiilistellyt ihan antaumuksella jouluvalmistelujen kanssa. Aamut ovat alkaneet kardemumman tuoksuisella kahvilla kynttilöiden palaessa ja joululaulujen raikaessa soidessa taustalla. Näpräsin meille myös joulukalenterit, joskaan kaikki ei mennyt ihan niin kuin strömsössä... Kävin ostamassa omaa kalenteriani ja yleistä joulufiilistä varten valmista kaupan piparitaikinaa pappilasta, koska viime vuotinen oma yritelmäni tehdä taikinaa ei oikein onnistunut ja piparit korventui kivikoviksi korpuiksi alta aikayksikön (vika taisi olla belgialaisessa siirapissa). Viitisen euroa köyhempänä ja kotimatkalla likomäräksi kastuneena ryhdyin onnellisena leipomapuuhiin... kunnes muistin, etten omista yhtä ainoaa muottia. Tuli sitten pyöreitä (vesilasilla muotoiltuja) ja sydämenmuotoisia (tähän juuri vapaalla kädellä kykenen) pipareita... :D Seuraavan pettymyksen kohtasin, kun taikina haisi aivan kummalliselta ja ummehtuneelta, eikä paistaminen ihan hirveästi parantanut asiain tilaa. Kyllähän ne nyt etäisesti maistuu pipareilta ja joskus kalenterin ohi kulkiessa haistaa etäisen mausteisen tuoksun, mutta ensi kerralla ehkä voisin tarkistaa päiväyksen kun ostan jotain Suomi-tuotteita pappilasta. Tai menen Ikeaan ja ostan suoraan Anna's pepparkakoja!

Annan kalenteri

Maximen kalenteri

Muita takaiskuja mainitakseni tämän vuoden hyasintit eivät tuoksuneet yhtikäs miltään (miten se on edes mahdollista...?) ja Maxime ei ole ollut lainkaan vaikuttunut joulukalenteristaan. Tai mun joulusoittolistasta. Pyh, sanon minä, ja sytytän kolmet jouluvalot välkkymään musiikin tahdissa!

***

Työpaikan pikkujouluissa oli tänä vuonna teemana venetsialaiset naamiaiset, ja vaikken itse lähtenytkään irrottelemaan täyspitkien iltapukujen ja muiden hörsellysten kanssa, myös Halvan ja Mauttoman antimilla pääsi suht pitkälle. Ja olipa vaan kiva laittautua kaikessa rauhassa ja tanssahdella aamuyöhön asti tietäen, ettei tällä kertaa tarvi itse raahautua seuraavana päivänä krapulaisena siivoamaan kaljalta haisevaa juhlapaikkaa! :D

Piirrettäköön rasti seinään, sillä mun tukka oli KIHARALLA ja se myös pysyi kiharalla koko illan!

Kaikki tämä puuhaaminen ja juhliminen vaati kuitenkin veronsa, ja kaaduin peräti kahteen otteeseen vuoteeseen flunssapotilaana. Eka tauti vei äänen melkein viikoksi ja oli muutenkin tuskastuttavan sitkeä pikku kiusa, seuraava taas nostatti kunnon kuumeen houreineen monta kertaa yhden vuorokauden aikana ja nyt jälkiaalloissa olen taas tukossa kuin kylppärin viemäri... Mutta josko tällä kertaa selviäisin jouluaaton tajuissani? :) Perinnehän tämäkin siis tavallaan oli ja kuuluu omana osanaan joulunalusaikaan.............. Sitä paitsi sain sairaslomaillessa luettua pari ikuisuusprojektia loppuun, katsottua Greyn anatomian ja Mad Menin tuoreimmat kaudet ajantasalle ja kaivettua kutimen taas tauon jälkeen esiin.

Mikä parasta, joululomaan on enää viisi päivää! VIISI työpäivää ja sitten saan tehdä ihan mitä huvittaa yli kaksi kokonaista viikkoa. En malta odottaa!

(Jos nyt saa ihan pikkuisen valittaa niin flunssien ja juhlimisen huomaa kyllä sitten läskin määrän räjähdysmäisestä kasvusta. Mutta pian koittaa tammikuu ja reipas, raitis elämä ;))