Tai kelin puolesta pitäisi oikeastaan kai sanoa kesä, mutta juuri nyt on
kevätolo. Välillä levoton olo sillä tavalla, että jokainen paikallaan
vietetty hetki on jollain tavalla hukkaan heitetty. Välillä taas
jokaisesta pienestä asiasta riemastuva olo, niin kuin tänään kun kävelin
kotiin konservatoriolta ja Aurajoen pinta oli kerrankin tyyni ja
melkein samanvärinen kuin taivas ja mieleen muistui päivällä syöty
pienen lapsen pään kokoinen voisilmäpulla (ihan oikeastikin, voitte
mennä itse katsomaan Cafe Braheen!). Tai raukea olo niin kuin eilen
junassa kotimatkalla, kun päivän lämpö hohkasi vielä poskiin sisältäpäin
ja torkuin pikajunan pehmeällä penkillä hyvän musiikin soidessa
vasempaan korvaan.
Mulla on uusi kesätukka, ja kaikki tuntuu
äkkiä kevyeltä ja ihanalta! Ilma on vielä raikas enkä saa aivastelu- ja
niiskutuskohtauksia joka kadunkulmassa eikä mun silmät oo aamuisin
muurautuneet umpeen ainakaan siitepölyn takia. Kuitenkin on jo ihanan
lämmin, voi syödä ulkojätskiä ja ohimoille on ilmestynyt kaksi
rusketusraitaa silmälasien sangoista...
Kevätkevätkevätkivaakivaakivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti