maanantai 21. maaliskuuta 2011

Maledetta primavera

Hei vaan kaikki, pitkästä aikaa. Loman ja Ranskan jälkeen talvihorros/kevätväsymys iski ihan yllättäen ja pyytämättä, joten annoin periksi ja nukuin. Noin viikon, tai siltä se ainakin tuntui. Nyt alan kuitenkin vähitellen heräillä taas (päivän pituus tänään oli 12 tuntia 10 minuuttia!), ja äkkiä maailma näyttää aika erilaiselta kun viikko sitten, kun lähinnä halusin joko palata ensimmäisellä koneella Ranskaan tai hautautua peittojen alle odottamaan lämpimiä kesäpäiviä. Nyt äkkiä vesilätäköt ja roiskuva rapa tarkoittavat sulavaa lunta (vihdoin, VIHDOIN) ja palautettavat työt ja työnhakustressi lähestyvää kesää. Ilmassa voi - olkoonkin että vain hyvin heikosti ja hiukan mielikuvitusta apuna käyttäen - jo haistaa hiukan sulan maan tuoksua, ja mä herään aamuisin ilman herätyskelloa 07:05 (sisäisen kelloni virittämä aika, joka päivä aika lailla minuutilleen sama). KEVÄT!

(joskin tähän väliin myönnän että olen täysin avoimen kateellinen kun italialinen facebook-kaveri fiilistelee kevättä Italiassa, vuoden ekaa gelatoa ja vastaavaa, vähän on eri kriteerit meillä!)

Olo on välillä kuin juuri talviunilta kömpineellä mehiläisellä, jäsenet vielä hiukan jäykät ja meno sen mukaisesti kömpelöä ja verkkaista. Turku näyttää melkein vieraalta, kun äkkiä onkin taas valoa ja näkee asioita, ja haluan taas tehdä asioita ja käydä paikoissa. Usein kuitenkin edelleen päädyn loikomaan raukeana vuoteelleni auringonläikkään - erona aiempaan on kuitenkin se, että olen enimmäkseen tyytyväinen laiskaan olotilaani... Ehkä viikon tai parin sisään kesä-minäni kuoriutuu, ja elämä huoneeni seinien ulkopuolella alkaa taas vetää puoleensa. Sitä odotellessa nukun kuitenkin vielä muutamat laiskat päiväunet!