Alan vähitellen kotiutua. Enää ei tarvitse aamuisin miettiä, missä
oikein olen, ja viime yönä näin jopa ranskankielisiä unia... Tiedän jo
suunnilleen mistä mitäkin saa, osaan käyttää Casinon itsepalvelukassaa
ja tiedän ettei Monoprix´n kassat ikinä ota hedelmistä oikeaa hintaa.
Muistan sanoa illalla
bonsoir enkä
bonjour, ja kahvia
tilatessani lisätä että haluan sen "pitkänä" (un café long). Viikon
kuluttua alkaa luennot ja toivon että silloin viimeistään saan vähän
muitakin kontakteja kuin K ja Maxime.
Meillä oli tosin
ensimmäinen vaihtaritapaaminen torstaina, mutta se oli enemmänkin
infotilaisuus, jossa käytiin läpi kaikki yliopiston vaatimat paperit ja
lomakkeet ja lippu-lappuset. Tilaisuus alkoi täkäläiseen tapaan noin 25
minuuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin, ja meidät keskeytti vielä
huonosti ajoitettu paloharjoitus, joten lopulta Caroline
(vaihtaritoimiston opintovastaava) pajatti tiedot läpi hirveällä
vauhdilla ja sitten meidät heitettiin pihalle seuraavien tieltä. Siinä
ei siis paljon tutustuttu kehenkään.
Perjantaina menin hankkimaan
opiskelijakorttiani, mutta koko toimiston tietokoneet tilttasivat
yhtäaikaa juuri kun mä pääsin asioimaan tiskille (ja kuinka en ole
tästäkään yhtään yllättynyt :S). Onneksi lounastauon ajaksi oli
ulkomaalaisille opiskelijoille järjestetty apéritif-tapaaminen Maison
des Languesin yläkerran parvekkeelle. Odotin lähinnä jotain juomia ja
yleistä tutustumista, mutta tarjolle olikin tuotu valtavat määrät
erilaisia suolapaloja, leikkeleitä, leipää ja leivoksia. Ei sitten
tarvinnut miettiä missä söis lounasta :) Juttelin siellä yhden
meksikolaisen ja yhden australialaisen tytön kanssa, valitettavasti
englanniksi koska meksikolainen ei juurikaan puhunut ranskaa. Tuntui
hassulta, kun englanti tulikin suusta paljon kankeammin kuin ranska...
Sain
sentään opiskelijakorttinikin lopulta, ja poika tiskillä nauroi mun
Suomen osoitteelle. Sille oli myös hyvin vaikeaa ymmärtää että puhun
ranskaa. Vaikka useaan kertaan (ranskaksi, huom) vakuutin sille, että
ymmärrän sitä, sen piti silti välillä toistaa kaikki englanniksi. Sama
ongelma on monien muiden kanssa. Ne on niin innokkaita harjoittelemaan
englantia, että heti kun kysyn jotain sanaa tai en suoraan osaa ilmaista
haluamaani asiaa, kieli vaihtuu englanniksi. Ja voin sanoa, että
ymmärrän paremmin nopeasti ja epäselvästi puhuttua ranskaa kuin
ranskalaisella aksentilla puhuttua englantia!
Eilen Maxime ja
yksi sen autollinen kaveri (jonka nimeä en enää muista...) vei mut ja
K:n vuorille ihmettelemään maisemia sieltä käsin. Siellä ylhäällä oli
1800-luvulta peräisin oleva linnoitus sekä vaellusreittejä. Valittiin
umpimähkään yksi reitti jota pitkin kuljettiin jonkin matkaa, kurkittiin
näköalapaikoilta alhaalla laaksossa leviävää Grenoblea
lähiympäristöineen sekä pidettiin evästauko. Grenoblessa oli lähtiessä
+25 lämmintä, mutta siellä ylhäällä lämpötila laski +18 asteeseen ja
ilma oli muutenkin selkeästi raikkaampaa ja parempaa hengittää.
Grenoblessa on kuulemma Ranskan saastunein ilma ympäröivien vuorien
takia, vaikka nykyään tilanne onkin jo parantunut liikenteen päästöjen
tiukemman valvonnan ansiosta.
Illalla Maxime opiskelukavereineen
aloitteli iltaansa täällä Berliozissa, viereisessä rakennuksessa, ja
liityttiin K:n kanssa seurueeseen. Saatiin jälleen kerran vastailla
hyvin jännittäviin kysymyksiin Suomesta. Enimmäkseen käsitykset Suomesta
ovat hyvin kliseisiä: "joko siellä on lunta?" (öö, ehkä kolmen
kuukauden päästä) "onko siellä aina pimeää?" (no ei) "syöttekö te ihan
oikeasti poroja?!?"
(joo, se on hyvää) jne. Ja totta kai nämä täällä ovat hirveän
kiinnostuneita siitä mitä me syödään. En oikein osaa vastata siihen
tyhjentävästi, kun se nyt riippuu ihan ihmisestä. Totta kai on olemassa
jotain perinneruokia, mutta kuka nyt oikeasti jatkuvasti syö
mustaamakkaraa tai edes jotain karjalanpiirakoita...? Lisäksi se miten
syödään, milloin syödään ja kenen kanssa vaihtelee hyvin paljon riippuen
ihmisestä. Miten selität tämän ranskalaiselle jolle ruoka ja ruokailu
on elämääkin suurempi asia?
Nojoo, ilta jatkui kaupungilla useassa
pikkubaarissa, missä nautittiin mm. palavat rommishotit (piti juoda
nopeasti ettei pilli sulanut :D) ja sitten jotain hassua oluen, vodkan
ja sitruunan sekoitusta suoraan kannunnokasta. Oli vähintäänkin
mielenkiintoista. Puolenyön jälkeen me tosin jätettiin K:n kanssa muu
porukka istuskelemaan terassille ja lähdettiin ratikkapysäkille. Mun
keuhkoon sattui yskiminen, eikä kylmä yöilma tuntunut oikein hyvältä
ajatukselta. Tähän mennessä oon jo kokeillut lääkitä itseäni ihan
perinteisellä yskänlääkkeellä, viskillä sekä paikallisella
chartreuse-liköörillä, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Tänään oli
sitten vuorossa sunnuntaiaamun ulkoilmakirppareita ja niiden jälkeen
kolmen tunnin ja kolmen ruokalajin lounas periranskalaisessa
brasseriessa. Mulla oli kamerakin mukana mutta sääli kun unohdin ottaa
kuvia, ateria oli todellakin ikuistamisen arvoinen... Kirpparilta mulle
tarttui matkaan kahdella eurolla herätyskello-radio, joten enää en ole
ihan riippuvainen netin toiminnasta, jos haluan kuunnella musiikkia.
Ensi viikko on vielä aikaa leikkiä turistia, sitten alkaa luennot ja "normaali" elämä :)
(oho, tulipas megapostaus, piti vain nopeasti päivittää kuulumiset)