keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Matkalle

 Tähän asti en kauheasti ole jännittänyt (paitsi taksin soittamista), mutta nyt mietityttää miten elän seuraavat kymmenen tuntia :/ Siitä seuraavat yli 20 tulee ehkä olemaan vielä hirveämpiä, mutta ainakaan ei tarvitse panikoida sitä, ettei ole kaikkea tarvittavaa mukana. Jos ei ole, ei ole. Passi on joka tapauksessa enkä kauheasti muuta tarvi loppujen lopuksi. Ahh, Amerikka ja kesä ja koti odottaa :)

Mun matkalaukku on hämmentävän tyhjä, vaik se varmaan painaakin ihan kamalasti koska totta kai mulla täytyy olla viidet eri kengät ja neljä romaania mukana (sekä unkarin kirjat, kun sain vielä viimeisen kotitehtävän tänään). Musta tuntuu että mulla oli Norjassakin enemmän tavaraa... Tosin kuoropuku ja erillinen juhlapuku iltajuhlaa varten vie yllättävän paljon tilaa rinkassa. Mietin juuri, että siitä on kaksi viikkoa kun lähdettiin sinne, ja tavallaan ihmettelen mihin kaikki aika menee mutta toisaalta kahden viikon takainen elämä tuntuu kuuluvan ihan eri elämään, ja ainakin eri vuodenaikaan. Silloin oli vielä kevät ja opiskeluja ja rutiineja, sitten tuli Norjan matka joka kului jonkinlaisessa superväsyneessä hysteria-/adrenaliinihiprakassa ja sen jälkeen oon vain yrittänyt kuluttaa aikaa ja hoitaa välttämättömiä askareita. Juuri nyt kaikki alkaa olla hoidossa (tai niin ainakin itselleni väitän), joten enää voin kuluttaa aikaa huomisaamuun asti. Siitä eteenpäin en oo kauheasti suunnitellut. Äiti tosin on, munkin puolesta :)

Kuukauden päästä sitten lähden Raumalle kesäksi, ja oon siitä paljon innostuneempi nyt kun olisin osannut edes odottaa. Ärsyttävää tietenkin, kun ei ole ketään kavereita viikolla lähellä, mutta mulla on myös aika pitkät työpäivät, joten en varmaan muutenkaan ehtisi paljon ketään näkemään muuta kuin viikonloppuisin. Jännittää mukavalla tavalla päästä tutustumaan uuteen kaupunkiin ja aloittaa "tyhjästä". Aion kokeilla kuinka vähällä tavaralla on mahdollista pärjätä :D

Joo, enää 8 tuntia ja 39 minuuttia siihen et taksi tulee.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Kohmeessa

Mietin tänään uimahallin saunassa, miten hassua on kun lämpö tuntuu luksukselta. Tai oikeastaan vielä hassumpaa on ehkä se, ettei se Suomessa edes ole niin kovin hassua. Täällä kylmä ja epämiellyttävä sää on niin normaalia, että jokaista auringonpilkahdusta osaa arvostaa, kun taas esimerkiksi Charlottessa (ja varmasti muissakin yhtä lämpimissä paikoissa) miellyttävä lämpötila ja aurinko on niin itsestäänselvyyksiä, että hiukan harmaa ja sumuinen päivä (=normipäivä Turussa) tarkoittaa huonoa säätä. Isi juuri päivitteli Suomessa käydessään ettei taida enää sopeutua tällaiseen ympärivuotiseen värjöttelyyn. Ihmettelin ensin vähän, mutta pakko myöntää, että sään puolesta eläisin ainakin sata kertaa mieluummin Pohjois-Carolinassa kuin täällä. Paitsi ehkä keskikesällä.

Mun elämäni pienet onnenhetket liittyy tosi usein lämpöön. Siihen kun tulee kylmästä viimasta sisään ja saa taas veren kiertämään jäsenissä. Kuumat, punaiset posket reippaalla kävelylenkillä. Kuuma kahvi tyhjässä vatsassa iltapäivän loputtoman hitaasti matelevalla luennolla. Tai niin kuin tänään, istuttuani paikalleni kohmettuneena liian kovalle säädetyssä ilmastoinnissa (huhtikuussa? Suomessa? taivaan tähden...) unkarin tunnilla, kun pääsin uimahallin saunan lauteille ja löyly sai ihon kipristelemään ja punoittumaan. Ihanaa, melkein kipeää nautintoa. Kuitenkin, miksi pitää elää täällä, missä ihmistä ei ole tarkoitettu elämään? Ollaanhan me kovin sopeutuvainen laji, hieno juttu, mutta jatkuva palelu rupeaa vähitellen korpeamaan... :/

tasan kolme viikkoa, sitten LÄMPIMÄÄN!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

IIiiihhh!

Haha, kevättä rinnassa tai jotain :D Voi tietty johtua kahvistakin... Oon ihan pöpinä innosta, kun tajusin et kahden viikon päästä odottaa Norja ja kuorofestarit, ja vaik kuin kivaa!!! Miljoonia (okei, tarkemmin ottaen ehkä tuhansia...) kuorolaisia kaikista pohjoismaista ja Virosta, gaalaillalinen, konsertteja ja esiintyminen kaupungin keskustassa...! Ja Norja <3

Ja koulukin on melkein loppu, kevät on täällä ja tänään meen synttäreille! Livet leker, verkligen.

Ja nyt lopetan vuodatuksen...

tasan neljä viikkoa Amerikkaan!