Glada vappen, allihopa! Ei tullut tänä(kään) vuonna opiskelijavappua (oon viettänyt vasta yhden, niisk!). Lähden vuorille, säätiedotuksen mukaan kylmään ja märkään keliin. Tänne alas on luvattu +18 – kymmenen astetta vähemmän kun näinä viime päivinä!!! – joten kilometrin korkeudessa voi olla oikeastikin jo kylmä. Ihan tyhmää.

Tällä viikolla oli vikat luennot, enää on tentit jäljellä, mikä on todella omituista. Siinä hujahti taas yksi lukuvuosi, ja vielä se kaikista odotetuin! Ei nyt sillä, että yliopisto olisi ollut mun parhaita kokemuksia täällä, mutta ainakin siellä näki kavereita. Nyt täytyy ruveta ihan itse viihdyttämään itseään.

Keskiviikkona lähdettiin nauttimaan aurinkoisesta ja helteisestä iltapäivästä Grenoblen eteläpuolella olevaan Vizilleen, ja erityisesti Vizillen linnan puistoon. Alku meinasi olla vähän hankalaa, kun ensinnäkin mun jenkkicivin luennoitsija (jolla on ihan normaalistikin taipumusta yli-innostua aiheistaan ja selostaa suu vaahdossa kellosta piittaamatta) halusi välttämättä käydä kurssialueen ihan loppuun asti – muuten ihan kiva, mutta 60 minuuttia ei tahtonut oikein riittää Vietnamin sodasta Obamaan asti, joten oltiin sitten 20 minuuttia yliaikaa. Mulla vähän pipo kiristi, kun olin sopinut tapaavani Lizin, Beccan ja Emilyn puoli yksi ratikkapysäkillä, joten mulle jäi aika tarkkaan 50 minuuttia rynniä kauppaan ostamaan eväät, palata kämpille pikaiseen laukun tyhjennykseen ja kirmata juoksujalkaa tapaamispaikalle. Onneksi meidän tapaamisaika sitten musta riippumattomista syistä siirtyikin puoli tuntia eteenpäin. Mutta tämän toki sain tietää vasta kun seisoin hikisenä kämpässäni, valmiina syöksymään uudestaan liikkeelle (onneksi älysin tarkistaa viestit tässä vaiheessa)…

Vietin siis iltapäivän englantia puhuen (ja jostain syystä, ehkä ympäristöstä ja jatkuvista brittiaksentilla huokailluista ’how lovely’-välikommenteista johtuen, olo oli kuin jostain 1800-luvulle sijoittuvassa pukudraamassa…). Tosin helteistä keskiviikkoiltapäivää oli tullut viettämään noin miljoona pikkulasta, mutta onneksi siellä puistossa oli kuitenkin lääniä ihan kiitettävästi… Vietettiin piknik ihan suosiolla varjossa, ja olo oli ihan kuin etelässä. Tai olenhan mä etelässä, mutta ei mulla ole suurin piirtein ekan kahden viikon jälkeen ollut täällä sellainen olo että olisin ulkomailla!

Tehtiin Lizin kanssa strateginen päätös käydä kahlailemassa hyisen kylmässä vuoristopurossa. Virkisti kivasti :P

Eilen sain ekan ison urakan (maîtrise de la langue –kurssin projektin) pois alta, ja illalla lähdettiin Katyan kanssa ulos tuulettamaan päätä. Perustreffit, dinner and a movie :D Käytiin japanilaisessa ravintolassa, ja syötiin (oikean ruuan lisäksi siis) ihanaaaaaa jälkiruokaa, jossa oli pääasiassa riisiä, kookosmaitoa ja mangoa. Me likes. Ja pääsin vihdoin katsomaan l’Arnacoeurin. Olin vähän skeptinen yhdistelmälle ranskalainen komedia ja Vanessa Paradis, mutta loppujen lopuksi hirnuin ääneen suunnilleen puolet ajasta :DDD

Un p'tit coucou

Keskiviikon kuvia: Annan ja Kaisan Joka Tilanteen Pelastus eli Häagen Dazsin terassi!

Täällä on aika lämmin. Ihan tällain vähätellen, koska en halua että kukaan tulee kateelliseks :D Mutta olen todellakin iloinen, kun lukukausi päättyy toukokuun puolivälissä, koska jo nyt opiskelumotivaatio on hukkunut jonnekin helleaaltoon…

Oon viettänyt laiskoja päiviä, kirjoitellen koulutöitä ja katsoen telkkaria Maximen jättisuuressa villapaidassa – toki hirveän fiksu tapa nauttia auringosta, mutta allergian takia nukun huonosti ja varsinkin alkuviikosta olin melko vetämätön. Nyt alkaa taas tietty levottomuus nostaa päätään, ja yritän parhaani motivoida muitakin nauttimaan viimeisistä viikoista Grenoblessa. Valitettavasti tässä on tiedossa sellaisia pieniä häiriötekijöitä kuin vaikka tenttiviikko…

Ensi viikolla on lippukunnan kevätretki, ja telttaillaan yksi yö kilometrin korkeudessa vuorilla. Sinne sai kutsua kaverin mukaan (erityisesti johtajia kannustettiin tähän), joten totta kai ilmoitin Maximen mukaan. Tarvi sitten enää vitsailla partiolaisille ;)

Grenoblesta ja Graysta

Eilen kirjoitettua...


Pari edellistä viikkoa on olleet aika maanisia, mutta pääsiäisen jälkeen on taas saanut hengähtää. Tai no, saanut ja saanut. Ei vaan enää kiinnostanut työhakemusten kirjoittaminen tai maîtrise de la langue –kurssin kylläkin äärimmäisen kiehtova projekti. Kurssin opettaja on tehnyt tästä suurinpiirtein akateemisen uramme huipentuman (mikä sinänsä joillekin kurssikavereilleni varmaan on tottakin), mutta varsinaisesti kyseessähän on viiden sivun pituinen kirjoitelma englanniksi. Rivinväli 1,5. Tärkein arvosteluperustelu on kielitaito, joten en jaksa ressata…

Viime viikon torstaina oli aprillipäivä – ja Kaisan syntymäpäivä, jota juhlittiin mun luona, koska siellä on kuitenkin enemmän tilaa. Idea pyjamabileistä tuli eräistä hieman julkisemmista pyjamabileistä, joihin osallistuttiin muutama viikko sitten kampuksella. Ohjelmassa oli tällä kertaa (tyynysodan sijaan, joka olisi voinut olla aika tuhoisa mun kodilleni) mm. leffan katsomista, kasvonaamioita, vaahtokarkkeja ja Daim-kakkua. Mikey, joukon ainoa poika, joutui myös kasvonaamion uhriksi… Mutta siis kieltämättä itsetehty kaurapuuronaamio oli hyvin viilentävä. Joskin aika epämiellyttävä pestä pois :D Maximekin oli kutsuttu, koska se oli palaamassa jo torstai-iltana viikonlopun viettoon, mutta ilmeisesti sitä rupes pelottamaan. Kuudelta aamulla oli ilmeisesti jo riittävän turvallista kotiutua, kengät täynnä hiekkaa…

Perjantai-iltana Vilma saapui vierailulle kaverinsa kanssa. Maxime laittoi ruokaa, ja Kaisakin saapui chili con carne / tuhotaan-bileiden-jämät –illalliselle, osittain kuulemma koska se halusi nähdä muistuttaako mun sisko mua… Maximen mukaan ei olla toistemme näköisiä, mutta meillä on kummallakin yhtä isot posket. KIITTI!

Tästä voi kukin päätellä...

Lauantaina aloitettiin vierailun ohjelma jo edellisessä merkinnässä mainitulla munarallilla yliopiston pihalla. Mukana oli mun, Iidan, Vilman ja Maximen lisäksi myös Kaisa, Liz ja Mikey. Piirsin eka vaivalla hienon kartan, mutta lopputulos oli että kaoottinen säntäily oli paljon toimivampi (ja hauskempi) tapa etsiä munia :D Tästä jatkettiin lounaan kautta keskustaan, ja tivoliin, joka on linnoittautunut Bastillen alle. Mun suureksi pettymykseksi kivoimman näköinen laite oli hirmukallis, ja valittiin sitten toinen vetkutin, jonka jälkeen maistui kuskus suussa. Se riitti sitten sitä hupia, kun kaikkien naamat oli lähinnä vihertävänharmaat (paitsi Kaisan, joka toipui löydettyään gelato-kioskin).

Illemmalla vielä kierreltiin kauppoja, koska tytöt halusivat ostaa jotain voidakseen leuhkia Mikkelissä Ranskasta ostetuilla vaatteilla. Vilma osti kaksi ja puoli t-paitaa ja Iida puolitoista (yksi oli siis yhteinen) ja mullekin tarttui jälleen yksi paita mukaan. Näen jo paniikinomaisia unia siitä mihin tungen kaikki tavarani kun kotiinlähdön hetki koittaa…

Kaisa ja Maxime halus molemmat mennä katsomaan Liisa Ihmemaassa illalla, ja vaikka Vilma ja Iida olivat sen jo nähneet, löydettiin niillekin elokuva, suunnilleen samaan aikaan ja englanniksi, joten lähdettiin illaksi leffaan. Sanoin sedälle, joka leffateatterin aulassa neuvoo asiakkaat oikeisiin saleihin, että nämä kaksi ei sitten puhu ranskaa. Hän nyökytteli avuliaana ja selitti sitten ranskaksi tytöille, missä salissa näytös on. Mä tein simultaanitulkkauksen ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tilanteeseen, erityisesti kyseinen setä joka varmasti kuvitteli puhuneensa sujuvasti ulkomaata.

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu Chartreuse-liköörin valmistuspaikalla Voironissa. Itse kierros oli aika mitäänsanomaton (ja jouduin jälleen kerran tulkkaamaan, mikä oli aika mielenkiintoista, kun en itsekään ihan hirveän hyvin tajunnut mitä ne selosti jostain alkoholin liuottamisesta/suodattamisesta kasveista…), mutta lopussa odotti palkintona liköörinmaistelu. Ja koko kierros oli siis ilmainen. Me palattiin myymälän kautta rautatieasemalle ja Grenobleen, missä oli vuorossa joka vierailun pakollinen Bastillen käynti. Tällä kertaa ilma oli onneksi kiva ja viihdyttiin hyvä tovi siellä ylhäällä maisemia ihailemassa ja aurinkoa ottamassa :)

Tytöt vaikuttivat ainakin kovin tyytyväisiltä vierailuunsa, kun saatoin ne maanantaiaamuna junalle, ja mullekin jäi yksi päivä laatuaikaa Maximen kanssa, koska se palasi tällä kertaa vasta maanantaina Grayhen. Noustiin vuorille ja etsittiin hyvä tovi piknik-paikkaa (ylhäällä oli edelleen ihan liikaa lunta, kun ei nyt sattuneet esim sukset mukaan, ja alhaalla taas ei meinattu ensin löytää retkeilypolkuja). Lopulta löydettiin polku, jota seurattiin joku reilu puoli tuntia umpimetsässä. Siellä tuoksui ihanasti keväältä, me ylitettiin parikin vuoristopuroa (enemmän tai vähemmän tuhoisin seurauksin…) ja kiivettiin mutaista mäkeä ylös, kunnes löydettiin itsemme ison nurmikentän laidalta, johon lopulta levittäydyttiin eväidemme kanssa, ja vietettiin oikein miellyttävän raukea iltapäivä auringonpaisteessa.

 

Tällä viikolla en oikein saanut itsestäni mitään irti. Nukuin parin tunnin iltapäivätorkkuja ja olin myöhässä joka paikasta. Ensi viikon loma alkoi ahdistaa, kun tajusin, että mulla ei ole vielä mitään lomasuunnitelmia. Muuten mähötysloma voisi olla oikein kiva, mutta tiedän tylsistyväni kuoliaaksi suunnilleen tiistaina. Kaikki on jossain reissussa: Katya Barcelonassa ja Amsterdamissa, Kaisa Itävallassa Sakun luona, Liz Italiassa vanhempiensa kanssa… Mikeykaan ei ole oikein ollut vastaanottavainen idealle Budapestin lomalle, lähinnä koska sen tyttöystävä ei varmaan katsoisi hyvällä meidän kahden yhteistä lomaa. Yhden mun kielioppikurssilla olevan englantilaisen Pennyn kanssa ollaan sovittu pienestä ekskursiosta Geneveen, mutta ongelmana on ollut käytännön järjestelyt. Hän on varannut itselleen vuoteen hostellista yhdeksi yöksi, mutta mä en ole vielä saanut varausta tehtyä (koska ei oo NETTIÄ!), ja jotenkin alkaa pänniä koko reissu. Palaan huomenna Grenobleen ja tiistaina olisi lähtö… Saa nyt nähdä.

Tänä viikonloppuna oli ihan kiva vaihteeksi tulla Grayhen, ihan vaan oleen ja mähöileen. Ollan harrastettu kaikkea tosi miehekästä, niin kuin urheilun katsomista telkkarista (pyöräilyä, joka on jos mahdollista vielä unettavampaa katsottavaa kuin formulat, sekä juurikin tällä hetkellä rugbya), ympärivuorokautista kalsareissa hengailua sekä noutopitsan syömistä. Eilen sentään käytiin seikkailemassa Dijonissa, etsimässä onnea tuottava pöllö, jota pitää koskettaa vasemmalla kädellä ja toivoa samalla, sekä juomassa iltapäiväkahvit terassilla ihanassa auringonpaisteessa.

Mulla alkaa lopulta vaihtovuoden loppu häämöttää, kahden kuukauden päästä ilmeisesti on edessä hyvästit Grenoblelle. Olin jo ehtinyt valmistautua kesään Ranskassa, mutta nyt kuitenkin (kiitos isin ja sen kaverin Amerikassa!) sainkin kaiketi töitä Frankfurtista, joten luultavasti lähden sinne heti kun lukukausi kesäkuun alussa päättyy. Kaikki on vielä vähän epäselvää ja epävarmaa, koska ne on luvanneet huomenissa soittaa sieltä ja selittää kaikki käytännön jutut. En edes tiedä vielä mitä oon menossa tekemään sinne (jotain kielitaitoista ne etsii ja totta kai Cvssä luettelin kaiken mitä osaan – nyt oli sit pakko ostaa unkarin preppauskirja, kun se on kummasti päässyt unohtumaan…). Kivaaaaaa lähteä Saksaan, jälleen kohti uutta ja tuntematonta, mutta samalla on aika haikeaa hylätä Grenoble. Myöskin pienen pieni paniikki nostaa päätään. Jälleen olisi muutama käytännön asia hoidettavana, muuttoon liittyen, ja mä olin juurikin toivonut saavani hiukan hengähtää lukukauden päätyttyä.

Tällaista taas, kaaosta ja turhaa angstailua (siis kuka on keksinyt käsitteen lomastressistä – jos mä haluan maata koko viikon verskoissa katsomassa telkkaria ja syljeskelemässä kattoon niin kai mulla on siihen oikeus häh? itse tässä vain itselleni kehittelen ongelmia) :D

Kadonneen muistitikun muistolle

Viikko sitten tulin tänne itkemään erästä surullista tapahtumaa, mutta sitten kesken merkinnän tietokone meni jumiin ja sitten alkoi britticivin luento jonka jälkeen kaikki onkin jälleen kerran ollut sellaista hulinaa etten ennen tiistaita ehtinyt uudestaan nettiin ja tänään vasta tänne... Vilma ja sen kaveri Iida tuli vierailulle, vietettiin Kaisan synttäreitä, sain ehkä töitä ja nyt yritän keksiä mitä kivaa ja neroa keksisin lomaksi (joka on ENSI VIIKOLLA apua!). Mutta tästä kaikesta lisää ensi merkinnässä. Tässä alla siis viime viikkoinen tragedia:

Mun muistitikku varastettiin, yhyhyy :((( Sinne meni mun maîtrise de la langue -kurssin projektin muistiinpanot - ei kun aloittamaan uudestaan alusta... Miksi miksi MIKSI joku haluaa viedä mun muistitikun - ne maksaa kaupassa alle kympin, mulle ne kaikki kadonneet tiedostot oli paljon arvokkaampia, grrrh! Olihan se toki söpö ja turkoosi ja sillain... Maxime nauroi mulle, kun soitin sille tiistai-iltana itkeäkseni tätä surullista tapahtumaa ja halusi tietää pitääkö sen ostaa mulle uusi vaaleanpunainen. Aina yhtä empaattinen :| Sitten se nauroi vielä enemmän kun kysyin haluaako se osallistua mun ja mun kavereiden kanssa lauantaiaamuna pääsiäisen perinteiseen munaralliin. Ensinnäkin mun piti vääntää sille rautalangasta munarallin idea, kun ei se ole ressukka ikinä päässyt tällaisesta ilosta osalliseksi. Ja sitten se vaan nauroi lisää ja sanoi että oon ihan pimeä. Voi mun elämä...